tiistai 11. helmikuuta 2014

Ystäväjuttuja ja kirjoja

Mä olen miettinyt Ystävänpäivää. Se ei taida kaikille olla niin onnellinen ja timanttinen päivä, kuin annetaan ymmärtää. Ihan oikeasti, mä luulen, että aika monella on Ystävänpäivänä paha mieli, kun media/kaupat tuputtaa sitä ystävänpäiväkrääsää ja yliromantisoi päivän Jenkkilän tyyliin. Mä väitän, että aika moni on salaa surullinen, kun ei saa yhtään korttia, rakkaaltaan lahjaa tai ystävältään muistamista. Väitänkö väärin? Ei kaikilla vain ole, keneltä tuollaisia tulisi. Kaikki taas eivät halua ko. päivää viettää juuri sen kaupallisuuden vuoksi, eivätkä muista siksi. Toiset taas viis veisaavat kaikenmaailman ystävänpäivistä, eivätkä "tajua", että rakasta voisi muistaa. Meitä on niin moneen junaan. Luultavasti eräs paikka, sosiaalinen media, on perjantaina täynnä niitä ruusuja ja suklaarasioita ja vaaleanpunaista höttöä. Äänessä ovat ne, jotka ovat jotain saaneet, tottakai. "Oih, mun mies toi mulle sata ruusua ja viiskyt kiloo suklaata ja tottakai timanttisormuksen ja matkaliput Pariisiin."  Muut pysyttelevät taka-alalla ja ovat hiljaa. Vähän pahoilla mielin. Salaa kateellisena. "Miks ei mun mies..." Kaunishan tässä on ajatus, mutta...kun se ei minusta vaan toimi, niinkuin Jenkkilässä, jossa ko. päivä on muotoutunut vuosien saatossa jo perinteeksi ja on jo "vanha juttu". Sopiiko tämä suomeen, jossa ollaan pitkälti jäyhiä ja "mä kerron sitten, jos tilanne muuttuu" -tyylin ihmisiä? En tiedä. Tai mitä sitten tehdään, jos haluaisi muistaa noin sataa ihmistä? Ja mä olen kyllä sitä mieltä, että ne, jotka ovat niitä oikeita ystäviä, ovat keskenään tekemisissä niin usein ja luottamuksella ja hyvässä hengessä, että tietävät ilmankin, olevansa rakastettuja ystäviä. 

Mä olen miettinyt myös Ystäväpariskuntia. Kun kaksi ihmistä menee yhteen ja molemmilla on takanaan jo se "entinen elämä" ja ystävät, kaverit ja tuttavat, voi olla hankalaa sovittaa niitä kaikkia yhteen. Kuitenkin musta olisi ihan äärettömän mukavaa viettää iltaa ystävien/ystäväpariskunnan kanssa. Ei välttämättä ole helppoa tulla sinä uutena naisena tai miehenä porukkaan. Edellinen on muilla mielessä ja uuteen pitäisi tutustua. Synkkaako sitten vai ei, onkin toinen juttua. Ei välttämättä ihan yksinkertaista. Kuitenkin mä kovasti tahtoisin!  Kyllähän niitä yhteisiä ystäviäkin olisi huisin kiva olla, koska muutenhan homma menee ihan kaksin erakoitumiseksi, tai siihen, että aina toinen huitelee niiden "omiensa" kanssa. Toki saakin, mutta musta olisi hirveän hauskaa viettää myös yhteisiä ystäväiltoja, teemaruokien, leffojen, lautapelien, jonkun jutskan tiimoilla.

 Luettukin taas on. Alimmaiset oli molemmat taas niiin koukuttavia, molemmat omalla tavallaan. Khalid Hossein on aivan loistava tarinankertoja ja saa eläytymään. Leijapoika samaiselta kirjoittajalta aikanaan jo teki muhun suuren vaikutuksen! Samoin teki tämä. Jatkoa on pakko saada.

 "Vain aurinko muistaa" oli mielettömän hyvä. Heti, kun siirrytään ihmisten alkuaikoihin, mua alkaa kiinnostaa. Jos sarja Luolakarhun klaani on aikanaan kolahtanut, niin suosittelen lukemaan tämänkin! Mä jäin oikein miettimään, miksi tämäntyyliset kirjat viehättää mua niin paljon. Ehkä se on tuo ihmisten henkisyys. Kansa uskoo henkiin, luonnon merkkeihin ja elää niin yksinkertaista, omavaraista elämää, kuin voi.




