torstai 29. toukokuuta 2014

Ihan hömppää

Tutkinpa sitten hakusanoja, joilla tänne blogiin on eksytty:

blogi läskin elämää No joo, läskin elämää täällä kyllä vietetään, mutta taisit silti etsiä jotakin muuta blogia?
rippisormukset Kohtahan se on kesärippien aika. Sormuksia myydään varmaan jokaisessa kultasepäliikkeessä? Täältä ei valitettavasti löydy.
Kun soitan kaverin kännykkään Soitan aika usein. Toisinaan sieltä vastataan, välillä ei.
Läskit kipeänä Joka kerta, kun mä aloitan urheilun. Ja lopetan juuri siitä syystä.
Mitä tissit päällä laitetaan Siis mitä? Mulla on kyllä tissit päällä aina. Joten ne päällä laitankin aika paljon, kaikenlaista.
Sanna Schatz En tunne. Romanin kanssa kanssa vietin kyllä yhden illan ja naureskelin aika paljon. 
Miten olette ajautuneet salasuhteeseen Ei  mitenkään. Ei mulla ole mitään syytä salailla. Keneltä salaisin. Vai lasketaanko lapsilta salailu?
Kunnon sänku Mulla on sänky. Eikä ole kunnon. Kunnon sängyn mä luovutin Nuorimmaiselle. Sille kunnon uni on tärkeämpää kuin mulle. Mä ostan itselleni sellaisen sitten kun muutun rahakkaaksi yksilöksi. 




Miten mulle sattuu aina kaikkea pientä kivaa? Joka ei välttämättä ole kivaa juuri siinä hetkellä, mutta naurattaa jo illalla. Useimmiten kyllä mä hihitän jo heti hömpötyksen sattuessa..

* Mä olin Nuorimmaisen kanssa kirppiksellä ja tietysti iski hirmuinen hätä. Kipitin kovaa kyytiä vessaan, lirautin ja huomasin, ettei ole paperia. Tiesin, että jotain Suurempaakin on tulossa ja jokseenkin rivakasti, joten miltei housut kintuissa siirryin toiseen koppiin toiveenani, että siellä olisi paperia. Arvatkaa, oliko? Eipä siinä sitten muuta, kuin soittamaan Nuorimmaiselle kirpun puolelle, että menee autosta etsimään mulle jotakin pyyhintään sopivaa. Halleluja, että mä kiitin tapaani ottaa huoltoasemalta servettejä autoon varapaperiksi. Kiitos ABC!!!

* Viesti ystävälle:
"Noloo!!! Mä kokeilin kaikkia vaatteita tossa naismaiseen tapaan ja Nuorimmainen arvosteli. Sit se sano et: "Noi housut paat". Mä en ajatellu taas Mitään ja kiljasin, että "nää on liian kireet, eihän näitä saa tällä helteellä edes pois jalasta!". 
 Ehhhehhhehh..... likka katto hitaasti ja alko nauraa...  " Siis eiku tarkotin, et eihän näitä saa siis ILLALLA pois jalasta"...autto varmaan selitys tosi paljon....voi helkkari....

* Kehuin tässä taannoin eräälle miespuoliselle henkilölle olevani munahullu. Ja EN tarkoittanut sitä, miltä se kuulostaa! Mä nyt vaan satun pitämään munasta. KANANMUNASTA!! 
Ei siinä kyllä meinannut naurusta tulla loppua.... 

Moottoritiellä on merkki "kulumisuria".. Mietinpähän vaan, että mun peilissä vois olla samalainen kyltti. Paljon kauniimpi sana kuin ryppy, eiks vaan?




























perjantai 16. toukokuuta 2014

DIY

Katsokaas, miten upean kirjan mulle yksi blogienkeli lähetti. Ihan uskomaton! Taas saa oikein ohjeiden ja kuvien kanssa opetella jotain uutta ♥ Kiitos, kiitos, kiitos ja lämmin halaus ♥


Samainen taitelija oli piirtänyt ihan mainion kissakortin. Kortti pääsee ilahduttamaan silmää alla esiteltävälle ilmoitustaululle.. Olet sä ihana!! ♥


Säilykepurkkeja, liitutaulutarraa ja pitsinauhaa kirppikseltä. Ja niin on Keskimmäisellä pikkusäläpurkkeja!

Tuunattu ilmoitustaulu keittiöön. Kaikki aineet omasta askarteluloorasta. Eipä oo enää tylsän puun ja korkinvärinen, hah!


Kangaskaupan aleloorasta Nuorin bongasi pikkupalan ihanan hempeää ja suloistakin suloisemman pehmeää kangasta, josta sai kaurapussin. Molemmat meistä kun tarttee omansa, lähes joka ilta :-D

 

Kivimäen MaMMelille tein keltaiset korut omien toiveidensa mukaan. Omat kuvat jäi näppäämättä, mutta täältä ne löytyy.

Uusi takki, joka löytyi alatangosta alle kahdellakympillä (tytär kun vei mun takkini ;) ). Vaihdoin napit ja niin on taas mun näköinen hömpötys!

