maanantai 7. heinäkuuta 2014

Jäniskissa

Mau! Me ajateltiin tulla ton meidän keinoemon puolesta moikkaan, kun se ei mukamas keksi mitään järkevää sanottavaa. Ihan kiva mamma toi on, vaikka aika usein sen ilmeestä näkee, että "voi v***u". Joskus se saattaa jopa sanoa sen. Siitä me ei tykätä, koska me ollaan vielä aika pieniä...


Tässä kohtaa "äiti" oli aika kypsä. Se oli aamulla siivonnut hikipäässä ja mennyt sen kamalan hurisevan laitteen kanssa ympäri kämppää. Sitä me pelätään ja juostaan piiloon kauimmaiseen nurkkaan. Eihän se meitä imuroi, eihän?? Imuri hiljeni ja me uskalletiin tulla pois piilopaikasta. Siitä riemusta otettiin sitten rallikisa ja vahingossa toinen meistä huiskaisi kukkaruukun alas. Vaikka me kauheesti koitettiin kiehnätä siinä mullassa ja mamin jaloissa, se vaan mulkoili ja laittoi meidät keittiöön lukkojen taakse!!! Toisaalta ihan hyvä, sillä sitten se hirviöimuri alkoi taas meluta!!!
Päästiin me sitten aikanaan pois sieltä ja saatiin rapsutuksiakin.

Me ollaan ihan huisin uteliaita ja yhdessä tungetaan pää kolmantena jalkana joka paikkaan. Aika tarkkana saa olla, jos aikoo ihminen partsille luikahtaa. Me haluttais kans, mutta noi ei päästä! Ja miks?? Me vaan kysytään!

Yöllä me tungetaan samaan sänkyyn ton isomman talon naisen kanssa. Valkoinen meistä haluaisi tulla saman peiton alle, mutta taaskin sorretaan! Ei päästetä! Toi nainen kuuluu mutisevan jotain, ettei uskalla. Se nukkuu kyllä ilman rihmankiertämää. Taitaa vähän pelätä mun teräviä kynsiäni, kjähkjäh..eihän sitä nyt kissakaan unissaan tiedä, mihin sitä milloinkin kyntensä nappaa! 
Punainen meistä taas haluaisi herättää ihmisolennon monta kertaa yössä. Se kiskoo tukasta, nuolee kainalosta ja ihan mitä vaan, millä hereille saa. Kuuluu vaan mölinää ja mut siirretään kiukkuisella liikkellä syrjään. En mä oikein ymmärrä.



Sitten taas, kun nuo naiset on herätetty ja saatu ylös, on meidän tehtävä suoritettu. On lepohetken aika. Se me osataan!

Mutta kuulkaa. Aika ikävä loukkaus tuli eilen ton ison naisen suusta. Se puhui hämmästyneellä äänellä ja sanoi kyllä ottaneensa kaksi kissaa. Miten meistä toinen muka onkin muuttunut jänikseksi. Jänikseksi!! Mikä loukkaus. Ja miten niin muka?




11 kommenttia:

  1. Vähäks on kurja, jos se nainen sellaista kieltä käyttää. Mutta se on varmaan muuten hirmu mukava, eikö? Ja antaa teille hyvää ruokaa.
    Teillä on kyllä kova homma kun pitää ne naiset herättääkin, voi että. Saatteko herkkupaloja palkaks?

    Mes saadaan kissojen herkkuraksuja joka ilta.

    Terveisin,
    Rantiksen siilit

    VastaaPoista
  2. Teillä on sitten Gommi ja Pommi. Ihan selvästi.

    VastaaPoista
  3. Nyt laitatte kyllä sen Naisen kuriin siellä!
    Se pikkunainen varmaankin oppii siinä sivussa.

    VastaaPoista
  4. Hih, nuo on IHAN selvästi jäniksen jalat!

    T: Kaksi pupua Marjaanan Majasta

    VastaaPoista
  5. Mahtava kuva tuo viimeinen! :D
    Teillä on ihan oikea ote ja vielä kun opettelette sinkauttamaan itsenne kirjahyllyn tms. päältä ihmisten niskaan niin pääsette näkemään varsin mielenkiintoisia reaktioita. Varsinkin kun teette nämä manööverit silloin kun he yöllä hiihtelevät vessaan...

    VastaaPoista
  6. On kyllä ihan selvä jänis viimesessä kuvassa :) (vai olisko sittenkin sammunut jänis..?)

    VastaaPoista
  7. Mie jummarran, kaikkee kivaa kun olis ja toi nainen ei jaksa. Plaah. Otan osaa.

    VastaaPoista
  8. On teillä siellä kotona aikamoista. Mutta myös minä inhoan imuria. Pitää niin pirun pahaa ääntä! Onneksi meillä ei käytetä sitä usein....
    Mä menen aina nukkumaan jonkun jalkopäähän ja saan tietysti pelätä koko yön, että ne potkaisee mut lattialle. Onneksi ne ovat tähän asti huomanneet, että olen tullut mukaan. Mukavia jatkoja! t. Eka

    VastaaPoista
  9. Kurnau! Vähänkö kiva, että te muut elikkoystävät tulitte jutskaamaan! On toi Nainen aika paljon siivonnut suutaan, varsinkin just silloin, kun tuo ipana on kotona. Kaikenlaista jäynää me keksitään sillekin. Onneks meitä on kumminkin kaks, niin aina on kamu, vaikka noi Ihmiset onkin poissa tai muuten apaattisia ja tylsiä. Me yritetään kauheesti olla kissamaisia, ettei pääse enää tollasta jänisepisodia tapahtuun...pyh!

    VastaaPoista

Kiitos kommentista. Pus!