lauantai 15. helmikuuta 2014

Musiikin voima ja kirppisherkut

Tiedättekö, kun on niitä juttuja, jotka vaan saa tunteet ja aistit äärimmilleen. Positiivisella tavalla. Joskus ne on asioita, joissa mukana on muistoja ja ne tekevät sen jonkun. Joskus taas jokin vaan kolahtaa, syystä tai toisesta. Musiikki on yksi tärkeimpiä sellaisia.

Mä en tiedä, mikä tässä mua viehättää, mutta minusta tää on makee. Aina, aina se saa mielen jollakintapaa kuohuksiin.

Toinen, joka vaikuttaa muhun syvästi, on tämä. Tässä on mukana muistot, mutta muutenkin tämä on minusta niin kaunis ja samalla mahtipontinen, että mua alkaa itkettää.

Ihan toiseen kategoriaan taas kuuluu tämä, joka on myös aivan loistava ja saa tunteet kuohumaan. Pistä silmät kiinni, ää katsele tota tyhmää videota ;) 

Entä sitten tämä, joka saa edelleen kyyneleet silmiin, joka kerta. Muistot, ne muistot...

Ja tämä! Uskomattomat äänet molemmilla, vau! Muistoja tässäkin. Hymyilyttäviä ja samalla itkettäviä. Mutta niistäkin on yli päästy. Biisiä ei vaan voi skipata siksi, ettei muistaisi mennyttä, kappale on liian hyvä siihen! Tuo miehen ääni on järisyttävä.

Kummallinen viehätys on tässäkin

Ja voi, tämä! Mä rakastin tätä lapsena! 

Ja tämä, ah, tämä! Mikä nuoruuden vimma ja ne muistot! Silti, edelleen tämä on niin psykedeelisen ihana, että pakko on kuunnella, tietyssä mielentilassa. 

Tästä mä en vaan voi tykätä. Liian positiivinen juoppobiisi. Mutta aivan loistavaa kielellä leikittelyä, siitä mä tykkään! Ihan mun juttu ;) Kuunnelkaa loppuun asti. On tässä taitoakin, ainakin sanakommervenkeissa.

Mä voisin jatkaa tätä listaa loputtomiin! Mutta ette te kuitenkaan jaksaneet edes kaikkia noista kuunnella, joten säästetään teitä.

Mä kuuntelen monenlaista musiikkia. Kirkon urut on ne, jotka saa mut pillittämään heti, kun aloittavat soittonsa. Oli sitten kyseessä häät tai hautajaiset. 

Musiikki on mulle tärkeää. Musiikki ja tunteet kuuluu selittämättömästi yhteen.

Ps. hieno:  sä et ole hullu

Kirpustelumaistiaisia:


Fazerin vanha laatikko, joka sai sisäänsä ensimmäisen työttömyyspäivärahajuhlan kunniaksi ostetun ja kauan kaivatun kevään tuojan!

  
Kai nyt joka naisella tarttee potta keittiön pöydällä olla? Kohta noita vihreitä herkkuja pääsee napsimaan..


12 kommenttia:

  1. Voi sentään mitkä muistelot nuo linkkisi aiheuttivat! <3
    Hyviä biisejä ja monella kohtaa meidän maku osui yksiin - arvasin sen jo alun Konevitsasta :D

    Kiitos, tässä meni tovi aamupäivää hyvin ja tuli kuin tilauksesta kun mun menono siirtyi vähän myöhemmäksi (olin jo menossa kun soitettiin että komento takas..)

    VastaaPoista
  2. Kyllä musiikki liikuttaa tunteita ja kun itse harrastan tanssia niin siinäkin mielessä musiikki on tärkeää.
    Tuo Juomalaulu oli mielestäni oivallinen. Ei niikään ylistys juonnille vaan sen tyhmyyden korostaminen.Ainakin musta tuntu niin :D
    Apua missä mun potta on!!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan, senhän voi ajatella noinkin! Hmm...sun potta on vielä kirppiksellä ;)

      Poista
  3. Pottaa ei ole, mutta herneen versot kyllä vihertävät jo.

    VastaaPoista
  4. Onnea työttömyyspäivärahapäätöksen johdosta ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tuli ihan melkein puolet vuokrasta *huoh*, mutta pää on sentään auki jo!

      Poista
  5. Selailin taas uusia blogeja ja löysin sun hengenheimolaisen!
    Mainiota tekstiä ja ihan kuin teikäläisen kirjoittamana (tyyli, rempseys jne) :D
    Jätin hänelle sun linkkis ja nyt sitten jätän sulle hänen osoitteensa jos haluat käydä tsekkaamassa:

    http://mustatuleevielajoskus.blogspot.fi

    VastaaPoista
  6. Musiikki on kyllä parasta pään hoitoa ja kehonkin, kun riekkuu tanssilattialla taikka kotona. Tietysti pitää vähän varoa, ettei potki itseään tuolien jalkoihin ja käsillään vippaa tauluja seinältä ;-)

    Hieno potta uusiokäytössä, tuollainen voisi herättää meidän miehissä suunnatonta hilpeyttä. Isolla kädellä vaan keskelle ruokapöytää =D

    VastaaPoista

Kiitos kommentista. Pus!