Tiedossa teehetki ystävän kanssa. Ihan Parasta.

20 kommenttia:

  1. Kiitos linkistä! Äijällähän jaa vähän reteet sivustot ja kun sitä hlp:n linkkiä klikkaa niin pääsee katselemaan kaikenlaista - kuuluisuuksia myöten!

    Mun mielestä Ystävänpäivä, samoin kuin Joulukin - on suurimmaksi osaksi tekopyhien ihmisten juhlaa, varsinkin kun Joulun alla kuuntelee/lukee ihmisten sadattelua ja tuskailua sen sadan kortin kirjoittamisen ja lähettämisen kanssa. Nimittäin, en usko että kenelläkään on todellisia ystäviä ( <- lihavoitu, kursivoitu ja alleviivattu) kourallista enempää, siis sellaisia oikeita ystäviä jotka ovat valmiit kävelemään läpi helvetin tulen. Joten kun aikaa on porata netissä/kavereilleen ynnä suvulleen tätä korttien kirjoittamiseen menevää aikaa, niin miksei näytä olevansa se todellinen ystävä ja mene käymään ystävänsä tykönä. Työ ja välimatka ovat tekosyitä silloin kun puhutaan TODELLISESTA ystävyydestä.

    Diibadaabaa voi jokainen lähettää ja sen saaminen voi olla kivaakin mutta täytyy muistaa ettei sillä ole mitään tekemistä aidon ystävyyden kanssa.
    Olenko katkera? En, päinvastoin ja ainoa asia mikä harmittaa on se, että multa meni lähemmäs viisikymmentä vuotta tajuta ketkä ovat mun todellisia ystäviä. Olalle taputtelijoita kyllä riittää mutta niistä en välitä paskaakaan.

    Sori nyt tämä meikäläiselle tunnuksenomainen paatoksellisuus mutta mua ihan oikeasti vituttaa ihmiset jotka "ovat niin kauhean kaveria" olematta aina edes läsnä vaikka välimatkaa ei olisi kuin pari metriä. Tajuat varmaan mitä tarkoitan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ja sä et rakkaani taaskaan päivittynyt :(
      Pitäisköhän sua taas säätää? :D

      Poista
    2. Tajuanhan minä. Jossain kohtaa se elämä näyttää, ketkä pysyy ja ketkä katoaa.. Kavereita ja tuttaviahan on paljon, mutta tosiaankin, se oikea Ystävyys on juuri sitä, mitä mä ajan takaa ja josta säkin kerrot. Ystävänpäivä on sellaista feikkiä suurimmaksi osaksi.

      Poista
    3. Niin ja säädä sinä vaan. Mutta se auttaa vaan sua, mites me saatais noi kaikki muutkin säätymään. Tää on nyt hullua, kun osa sanoo että toimii ja toisilla taas ei.

      Poista
    4. Sä olet hani alkanut säätymään ihan itseksesi ja vinkiksi muille voin sanoa että tsekatkaa myös hallintapaneelin blogisyötteen eli sen lukulistanne puolelta. Blogger ei aina lisää sinne vaikka laittaisi varsinaisella sivulla/ulkoasu - välilehdellä olevaan blogiluetteloon ja tästä syystä jotkut blogit saattavat jäädä päivittymättä.
      Ja sitten matto alta; toisinaan, vaikka tämn kaiken tekeekin, niin blogit eivät päivity.

      Poista
    5. Tänkjuu kaikkien puolesta! Toivotaan, että mahdollisimman moni huomaa ja saa aikaiseksi :)

      Poista
  2. Ystävänpäivä on iso juttu Amerikassa, tänne se on tullut hieman muunneltuna ja päälleliimatun oloisena. En tykkää yhtään. Taas yksi 'pakkojuhla', jotta kauppiaat saavat myytyä turhaa ryönää jne.

    Tuo Shulerin kirja on ihan hyvä, olen lukenut sen joskus sen ilmestyttyä. Samantyyppisiä ovat Harrisonin 'Äiti Maa, Isä Taivas'-sarja ja sen jatko, niistä tykkäsin todella paljon. Samoin Thomasin 'Peurankuu' on hieno.

