maanantai 17. marraskuuta 2014

Paluu tulevai... eikun arkeen!

Onhan se arkeen paluu aina aika karua. Ihan jo vaan se, että (turvallinen) normiarki alkaa..  Neljän tunnin yöunilla ja matkaväsymys päällä ei olisi oikein millään jaksanut... mutta pakko oli, tietenkin.
Keskimmäisen jalka ei ole parantunut. Täällähän esittelin tuota herkullista kuvaa. Tikit poistettiin jo aikoja sitten ja haava repesi samantien uudelleen. Samperi, tässä kohtaa tekisi maallikkona antaa terkkatädille noottia. Mitä se ajatteli, kun ei tikannut sitä uudelleen ja samalla sanoi, että kahdeksi viikoksi määrätyn antibioottikuurin saa lopettaa viikon kohdalla. Nyt haava mätii, haisee ja on kamalan ällö ja pahan näköinen, syvä kraateri. Tässä kylässähän ei apteekki ole auki lauantaisin ja haavatarpeita piti sitten hakeman muualta. Määräsin ihan itse, että jäljellejäänyt osa antibioottikuurista  on aloitettava välittömästi ja hoidin sen minkä osasin haavanhoitoon tarkoitetulla "hopealevyllä". Voi, toivokaa tekin nyt, että kinttu paranee, eikä tule mitään isompaa! 

Huomasin, että heti arkena pitää soittaman isännöitsijälle. Meidän vessa homehtuu. Jep, ho-meh-tuu!

Ja aamukiireessä nuo rakkaat karvaperseet...




Kiireesti sunnuntaiksi kohti Tamperetta ja kädentaitomessuja. Vähän ehti katsellakin, mutta töissä siellä oltiin! Kivaa, hirveän kivaa ja erilaista! Mä nautin asiakkaiden kanssa hölöttämisestä, palvelemisesta ja siitä fiiliksestä, mikä siinä kiireenhuiskeessa tulee. 
Tapasin messuilla sattumalta myös exän siskot. Meinasi itku päästä, niin oli mukava nähdä! Mulla oli ollut vähän ikävä! Ei ne ehkä onneksi huomanneet, että olin vedet silmissä, pystyin kuitenkin esittämään ihan reipasta. Jäi lämmin olo. 

Nuorimmainen kotiutui tällä välin isältään ja odotti kieli pitkällä tuliaisia..ja puheenpölinästä ja pulputuksesta  päätellen vähän myös mua.  Ai niin, siitä tulikin mieleen, että Puoliksen tuliaissuklaat on täällä mulla :-D Kappas kepponen, postiin on siis pistettävä.. onko se nyt ihme, jos vähän tavarat sekoo, kun kerran naisetkin ;)

Ja nyt se luuri käteen ja isännöitsijän hiillostus (haha, jaa minä :-D...joka en saa hiillostettua Mitään, edes makkaraa. ) Saapi tulla remppamies katsomaan nuo muutkin asiat, joissa on edelleen sanomista; ovikello ei toimi, olkkarin ovesta puuttuu kahva, jääkappi pissaa ja vessa homehtuu. Vuokraa ne muistaa kyllä nostaa.

Edessä huiskeviikko. Sanotaanko, että ainakin tiedän leiponeeni ja vouhkanneeni, kun viikko on ohi. Kaikkeen sitä pitää ihmisen itsensä tunkea! Mutta kivaa se on!

19 kommenttia:

  1. Olipas ihanan eläväinen postaus.
    Vähemmän ihanaa on kuitenkin sen haavan kanssa. Peukut on pystyssä, että se alkaa siitä paranemaan.
    Mä katsastan, jos löydän sellaista entsymaattista haavanpuhdistusvoidetta, joka puhdistamisen lisäksi nopeuttaa haavan paranemista, ja pistän sulle tuubin postiin. Mulla on huomenna muutenkin asiaa apteekkiin, niin se hoituu siinä samassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Kyllähän sitä varmasti täältäkin...

      Poista
  2. Pissivä jääkaappi ja homehtuva vessa EI kuulosta hyvältä! Toivottavasti saat asiat kuntoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "talonmies tulee katsomaan"... Ei ainakaan tänään vielä näkynyt.

      Poista
  3. Minä uudelleen... Pöh, katoin just, että se Iruxol- voide on reseptilääke. Laitahan tyttönen mitä pikimmiten lääkärille, jos haava haiseekin. Kyseessä on kuitenkin haava, joka on lähellä niveliä, niin en lähtisi yhtään riskeeraamaan ja odottelemaan liian pitkään.

    VastaaPoista
  4. Kerrankos sitä kaverin suklaat vahingossa pöllii sillä aikaa kun se ettii ulospääsyä lentokentän vessasta :D. Muillekin tiedoksi, että eksyin vessasta ulostullessa ja jouduin vahingossa miestenvessaan :D

    VastaaPoista
  5. No sun ei oo tarvinnu hohhailla reissun jälkeen! Vieläkö sulla on ruukkukasvejakin? Ei oo kauaa... :)

    Mikä ihmeen tyyppi se on, joka käskee antibioottikuurin kesken lopettaa, kun aina ja joka paikassa tolkutetaan, että se on syötävä loppuun, vaikka vaiva helpottaisikin, ettei tuu resistenttejä pöpöjä?! Ja haava aukinaisena... ei juma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei oo ei. Pikkasen meinaa kiirestressi pukata. Mut mä yritän selättää sen, koska mä inhoon kiirettä ja kiireisiä ihmisiä.
      En mä ymmärrä, tähän asti oon pitänyt tota terkkaa täpäkkänä ja ammattitaitoisena tätinä, mut nyt tuli kyllä joku kämmi. Jos sillä oli vaikka kra...huono päivä?

      Poista
  6. FB kielellä : tykkään :D, ihanaa viikkoa!

    VastaaPoista
  7. En melkeen pystynyt lukemaan sitä haavajuttua, hui. Toivotaan, että paranee.
    Antibiootithan pitää aian syödä koko kuuri, höh.

    Miesten vessaan?!? Hyvä kun ehdit ne suklaat sillä aikaa pölliä...

    Kyllä ne homeiset vessat ym tulee kuntoon, tarvitaan pikkasen sitä malttia, laitan taas tulemaan! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti!! Kaikki vanha maltti olikin jo käytetty!

      Poista
  8. Tytön jalassako se haava on. Ihan hirveen ällö! Hui, parane haava, parane! Mistä se sellaisen onnistui saamaan? Toivottavasti saat huoltomiehen kylään ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jalassa on joo. Vahinkoja sattuu...
      Hyi, meidän huoltomies on kamalan...öö...nounou ;) Ennenkaikkea se on ilkeä ja veemäinen!

      Poista
  9. Niin se arki iskee reissailun jälkeen :-)
    Toivottavasti jalka paranee!

    VastaaPoista
  10. On sulla vauhtia heti arkeen palattuasi! No, ehkä se on helpompaa kuin matkan haikailu monta päivää kotiin tulon jälkeen.
    Toivotaan, että jalka paranee, mutta kyllä siitä varmaan jo kannattaa mennä lääkäriin sitä näyttämään. Ettei tule mitään pahempaa. Mieheni pisti kerran jalkaansa puukolla ja kun meni hakemaan lisää sairaslomaa, oli lääkäri valmis katkaisemaan jalan nilkasta, sillä kuolioonhan se oli jo menossa. Onneksi "hevoskuuri" lääkettä auttoi ja jalka säilyi! Älkää odottako liian kauan!

    VastaaPoista

Kiitos kommentista. Pus!