torstai 27. marraskuuta 2014

Toipilaat

Niinhän se sitten meni, että Nuorimmaisen kansa oltiin alkuviikko kuumeessa ja köhätaudissa. Molemmat yhtä onnettomia ja kipeitä. Haahuiltiin yöpaidassa ja tukka pystyssä molemmat päivät ja elettiin kuin pellossa; tietokone nenän edessä ja visusti peiton alla. Kaivettiin kaapista viikonlopusta jääneitä leipomuksia ja elettiin niillä. Jotenkin oli niin surkeeta, niin surkeeta; kipeänä on kamalaa ja kaksinverroin kaipaisi hoivaajaa ja paijaamista. Muuttuu kuin lapseksi jälleen...
Eilen oli sitten onneksi jo sen verran parempi, että jaksoin lähteä kauppaan ja apteekkiin. Kasvissosekeitto porisemaan ja tarjoushedelmiä pöydälle. Koitetaanpa niillä elää taas jokunen päivä. Olin orientoitunut tekemään myös ruusukaali- tai lehtikaalichipsejä, mutta eihän meidän ääsmarket myynyt kumpaakaan plaatua. No, ei sitten olla terveellisiä ihmisiä! Apteekkiin upposi satanen, ou mai kaad! No, niillä pitäisi nyt päästä taas hetki eteenpäin. Kiitollinen olen, ettei meillä ole mitään isompia sairauksia ja sen myötä lääkekuluja. 

Nuorimman jalka on edelleen kipeä. Yksityinen fysioterapia loppui ja nyt alkaa kunnallinen, joka käytännössä on siis jumppaamista, ei "hoitoa", kuten tuolla toisaalla. Ihmetyttää vähän, ensin on liikuntakielto  ja sitten samaanaikaan jumpataan. No, kai nuo tietää, mitä tekevät. Mä tiedän vain sen, että kipeä on. Isälleenkin nöyrryin sitten laittamaan asiasta viestin, lyhyen ja asiallisen, epikriiseineen päivineen. Eipä tuo ole alentunut edes vastaamaan. Vaan tiesinhän minä sen...

Parvekkeelle mä värkkäsin tuossa aiemmin jo valon. Kivaa puuhaa ja (pimeällä) on kaunis. Kuva ei tee nyt ollenkaan oikeutta, mutta uskokaa pois, on se! 3 kg:n säilykepurkki, maalia, pojalta lainattu porakone, rautalankaa ja sisään lämminvalkoiset jouluvalot. 



Eilen mä mietin taas paljon auttamista. On vaan pakko. Kun se ajatus tulee, että jotakuta pitää auttaa tai ilahduttaa, niin sitten vaan pitää. Ja niin kauan se siellä päässä koputtaa, kunnes se on tehty. Niin nytkin. Ja kun veronpalautukset tulee, laitan mä niistä jotakin pientä myös sinne aiemmin mainitsemaani Jouluapuunkin. Jonnekin toisaalle ehkä sitä ennen, katsotaan nyt, miten killingit piisaa. Enkä mä mitään ihmeellistä, ennemminkin ajattelen niin, että pienistä puroista kasvaa iso virta. Tulee vaan itselle niin hyvä mieli, kun saa auttaa. Ja miten kiitollinen sitä oli itse silloin, kun muut muistivat  ja auttoivat (tunnistatte kyllä itsenne)

Jouluinen helmi(lahja)pajakin huutelee laatikossa esilleottajaa. Inpiraatio on vaan vielä hakusessa. Mutta kyllä se sieltä taas ryömii, kun aikansa odottaa. Ideoita pää täynnä, mutta kroppa ei tottele ja tee.

Josko sitä koettaisi saada jotain päälleen ja siirtyisi tuonne kyökin puolelle. Aamuteehammasta kolottaa!

26 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. On se, pimeellä varsinkin, nyt toi kuva näyttää jotenkin kämäseltä.

      Poista
  2. On se hieno! Hauska erikoisuus jouluvalojen joukossa :) mie ostin - vaikkei olis tarttenukaan, mutta kun oli niin halpa! - 40 kpl:n jouluvalosarjan, joka on tällä hetkellä sitruunapuun juurella loistamassa, mutta hyvin vois kehitellä jonkun tuollaisen jutun. Kun se on ulkokäyttöönkin sopiva.

