sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Viesti pilven päälle

Onnea iskä, sinne pilven päälle. Mä haluan uskoa, että sieltä sä katselet, kuinka me touhutaan täällä. Jos olisit täällä, me tultaisiin noiden nuorten kanssa kylään, kakku kainalossa. Vietettäisi mukava hetki, kun kerrankin ollaan kaikki koossa. Vietettäisiin isänpäivää. Ei mitenkään hienosti, mutta muistettaisiin sua kuitenkin. Ja sä olisit salaa tyytyväinen, myhäilisit, vaikka esittäisitkin äijää. 

Mä vien tänään jo, vähän etukäteen, kynttilän sun haudalle. Tuon myös lumimarjoja, koska ne on kauniita kanervien ja havujen kanssa. 

Sähän oletkin tämän jo nähnyt, mutta jos joku muu tahtoo lukaista. Tämä on vähän kuin kunnianosoitus sulle.  Iskä, rakastan sua. Ja mulla on ikävä, yhä.




Hyvää isänpäivää myös sille miehelle, joka minut siitti. Varmaan rakastikin, omalla tavallaan. Mutta se yksi asia vei voiton... 

Ehkä te yhdessä ihmettelette meidän elämää siellä ylhäällä. Pitäkää hauskaa!




9 kommenttia:

  1. Tämä kosketti. Ihan varmasti poismenneet läheiset katselevat meitä, niin haluan uskoa. Halaus!

    VastaaPoista
  2. Luin tuon jo silloin aiemmin, mutta luin uudestaankin vielä... on se ollu rankka kokemus. Sillon ku mun äiti kuoli, se ei näyttänyt kyllä hymyilevältä. Sen silmät ei meinannu mennä kiinni, ja se näytti koko ajan sieltä luomien raosta katselevan, olin sitten millä puolella huonetta tahansa siinä siskojen tuloa ootellessa.

    VastaaPoista
  3. Mä en ole koskaan menettänyt ketään noin läheistä. Pystyy ymmärtämään tuskan ja ikävän määrän, mutta ei kuitenkaan. Luin uudelleen myös toisen isäkirjoituksen, kosketti kovasti.

    VastaaPoista
  4. Ihana kirjoitus!

    Isäni kävi yleensä mun luona isänpäiväkahvilla tai mä isän luona. <3 Mäkin kävin tänään sytyttämässä isän haudalle kynttilän.

    VastaaPoista
  5. Tämä oli hieno teksti joka osoitti taas kerran sen että sulla on suuri sydän <3

    VastaaPoista
  6. Jo toinen blogi tänään, joka toi kyyneleet silmiin. Rakastan sun asennetta sun isää kohtaan. Niin kuin jo sen edellisen kirjoituksenkin aikaan <3

    VastaaPoista
  7. Kaunis kirjoitus isällesi! On se kumma, että vaikka oman isänikin kuolemasta on jo 11 vuotta, niin ikävä on yhä. Tosin nykyisin jo sillä tavalla hellästi ja kauniisti. Ei enää niin suurta tuskaa.

    VastaaPoista
  8. 2,5, Siirtyi myös minun isä ajasta ikuisuuteen. En pysty tämän enempää kommentoimaan.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista. Pus!