    VastaaPoista
  3. En juhli ystävänpäivää, se on ihan turhaa touhua. Ystävyys on jokapäiväistä toisesta välittämistä ja kunnioitusta.
    Kai sitä on onnekas kun joka päivä erotaan tai kohdataan suudellaan ja vähintään sanotaan moi.Mulla on hyvä mies :D
    Tuo linkki on hieno.Kiitos.
    Nopeuttamalla saa paljon silmien eteen kaunista <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että sulla on kaikki hyvin <3

      Poista
  4. En juhli ystävänpäivää. Jos olisi oikein rahaa, niin sitten voisin järjestää vaikka illanistujaiset kaikille. Mikäs olisi sen parempaa kuin istua ja jutustella, nautiskella juomista ja ruuista ja lautapelistä, niin kuin jo kerroitkin. Ei ole helppoa tulla tai mennä uuden vanhaan porukkaan mukaan. Elämä on aika outo pakkaus. Munkin pitää nyt lainata tuo Tyler, se on lukematta! Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Outo ja haastava, mutta ihanakin pakkaus, kyllä!!
      Tuo Tyler oli ristiriitainen. Yhtäaikaa tylsä, osittain surullinen, mutta toiveikas ja onnellinenkin. Mä en oikein tiedä, pidinkö vai en.

      Poista
  5. Ystävänpäivää ei ole kyllä tullut aikuisena kauheasti juhlittua, lapsena se oli joku juttu jo koulussakin, kun meillä oli halipassit yms. Mutta mun tekis niin mieli järjestää mun miehelle joku kunnon Valentines Day ylläri, kun se on asunut teini-ikänsä ulkomailla ja tottunut kunnon Valentines Day -meininkiin, niin taas mulla on suunnitelmana, että jos järjestäisin sille pikku yllärin perjantaiksi, jos vaikka mentäs käymään jossain syömässä yhdessä tai jos ei muuta, niin jos ostaisin kotiin jotkut söpöt "sydänherkut". Mieheltä oon joskus saanut sen itse tekemiä kortteja, ei siis mitään isoa, mutta hellyyttäviä ne on ollut. Mutta ei niitä joka vuosi tule, se olis jo liikaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä nykyäkin halipassia käytetään, ainakin täällä meidän koulussa.
      Ja juuri näin, iloinen ja tyytyväinen olisin oman Rakkaan antamasta pienestä ystävänpäiväjutusta, sydänleivoksesta tai jostain, koska se on sitä huomioimista ja kahdenkeskistä, mutta se ylenpalttinen hössötys ja krääsä ja toitotus on ärsyttävää.
      Ymmärrän suunnitelmasi, koska mies on niihin tottunut ja ko. päivään "kasvanut". Silloin onkin hyvä tehdä noin. Sekin on sitä huomioimista :)

      Poista
  6. Minusta ystävänpäivä on hieman turha juhla, mutta mikäs siinä jos joku haluaa muistaa ystävää/rakasta, niin tehköön sen. Ja tavallaan kaikkia kissanristiäisiä voi viettää omaan tapaansa. Taidan ystävänpäivän kunniaksi ostaa jäätelöä jälkkäriksi, joten tuleehan siitä sitten hyvä mieli koko perheelle.
    Koskaan en ole saanut ystävänpäiväkorttia, enkä lähettänyt sellaista. Enkä ole asiasta katkera, koska en tosiaan odota kortteja enkä sellaista, että ystävänpäivänä muistettaisiin yleisemmin ketään. Äh, mä en lähetä edes joulukortteja ja silti niitä tulee joka vuosi kotiin. Tehdään omat juhlamme itsemme näköisiksi.

    VastaaPoista
  7. Olen ottanut tämän ystävänpäivän muistaakseni niitä muutamaa kunnon ystävää. En osaa ollenkaan asennoitua tähän rakkauden-päivänä ja olisin aivan ihmeissäni, jos saisin jotain lahjaa tai ruusua mieheltäni. Enkä todellakaan hänelle meinaa mitään antaa.
    Mutta kukin tavallaan, kunhan kaikki on tyytyväisiä :-)

    En vieläkään pääse lukijaksesi......

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voihan kökkö, mikähän ihme siinä nyt sitten sun kohdalla mättää :(

      Poista
  8. Suhtauduin ennen ystävänpäivään tosi palkokasvi nenässä asenteella, mutta nyt kun olen blogistaanisesti tutustunut moneen mahtavaan ihmiseen niin en ole ollenkaan enää niin äkäinen. Olen ollut vaan kade kun kaikilla muilla on joku ystävä jolle toivottaa hyvää päivää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla kyllä on ihan ystäviä kelle toivottaa, mutta...en mä tiedä. Tämä krääsäjuhla vaan tökkii. Mutta ihanaa, että sulta on palko pudonnut pois!!! :-D

      Poista

Kiitos kommentista. Pus!