    Apteekit on kamalia paikkoja, kun niihin menee usein kauheasti rahaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jossakin lyhdyssäkin olisi kivat tai peltiämpärissä :)

      Poista
    2. Löysin varastosta ison lyhdyn, laitoin sinne ja talon nurkalle loistamaan. Kiitos vaan ideasta!

      Poista
  3. Kaunis tuo lyhty ja kiva idea laittaa pienet valot sinne<3

    VastaaPoista
  4. Paranemisia teille molemmille!
    Onneksi olet tainnut jo päästä pahimmasta, joten tämä lopputoipuminen onkin sitten helppoa :-)
    Kaunis lyhty!

    VastaaPoista
  5. Niinhän se on, että hyvä antaa vähästäänkin, paha ei paljostakaan!

    Paranemisia sinnekin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mä koe olevani mitenkään "hyvä". Vois ajatella tän olevan itsekästäkin, Mullehan tästä hyvä mieli tulee :)

      Poista
  6. Koitahan parantua!
    Antamisen ilo, oli sitten joulu tai ei, on se paras ilo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, näin on! Mä koitan muistaa tämän asian muulloinkin kun jouluna :)

      Poista
  7. Pikaista paranemista kummallekin tyttöselle.
    Onpas ihana lyhty.

    VastaaPoista
  8. Voi teitä ressukoita.Paranemista ♥

    Miten Helmi kultaseni tuumisit jos laittasin sulle nuo helmipurnukkani, kun ne vain tuossa on ja makaa.
    Voisit niistä tehdä mitä vain ja kelle vain. Mulla kun ei ole oikein aikaa ja sain just anopin tavaroiden joukossa ison lippaan kultakoruja ja toisen sitten niitä halpoja koruja.
    Sulla kun on taitoa tehdä ihania koruja.
    Tuumaa ja ilmoita. Ääh oleko taas hukannut sun osoitteen.Tai jos vinkaat puh numerosi niin laitan smart postiin.
    S-postini on edelleen sama.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ritva-ihanuus <3 Käynpä katsastamassa, onko mulla vielä osoitettasi jäljellä...

      Poista
  9. Hieno jouluvalo :) pikaista paranemista!

    VastaaPoista
  10. 100 euroa! Tsiisus, mun sydän olisi pysähtynyt kyllä siihen paikkaan. Ihana jouluvalo ja kiitos, annoit hyvän idean, jo harmittelin, että mistá taion rahaa jouluvaloon, kun kuitenkin jollakin tavalla haluan ikkunaa/noita piristää. Hieno ajatus tuo auttaminen, on upeaa kun pystyy vähästäkin antamaan. Täällä juuri telkassa mainittiin ruoka-avusta ja siinä yksi vapaaehtoistyöntekijä mainitsi, että ihan pienikin apun on tärkeää, olisi se sitten vaikka sardiinipurkki. Pikaista paranemista ja hyvää mieltä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta, kyllä se sydän melkein pysähtyikin.
      Kiva, jos tuunausvinkistä oli jotain apua <3
      JUuri tota mä tarkoitan, kun apua on jo se yksi kahvipaketti tai muu, ei sen tarvitse olla suurta. Suureen kun ei itsekään pysty. MUtta jos yksi antaa kahvin, toinen purkin maitoa, kolmas vähän suklaata, niin johan on kohta juhla saajalla valmis :)

      Poista
  11. Sä olet kyllä ihana. Kertakaikkiaan. Mä ihailen tota sun valoisuutta, toimeliaisuuutte - kaiken ikävänkin keskellä. Mä hyydyn, olen melkein toimintakyvytön ja taannun lapseksi,

    Paranemisia, iloa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsi se oon minäkin ollut, vielä keväällä, pelkkä musta kasa. Nykyään, vaikka on vaikeuksia ja murheita, ne ei vaan ole niin suuria kuin silloin.
      Säkin nouset, mä olen varma siitä <3

      Poista
  12. Upea valaisin upealta naiselta =)

    Tuo Jouluapu on niin hieno juttu, että olen todella iloinen kun mainitsit siitä viimevuonna.

    Pikaista toipumista teille ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ihanaa, että joku "tarttui" minun(kin) kauttani Jouluapuun!!!

      Poista

Kiitos kommentista. Pus!