tiistai 23. joulukuuta 2014

Pyllytontut


Ei toi mun nuoriso ole näköjään kauhean kauas siitä puusta pudonnut.... 



Ilmankos ne niin kihersi kun ne koristeita laitteli...
                        
Viettäkäähän jokainen omannäköisenne juhla!! Pääasia, että nautitte!



lauantai 20. joulukuuta 2014

Joulunaluskuulumisia

Minoon vissiin vähän pöljä. Mä olen niin lapsellisen iloinen joulukorteista! Nyt, jos on tullut oltua kotona postinjakoaikaan, melkein odotan luukulla, koska niitä tulee. Tekisi mieli kiskaista ne suoraa jakajan kädestä sieltä luukun toiselta puolen... :-D Sitten mä ihastelen niitä, erityisesti itsetehtyjä ja olen ihan että jee (ikuinen kakara). Aikani katseltuani sommittelen ne seinään. On tullut muutama kortti, joille en ole itse lähettänyt ja joista olen vähän iloisesti yllättynytkin. Vaan kun ei ole osoitetta, tai jos on ollut joskus, niin se on kadonnut. Niin että kiitos vaan sinä ihana " B. nallekarhu", tunnistat kyllä itsesi ;) Yksi kortti on mysteeri, en tiedä keneltä se on! Minun nimelläni on tullut ja allekirjoituskin on, mutta... en vaan tiedä, kuka se on! Jos kortti on joltakin täältä blogimaailmasta ja allekirjoituksesi alkaa J:llä, niin nykäise hihasta!

Nuorimmaisen kanssa kävin jo eilen kaupungissa lahjomassa kummitytön. Samalla kävimme isossa kaupassa hommaamassa jouluksi tarvikkeet. Jos jotakin jäi, saa täydennykset tehtyä kotikylästä. Ja pienillähän tässä on tarkoitus mennä. Kotiin ajellessamme satoi vettä niin kertakaikkisen kaatamalla, ettei mitään rajaa! Pyyhkijät viuhtoivat maksiminopeudella, eikä silti meinannut nähdä mitään . Lisää varovaiseksi pisti motarilla välkkyvät siniset valot; jollakin oli jo matka katkennut, toivottavasti vain pienesti. Eipä taideta valkeaa joulua saada tännepäin armasta kotimaata.

Nuorimman joulujuhlaa vietettiin aamulla. Jotenkin ne pikkuisten esitykset saa aina joulumieltä nousemaan. Yksi kummilapsista esiintyi ja esitteli juhlan jälkeen ylpeänä todistustaan. Ylpeä saan olla myös Nuorimmaisesta; keskiarvo 8,8 antaa jo liki loistavia numeroita. Muutama hankala aine arvoa laskee, mutta kaikessa ei voi olla välkky. Äidinkieli mm. 10, ranska ja ruotsi 9 jne jne. Matikka ja kemia sitten mättää.... ihan kuin äitinsä! Kaikenlisäksi mun ei tarvitse patistaa millään lailla, en ikinä kysy tai tarkasta mitään. Kokeisiin kyselen, jos pyydetään. Nuorimmainen hoitaa itse koulunsa, välillä vähän liiankin pedantisti ja stressaten. Mutta hyvä näin!
Jalkansa on edelleen kovin kipeä, mutta mitään ei löydy. Viimein saatiin lähete ortopedille, aika helmikuussa. Siihen saakka joutuu käyttämään kyynärsauvoja. Ihan hirveän kökköä!

Tänä iltana juhlitaan. Pienesti. Vanhin raasu sattui putkahtamaan maailmaan juuri joulun alla ja tänään on yllärisynttärit. Tulee muka hakemaan tyttöystäväänsä ja vastassa onkin hullu ja hulvaton sakki omaa sukua. Mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät, niin meillä on kivaa!

Sitä ennen vois kiskasta vaikka päikkärit.

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Otsikoton

Olipa maailman paras idea pyytää ne ennenkin mainitut seitsemän naista kylään näin juuri ennen joulua! Ja koska ne eivät ole ennen tässä mun nykyisessä kämpässä käyneet, mä huomasin ottavani vähän paineita...joo joo, eihän ystävien kanssa tarttis, mutta mä otin silti! Kohentelin ja laittelin ja puunailin ja siivosin ja pyyhkieilin ja siirtelin. Ja hups; mulla on vahingossa joulusiivokin jo tehtynä. Sen lisäksi, että meillä oli kiva ilta, paljon naurua ja herkkuja ja kuulumisia. Ja tuliaisia. Ihanaa!! Nyt on siis joulukukatkin löytäneet mun luo, ihana syklaami ja amaryllis, tykkään! Täytyy vaan toivoa, ettei nuo kaksi neljalkaistakin tykkää niistä....

