torstai 6. helmikuuta 2014

Rakastan

Joku pyysi, että pelästyttäisin teidät, niinkuin edellisessä jutussa juttelin.. Otin kuvan aamuisesta rokkitukasta, juuri sängystä nousseena. Mä en vaan käsitä, miten on ihmisiä, jolla on heti herätessä hiukset kuin vastalaitetut, tai ne sipaisee vaan vähän harjalla. Ehei, ei toivoakaan! Mä joudun työntämään pääsi vesihanan alle ihan kokonaan, jotta kuontalo ei osoita avaruuteen. Kun ei minusta enää ole irokeesiakaan pitämään ;)


                                              ...ei näytä Brooke aamuisin tältä, ei.... 

Lisäksi, mä näen yhä useammin aamuisin peiliin katsoessa äitini. Mä en haluu! Mä haluan olla nelikakkonen pään sisältä, mutta ulkopuolelta mulle kävis sellainen kun olin kolmevitosena. Ni.
                    
                                              
"Ihanaa, äiti, sä oot leiponu sämpylöitä", huusi Nuorimmainen heti ovelta. "Mä haistelin ja alaovella ja toivoin koko ajan, että haju tulee meiltä, ihanaa!"

Mikä fiilis. Mä oon sämpyläntuoksuinen äiti.



Yöllinen viesti: "psst....ooksä hereillä"
Hetken viestittelyn jälkeen olen parvekkeella ja heitän kolme kerrosta alaspäin pussukkaa, jossa on särkylääkettä ja porkkana. Keskimmäinen särkee, ilmeisesti kovaa, koska kolmelta yöllä jaksaa lähteä äidin parvekkeen alta hakemaan. Pussissa oli myös porkkana. Painona. Toivottavasti tyttö ei ymmärtänyt väärin....

Mikä fiilis. Äiti auttaa, aina.


Mä katselen, kun Keskimmäinen poiketessaan opastaa Nuorimmaista jossain. Sitten ne lähtee yhdessä kauppaan. Ne nauraa ja kulkee vierekkäin, juttelee. Sen jälkeen, kun Keskimmäinen muutti omilleen, niistä on tullut ihan bestikset. Mä katselen perään niin kauan kun niitä näkyy ja ajattelen, miten mulla voi olla tollaset helmet.
                                       
Luoja, miten mä rakastan niitä.

                               
Kolmas yö takana olemattomilla unilla. Hemmetti. Vaan ei auta. Viherpeukalo vipatti, oli pakko saada ihan pikkuisen "kasvattaa". Herkkuja tulossa!




10 kommenttia:

  1. Sä olet kyllä joltain muulta planeetalta enkä tarkoita tuota kuvaa (kiitos muuten . kuvat bloggaajasta piristävät aina!) sillä...ei mulla riitä sanat <3
    Papujako noi sun kasvattamasi jutut on vai joku herneiltä näyttävä itulahko? Idut on meinaten hyviä ja sain kunnian tutustua niihin aikoinani kun olin aviossa Hullun Kokin kanssa, se viljeli niitä ja meillä näytti siltä kuin vietettäisi pääsiästä 365 päivää vuodessa :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinä hassu ukkeli :)
      Ihan normi hernesoppaherneitä noi on! Niitä kun viikon kasvattelee, tulee nameja vihreitä rouskuteltavia!

      Poista
  2. Sä oot kuin minä, tai minä oon pahempi.Kukaan ei tahdo herätä viereltäni aamulla, oon sen verran kauhee näky, kun väsyttää ja hiukset on missä sattuu :D
    Mutta blondeja ollaan, jee :D
    Sinä olet hyvä äiti <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen Ritva, että sun juttusista päätellen, kukaan ei vaan halua NOUSTA sun viereltä :-D Nukkumisesta mitään puhuttu....

      Poista
  3. Sä tarttet ite kaikki enkelit. Lähetän lämpimiä ajatuksia- ja ihanaa, että saat lapsistasi voimaa. Toivottavasti saat pian myös unta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon ihan varma, että tänä yönä saan. Kun on tuo kainaloinen.

      Poista
  4. On ihanaa, jos on äiti, jolta pyytää apua! Ja vielä ihanampaa, jos sitä vielä saakin. Pari vuotta sitten mullakin oli äiti, jonka luo mennä pakoon pahaa maailmaa. Nyt ei ole enää ketään. Yksin pärjättävä.

    Tuostahan vois tehdä vaikka blogihaasteen; kuvaa aamutukka ennen kampausta :)
    Laitoin muuten sulle meiliä siitä jutusta, jota ihmettelit. Ei syytä paniikkiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Sanna :(
      Kiitos säposta, se selvensi asioita!

      Poista
  5. Voi miten ihanaa fiilistelyä tässä postauksessa! mä niin tykkään näistä :) sä oot sympaattinen :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista. Pus!