perjantai 17. lokakuuta 2014

Sillisalaatti

Retkeltä

Onpahan ollut mukavainen viikko!! Kaikkea mukavaa pientä on puuhattu, paljon on saatu aikaiseksi ja ne, mitä ei huvittanut tehdä, siirrettiin syrjään. Pitkiä unia ja kaikkea mukavaa. Ulkoilmaretki, jossa mä ylitin itseni; uskalsin kiivetä lintutornin ylimmälle tasolle!! Edellisen kerran, about 15 vuotta sitten, sisu kantoi vain puoleenväliin. Ja mitkä maisemat sieltä olikaan, wau!! Itseasiassa ylösmeno oli ihan iisiä, sen kun katseli vain ylös, eikä jalkoihinsa. Kauhu meinasi iskeä vasta alaspäin tullessa..koko ajan oli katsottava alaspäin, jyrkät portaat ja niin pienet askelmat, että oli pakko katsoa, mihin lenkkarinsa asetti. Hrr...hyi..

                                                                    Retkieväät

Nuorimmaisen kanssa taivallettu kirppisretki toi monta uutta löytöä! Kyllä niin hyvä mieli tuli taas, kun kahdella kympillä saatiin molemmat kasa vaatteita. Kivoja, meidännäköisiä ja meille uusia. Kunnoltaan siistejä ihan loistavia! Jippii!! Mä rakastan niitä ihmisiä, jotka käyttää vaatteita 3 kertaa ja luopuu siitä sitten.. Jää mulle, ja halvalla ;)
Kirppisreissulla Nuorimmainen selitti tohkeissaan jotakin ja sanoi sitten johonkin väliin "niin niin, mut se on mies, ei se tajuu". Mä repesin mielessäni ihan täysin ja koitin sitten vaan kysellä, että mistä moinen kommentti. "No kun ei ne ole ollenkaan loogisia ja ne ei vaan tajuu mitään, eikä ne osaa ajatella asioista sillai oikein" tuumasi tyttö 14 vee! Voi äiti, ja mä kyllä olen ollut kotona ihan hissuksiin, enkä tollasta asennetta ole kylvänyt, en!! (Puoliksen kanssa käytyä kirjeenvaihtoa ei lasketa, koska sitä ei kukaan näe..tänkkaad!!) 
Mistä teini oli tollaseen päätynytkin, tiedä häntä!?

Viikonloppu menee mukavissa merkeissä. Kaikkea kivaa on tiedossa. Ainoa "ongelma" onkin mun pään sisällä. Mä kun en edelleenkään tiedä, mitä ajatella. Vyyhti on suuri ja langat pitäisi saada ojennukseen. Mä en enää tiedä, mikä on tunnetta ja mikä järkeä? Koittaako mun pää kumota tunnetta järjellä, vai järkeä tunteella? Vai onko se kuitenkin pelkoa? 
Mä vaan niin tahtoisin, että nämäkin asiat sujuisi helpolla. Vaan ei toivoakaan. Eikä niin kai ole tarkoituskaan? Miksei vaan voisi olla tässä ja nyt? Miksi näissä asioissa pitää ajatella pitkälle? Miks pitää luvata jotain? Miks pitää heti suunnitella asioita kuukausien päähän?

Hui, mulla on ensi viikolla työhaastattelu. Kamalan jännää ja pelottavaa. Mutta jee, pääsin haastatteluun!

Muutama kirjanenkin on lomalla tullut ahmittua. Nappasin molemmat uutuuskirjojen hyllystä. Aika kevyitä, kepposia, vähän kuin välipaloja, nopeasti luettuja..


Olen mä ollut myös Kätevä Emäntä. Terveysomenat on purkissa ja pihlajanmarjojakin kuivasin..testimielessä vaan. Parina aamuna on sullut surautettua jopa terveyspirtelö.. ja jälkiruuaksi suklaata! Loistavaa!


Tänään odottaa hautausmaa. Asumaan en ajatellut sinne vielä jäädä, mutta jos kanervia... Meillä on hyvä diili; äiti ostaa ja mä haen havut ja istutan. 

Tällaista tällä kertaa. Viettäkäähän vinkeä viikonloppu!!!!