Viime yön unet oli taas varsin levottomia..oli exiä, exän exiä, pankkiryöstöjä, rikkoutuneita ovia ja karkuun päästettyjä kissoja. Voi elämä! Ei noista kyllä mitään tulkita. Tai jos, niin lähinnä, että mä olen pimee. 

Joulustani mä en edelleenkään tiedä. En ole uskaltanut luvata kenellekään mitään. Tuntuu, että siihen on niin pitkä aika.. mä huomaan eläväni jotenkin erittäin päivän kerrallaan. Aina se ei ole hyvä juttu, koska asioita vaan pitää hoitaa, mutta...en mä tiedä, pää on jossakin rauhamoodissa nyt. Lieneekö hyvä vai huono, mutta näin vaan on. Kai mä sitten aattona huomaan, olenko luvannut mennä johonkin, vai huomaanko istuvani kotisohvalla yksin. Pöh, onhan mulla kissat! Ei paineita. Täytyy kai kumminkin sen verran muistaa, että homma ne nuorison toivomat jouluherkut. Lahjat onkin jo kunnossa, paketeissaan ja rivissä odottamassa saajiansa. Kirjastosta on kasa kirjoja odottamassa lukijaa. Viikonloppuna Nuorimman joulujuhla. Kummityttö esiintyy, nessut on varattava mukaan. Viikonloppuna siunataan myös se pienten lasten äiti, josta aiemmin kerroin. Kurkkua kuristaa.

Hassua, mä en muista, että mä olisin ikinä ollut näin hössäämätön joulun kanssa. Koska ainahan mä olen rakastanut joulua ja halunnut hösätä. Olen mä riisipuuroakin jo keitellyt ja sen sellaista, mutta joku kummallinen "joulurauha" on mulla päässä. Mä en vouhota. Lapset on poissa aaton (joka olisi ollut mulle täysi katastrofi ennen) Ja silti asiat on ihan hyvin. Ei harmita eikä vouhotuta.

Mikähän hitto mua vaivaa?


perjantai 12. joulukuuta 2014

Kissojen elämää

Meillä on kanssa joulumieli. Me ollaan niin lämpimässä, rauhassa ja köllötellen vaan, eiks joulun kuulu olla sellasta? Tää on kyllä meidän eka joulu, mutta niin me ollaan kuultu.
Toi meidän emäntä osti meille joululahjankin. Oli sellaista kesästä asti katsellut ja sattumalta osui oman kylän nettikirppikselle juuri oikeaan aikaan. Hieno ja ihan uudenveroinen raapimapuu-makuualustahökötys muutti meille kahdellakympillä. Emäntä oli siihen asti nillitellyt, kun sellainen maksaa kaupassa satkun verran. Sitten kun se varasi sen, se hyppi olohuoneessa ihan innoissaan. Pöhkö akka. Tai ei se akka oo, kiva sen on, antaa ruokaakin ihan kiltisti. Postissa meille tuli jotain sellaisia märkäruokapussukoita, joku kiva täti täältä blogistaniasta oli sellasia lähettänyt. Me sanotaan jo etukäteen että Miau ja Kurr, koska me luullaan, että se on jotain tosi herkkua! Toisenkin kerran toi höppänä hihkui, silloin se sai paketissa teetä ja jotain muutakin kivaa, koska se näytti olevan niin iloinen. 



Tässä meillä on lämmintä ja mukavaa. Me ihmetellään vaan, ettikö tää meidän hökötyksen ylätaso voisi olla pikkasen isompi? Tää ei vissiin ookaan mikään kaksomalli? Mut hyvin tähän mahtuu!


Mä, joulupukin parran värin kisumau, olen erityisesti kaveri Nuorimmaisen kanssa. Mä tykkään olla sen sylissä kun se kattoo telkkaa tai muuten vaan jumittaa paikallaan. Ja se tykkää musta, mä oon kuulemma niin pehmee ja lämmin!


Mulle nauretaan, kun mä nukun. Kattokaas kun mä tykkään nukkua sillai, että mun leuka on jonkun päällä. Meillä on tommonen vanha perunalaatikko  sänkynä ja sen laita on loistava siihen. Sivusta kun mua kattoo, mä näytän kuulemma ihan kanalta. Hmph, mikä loukkaus!



Kyllä me vaan niin elostamme ja olostamme tykätään. Ja toisistamme kans. Lähellä on hyvä nukkua. Ja tykätään me noista meidän perheen naisistakin, vaikka ne välillä nauraa meille. Ja välillä ne jopa komentaa ja kiristelee hampaita ja suihkauttelee vesipullolla. Yäk!  Mut ei me välitetä, koska me tiedetään, että  kun me vähän kehrätään, ollaan söpöjä ja ihania, niin taas ne jo paijaa ja rapsuttaa...