Ennen

Jälkeen

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Keskimmäinen

Mä etsin Keskimmäisen synttäripäivänä runoa lapselle, ja vollotin minkä ehdin.... Jäin muistelemaan sitä, kuinka sitä yritettiin, Kuinka rikki mä olin monen keskenmenon jälkeen. Ja miten onnellinen mä olin, kun se vihdoin sai alkunsa ja päätti vielä kasvaa ihan vauvaksi asti. Muistelen kun se syntyi, helteisenä äitienpäivän jäkeisenä aamuna ja miten ylpeitä me kaikki siitä oltiinkaan. Ja miten katselin sairaalan ikkunasta, kun ruusupuskat kukkivat ja kun niiden päälle satoi lunta! Mä muistelin,kun se oli vauva. Suloinen, vaaleanpunainen vauva, pikkusisko.

9 kuukuden ikäisestä eteenpäin mun muistikuvat loppuu. Keskimmäinen oli tuon vajaan 9 kk, Vanhin 3,5-vuotias villikko. Mieheni, isänsä, ajoi pahan kolarin. Yhtäkkiä mulla olikin kolme lasta. Vauva, villikko ja pyörätuolissa istuva, jolla ei olut kuin yksi käsi käytössään. Vuoden verran tätä pahinta aikaa kesti, kunnes mies alkoi pikkuhiljaa toipua. Kuitenkin, juuri tuon ajan tapahtumista mä en muista juuri mitään. En muista, kun Keskimäinen kysyy, mikä oli ensimmäinen sanansa tai jotain muuta. En vaan muista. Siitä mulla on ikuisesti huono omatunto.

Mutta se Keskimmäinen. Miten vaikea se oli teininä. Miten monet itkut ja hammastenkiristykset sen kanssa on koettu. Miten mä usein ihmettelin, miten eri maata se on, kun Nuorin ja Vanhin. Miten mä jo sen ollessa 5-vuotias, sanoin luottoystävälle, miten Vaikeaa sen kanssa vielä tulee... Ja miten oikeassa olinkaan! Koulu meni päin helvettiä, se karkasi arestista ikkunasta sukkasillaan vapauteen, se liehui missä sattui, se joi ja rellesti. Siitä tehtiin katoamisilmoitus, sen kanssa jouduttiin sossuun keskustelemaan, kun jäi poliiseille kiinni juomisesta, se haistatteli ja oli vittumainen. Se teki ihan just mitä se tykkäs. Se juoksi pakoon vartijoita ja se otti salaa lävistyksiä. Kun se vietiin koulun ovelle, se karkasi takaovesta. Kerran mä tein siitä itsekin lastensuojeluilmoituksen, jotta se olisi päässyt/joutunut jonnekin hetkeksi rauhoittumaan. Mutta ei se sopinut kriteereihin, ei ollut "tarpeeksi kamala". Se halusi itse sisäoppilaitokseen. Kahden viikon jälkeen se hommasi itselleen tahallaan erotuksen. Se sai raivareita, joissa se heitteli huoneensa tavarat seinille, niin totaalisesti, että lopulta sille soitettiin jo pilliauto.
Jatkanko...?

Ja mikä se on nyt? Nuori neiti. Asuu omillaan, hoitaa asiansa, soittaa suloisesti äidille jokaisessa pulmassa, kysyy neuvoa. Yrittää ja parjää. Ei sillä ole helppoa. Se sinnittelee erittäin pienten rahojen kanssa. Se opettelee elämää samallatavalla tunteiden viemänä kuin äitinsä. Se ei ole helppoa, ei. Se tekee edelleen hölmöjä päätöksiä. Mutta oppii. Äiti voi vain neuvoa, mutta ei päättää. Se tietää, että äidin luo voi aina tulla. Rahaa laskuihin äidillä ei ole antaa, mutta pulmien kanssa voi aina tulla, nolonakin. Se hoitaa koulunsa, käy vapaa-ajalla töissä, maksaa itse laskunsa, laittaa ja pitää kodin kivana. Malttaa odottaa, kiertää kirppareita hommatakseen jotakin tarvittavaa. Opettelee elämää.

Se on niin rakas. Niin hassu ja höpsö ja toisinaan ärsyttävä. Fiksu ja ahkera, jos tahtoo. Niin Härkä, kuin vaan voi. Mutta rakas. Niin Rakas.

Ja nyt täysi-ikäinen.

 "Mä katsoin yhtä kuvaa
Monta lapsuuteni iltaa
Siinä kaksi pientä lasta
Kulki vaarallista siltaa
Heitä uhkas metsän pimeys
Ja synkkä virta pyörteinen
Muttei hätää,
heitä suojas enkeli valkosiipinen

Kun tänään katson sinuun
Ja sua uneen tuuditan
Mä muistan päivän leikit
Kuinka sua rakastan
Sä olet tosi pieni
Ja mä melkein toivoisin
Että rinnallesi saisit
Samanlaisen enkelin

Kohta ryntäät maailman ruuhkaan
Näet varjoja ja aurinkoa
Tee mitä teet mut älä sielullesi vahinkoa
Sillä haavat nuo ei parane
Vaikk' isi kuinka puhaltais
Siksi toivon että enkelini jostain suojaa sais

Tuota lapsuuteni kuvaa
Vielä hetken muistelen
On harmaantuneet värit enkelin
Repaleiset siivet sen
Oi jospa voisin paikata edes laudat lahoimmat
Tuon sillan, jonka yli kaikki lapset kulkevat"

maanantai 5. toukokuuta 2014

Luettua

Luettukin on,

E.L James,  Fifty shades of Gray 1. osa; Sidottu
Täysin koukuttava. Ihan epäilemättä luen myös kakkosen ja kolmosen.

