perjantai 11. heinäkuuta 2014

Parkkiperhonen

Mä törmäsin Parkkiperhoseen. Tai ei, en törmännyt, vaan se oli liihotellut mun autoni luona. Kiitos ♥ En tiedä, miten yleistä tämä on, mutta mulle ainakin uutta. Yritykset palkkaavat näitä parkkiperhosia, jotka seurailevat ihmisten maksulappuja tuulilasissa ja jos näyttää pahalta, maksavat hiukan lisää (ja jättävät yrityksen mainoksen). Näin LappuLiisa ei pääse yllättämään! Ihanaa!! Aivan loistava ja mainio keksintö. Ja miten hyvä mieli siitä tuli!! Mä olin autolla 3 minuuttia maksamani ajan jälkeen ja lasissa oli jo lappu, jolla oli maksettu 10 min lisää. Aivan loistavaa!!

Samana päivänä sain aivan loistavaa palvelua myös Soneralta. Aivan, Soneralta!! Mua palveltiin nopeasti, en joutunut jonottamaan, enkä painelemaan nappuloita halutakseni sitä tai tätä. Rautalangasta vääntäen ja todella ystävällisesti (sekä lämpimän seksikkäällä miesäänellä) mua kuunneltiin ja jeesattiin ongelmassani. Netti pimeni yhtäkkiä ja mähän toki ensimmäisenä luulin, että johtuu laskuista...mutta ei. Nyt on kaikki taas kunnossa ja pääsee internetin ihmemaahan. Tottapuhuen tekisi hyvää pysyä poissa välillä. Mutta toisaalta... noh.

Tämä Rauha-postaus saattaa olla hämäävä. Tokihan mä koetan keksiä tekemistä, tulen ja menen, töissä ja muualla, sen minkä pystyn. Musta on tullut hyvä bongaamaan ilmaisia tapahtumia tai juttuja ja kauniita paikkoja, minne mennä. Näin kesäkauniilla tuntuu vielä kökömmältä käkkiä täällä kerrostalossa. Toki nuo karvaiset vauvat pitävät täälläkin. Niitä ei hyljeksitä, ei!
Mutta siis. Rauha on pään sisällä, tiettyjen asioiden kanssa. Aina välillä se "paniikki" nostaa päätään, mutta mä osaan nykyään jo ajatella sen pois, nopeastikin. Kaikki aikanaan.

Mä olen huomannut, että mulla iskee joku värikausi aina kun jotain suurta tapahtuu. Sininen on aina ollut se ykkönen, se, joka on kulkenut mun mukanani teinistä asti. Oranssista mä en oikeastaan koskaan ole pitänyt sillä tavalla, että olisin sisustanut tai ostellut sen värisiä vaatteita. Ehei, jotenkin ihan liian räväkkää mulle. Paitsi nyt. Jostain kumman syystä mä olen alkanut kiinnittää huomiota oransseihin juttuihin ja tykätä niistä. Iski myös kauhea himo saada kotiin jotain uutta ja piristettä. Oranssia. Kuitenkin, koska tuota rahaa ei mihinkään ylimääräiseen juuri ole, päädyin "vain" alepalaan kangasta. Teen ainakin väripilkuksi kotiin uudet tyynyt! Ja ehkä sitä kirpparilta löytyy jotakin pientä ja halpaa oranssikivaa :) 
Tätä kirjoittaessani googlasin..ja katsokaahan! Voisi sanoa, että sopii kyllä nyt oranssihimo mun elämäntilanteeseen. 

Säästä en valita, en!! Suloista lämpöä ja ihanaa auringonvaloa. Yöllä jeesaa pakastimesta otettu kaurapussi.

15 kommenttia:

  1. No on sulla nyt oranssi rojukuppikin :) Oranssi on hieno väri, etenkin semmosena okraan (?) vivahtavana tummanlämpimänä. Tosin räikeämpikin kelpaa mulle mainiosti.

    Parkkiperhoset on mulle ihan uusi juttu. Ei oo näkyny, kun olen henkihieverissä sateen läpi juossut autolle parkkiajan umpeuduttua...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on Sanna ♥ Sulla oli selvästi joku etiäinen....

      Poista
  2. Oranssi on mahtava voimaväri! Mä tarvin ja haalin sitä aika ajoin ympärilleni - ja päälleni kans. Nyt on varpaankynnet oranssit ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin jännää, että mä kuitenkin ihan tiedostamatta himouduin tähän väriin.
      Jep. mä muistin, että sä oot oranssityttö! Ja oranssit lasiperhoset roikkuu täällä muuten ikkunassa ;)

      Poista
    2. No hitsit, ehkä ne on sellaset "parkkiperhoset" jotka haluaa sulle hyvää ;-)

      Poista
  3. Mä tykkään myös oranssista. Meillä oli jopa yhdessä asunnossa olohuoneen seinät oranssit. Se tietty asetti omat haasteensa muulle sisutukselle, ettei ihan migreenikohtausta tarvinnut saada.

    Tänään on jo toinen uusi sana. Parkkiperhonen. Rantiksen luona nimittäin opin, mitä on suppaus.
    Parkkiperhosista en ole koskaan kuullutkaan. Onpa ihana systeemi!
    Ensin ajattelin sun puhuvan parkkipirkoista ironiseen sävyyn.

    Se sisäinen rauha se toki tärkeintä onkin. Ei muusta rauhasta ole mitään hyötyä, jos pään sisällä on sekasotku.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon! Mulla oli aikanaan vuokra-asunnon olohuoneen senä vaaleanpunainen! Yhtä haastava kuin sun oranssiseinäkin. Mutta nopeasti siihen tottui.
      Uusia juttuja täällä oppii :) Suppaus oli uutta täälläkin.

      Poista
  4. Täällä yksi sininen ilmoittautuu. Sininen on mun väri. oranssia mulla ei ole missään muualla kuin krassien kukissa pihalla. Värianalyysi kertoi kyllä just hyvin sinisyyden ytimen:)

    Meidän kirkolla ei parkkiperhoset auta, kun on kiekkopaikkoja ja jos kiekon unohtaa, neljäkymppiä napsahtaa Pirkolta äkkiä:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen ihan aina myös rakastanut sinistä. Piiiiitkään oli vaaleansininen, sitten se alkoi muuttua tummempaan...turkoosiin...mutta aina sinisen sävyt. Edelleenkin ehdoton lemppari.
      Joo, kiekkohommissa ei Perhoset auta. Harmi. Ja ehkäpä tuokn kampanja on joku kesäjuttu.

      Poista
  5. Vau, enpä ole ennen kuullutkaan näistä parkkiperhosista, pirkoista kylläkin ;-). Oranssi taitaa olla sinulle juuri nyt oikein sopiva väri ja pienet sisustuselementit toimivat varmasti yhtä hyvin kuin isotkin.

    Minäkin olen tänä kesänä löytänyt uusia värejä. En tiedä mikä nyt on menossa kun värejä tulee ja tulee... taidetaan olla myllerrysten matkalla =)

    VastaaPoista
  6. Parkkiperhoset ovat mielettömän hyvältä kuulostava systeemi ja täytyy nostaa lakkia sille joka moisen idean on keksinyt!
    Mitä taasen väreihin tulee, niin mä olen enemmän rauhallisten ja tummien värien ystävä koska olen loppupelissä aikas melankolinen luonne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se. Sininen on rauhoittava väri kans. Kauriit on melankolisia. Mahdatkos olla, sinäkin??

      Poista
  7. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista. Pus!