Roman Shatzin Suomesta, rakkaudella -kirja oli mainio ja viihdyttävä. Marra on kuvannut ja kuvaillut sen niin hyvin, että kurkkapa tänne. Mainio ja varsin totuudenmukainen ja humoristinen kevyt opus, jonka lukee nopeasti ja hymy huulilla. Kirjan "paksuus" hämää, suomeksi luettavaa siitä löytyy puolet. 

Anna Gavalda: Lempi ei ole leikin asia. 
Tää oli jännä. Outo ja ihmeellinen, mutta silti hyvä. Öööö...olipa loistava arvostelu :-D 

Damon Galgut: Vierassa huoneessa 
Noh....no jaa.


Amity Gaige: Schroder  Alkuun ajattelin että mikä tää nyt on mutta jossain kohtaa huomasin, etten voikaan laskea kirjaa käsistäni. Loppuun oli päästävä samantien!

Sahar Delijani: Jakarandapuun lapset 
Tykkäsin kovin!

Helen Fielding: Bridget Jones, mad about the boy
Aivan mainio, mä samaistuin täysin. Juuri niin tollo ja höpsö B, jolle tapahtuu kaikkea pöljää, vaikka kaikkensa yrittää. Ja joka miettii yhtä tyhmiä asioita. Ja päättää minuuttia ennen yhtä ja sitten taas toista. Mutta oli tässäkin onnellinen loppu. Olisko mullakin, joskus?

Tuula-Liina Varis: Jotta tuntisin eläväni
No joo, tulihan luettua

Linda Olsson: Kaikki hyvä sinussa
Olssonit on aina jotenkin kovasti mietityttäviä kirjoja. Niin nytkin.

Cecelia Ahern: Sadan nimen mittainen matka
Alkutylsyyden ohi kun pääsi, ei malttanutkaan lopettaa. Taattua Ahernia.

perjantai 2. toukokuuta 2014

Up

On niitä hyviäkin asioita. On! Välillä sitä vaan valahtaa pipo niin silmille, rypee itsesäälissä ja kuvittelee olevansa maailman onnettomin ja surkein olento. Eikä sille enää siinä tilassa mitään voi. Useimmiten mua auttaa jonkinverran se, että saan kirjoittaa sen paskan pois päästäni. Seuraavana tai sitä seuraavana päivänä joku pilkahdus jo näkyy jossakin.

Vaikka vappua mulla ei ollutkaan ja olin maan surkein matonen aattona päivällä, nekin asiat muuttui. Me järjestettiin Nuorimman kanssa olohuonepiknik. Jos ei muuta, niin ainakin syötiin itsemme kipeäksi.

Nuorimmaiselle olin ostanut muutaman ilmapallon ja puhalsin muutaman myös partsille. Siellä roikkuu koristeena häkki, joiden valot sammutin helmikuussa. Nyt sytin ne vapun kunniaksi uudelleen, ja miten kivalta se näyttääkään!


Minä jäin kotiin ja Nuorin lähti vapunviettoon. Illan aikana tuli useampi hymyilyttävä tekstari ja pari piiitkää puheluakin. Hymyilyttäviä sellaisia. Luin, katsoin telkkaa. Oli tylsää. Mutta hengissä edelleen! Uni ei tullut, kolmen aikaan nousin ylös kieriskelemästä. Luin taas. Puoli viiden aikaan Vanhin soitteli yökyläpaikkaa ja tokihan hän sen sai :) Jotenkin sitä vaan äiti pakahtuu ylpeydestä edelleen, vaikka toinen on iso, omassa elämässään ja omillaan. Mun poika. Noin makeesti pukeutunut sheriffiksi keppihevosineen vapun naamiaisbileisiin. Silmät vähän harittaen kertoo hauskoja yksityiskohtia pippaloista. Syö onnellisena salaattia ja kömpii pikkusiskonsa (tyhjään) sänkyyn nukkumaan huuruja päästänsä. Mun poika.

Vappupäivänä mä pyöräilin kirjoittamaan työsopimuksen. Osa-aikainen ja vähemmän tunteja, mutta mä tykkään! On niiiiiin hienoa päästä tekemään jotain ihan muuta, kuin sitä, mitä on koko iän tehnyt. Tätähän mä "tilasin". Ja sain ♥ 

Ja niin. Se kissa, JOKA MEILLE TULEE (!!!!!!) on syntynyt ♥


Joku fiksu olisi varmaan ottanut kauniimman ja "laitetun" kuvan. Me laitettiin vaan suuhun, minkä ehdittiin. Nam!