Me toivotaan, että teillä kaikilla on hyvä ja lämmin olo ja että ruokaa riittää ja ystäviä. Siinähän ne perusasiat kai on, eiks jeh? Jouluista liikuntaa me ei kuulemma saada, koska toi emäntä ei aio laittaa kuusta. Sanoo vaan, että mitä turhaan, kun ei täällä ketään ookaan. Jaa miten niin? Ollaanhan me!!! Mutta siihen se taas tuumii, että "noiden hullujen kanssa kuusi ei pysyis pystyssä viittä minuuttia ja koristeet vielä vähemmän" Häh? Tarkottaakse siis meitä?? Hulluja??

Mutta se siitä; hännänhuiskaus ja kurnauskis, olkaahan ihmisiksi!

tiistai 9. joulukuuta 2014

Ehkä hieman säälittävä yritys..

Pitihän munkin saada taas vähän väkästää. Onkohan siitä parisen vuotta, kun nämä olivat joulun hitti. Mutta mä nyt olen muutenkin vähän tällanen jälkijättönen...ja onhan nää kivoja yhä! Mukavia lahjoja, jotka ei jää mihinkään pölyttymään tai siirry kirpparille hetken päästä. Kuitenkin säilyvä, voi leipasta nopsasti sitten joskus tammikuussa kun alkaa tammimasennus ;) Siihen saakka purkkia kehtaa pitää kyökissä koristeena. Eihän näissäkään mennyt kaikki ihan niinkun siellä S:llä alkavassa paikassa, mutta kelpaa! Opin, ettei kannata koettaa tehdä liian ohuita kerroksia, se vaan ei toimi! Ainekset nimittäin meni ihan just sinne mihin ne tahtoi, ei sinne, minne mä olisin niiden halunnut menevän. Ei siis kannata koettaa kikkailla liikoja. 
Purkit voi koristella haluamallaan tavalla ja käyttää nauhaa sun muuta. Mä nyt en sattuneesta syystä esittele muuta kuin ainekset, etten jää kiinni näin ennen joulua. 
Mutta kivalta ne silti näyttää, eikö: 


                         Täällä näet, miten sen pitäisi mennä....

Ohje on kopsattu suoraa Pullahiiren blogista. Vaihdoin piparminttutikuista tehdyn rouheen minttusuklarouheeseen.

                                                               Muffinsit

2 dl ruokokidesokeria
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
2 tl vaniljasokeria
3/4 dl kaakaojauhetta
1 dl rouhittua minttusuklaata (crisp)

Ota noin 5 dl purkki. Tarkista, että purkki on puhdas ja kuiva. Laita purkin pohjalle ruokokidesokeri (voit käyttää myös tavallista kidesokeria). Sekoita vehnäjauhojen joukkoon leivinjauhe, suola ja vaniljasokeri. Kaada jauhoseos sokerin päälle. Mittaa vehnäjauhojen päälle kaakaojauhe ja sen päälle rouhitut piparminttutikut. Laita purkin kansi kiinni ja koristele haluamallasi tavalla.

Ohje purkin mukaan:
 Sekoita keskenään 2 kananmunaa, 1 dl maitoa sekä 1/2 dl öljyä. Kaada purkin sisältö kulhoon ja kaada nestemäiset aineet kuivien aineiden joukkoon. Sekoita tasaiseksi. Jaa noin 12 muffinssivuokaan. Paista 175 asteessa noin 15 minuuttia.




lauantai 6. joulukuuta 2014

Koruja huopahelmistä

                                                                           Ihanalle

Joulutonttu on ollut ahkerana. Aika moni naisimmeinen, jota tahdon joulunaikaan muistaa, saa korun. Joko huopa- ja/tai puuhelmistä kootun korun/avainnauhan, tai sitten muista helmistä tehdyn. Riippuen vähän persoonasta. Voi että tää puuha on kivaa! 


 Tästä mä tykkään itse niin, että raaskinenko antaa... No tottakai raaskin, koska sitä ihmistä mä olen tätä tehdessäni ajatellut..


Värikkäälle persoonalle

Rakkaalle ystävälle piristystä töihin avainauhan muodossa



Ja eikun jatketaan puuhaa!!!!!!!


Hyvää ja arvostavaa itsenäisyyspäivää ihan jokaiselle! Jos sulla on veteraani, ketä muistaa ja kiittää, tee se <3



torstai 4. joulukuuta 2014

Monenmoiset viikon fiilikset

Tällä viikolla: 

Joulukorttitalkoot Ystävän kanssa oli taas juuri niin loistavat kuin aina. Paljon asiaa, tunteiden tuuletusta ja herkkuja. Sivussa valmistui joulukortitkin. Alkuhässäkän jälkeen siis... Mä ajelin lähikaupunkiin, jonne katsoin bensoilla vielä pääseväni. Huoltsille päästyäni en saanutkaan sitten bensatankin korkkia auki, en millään ilveellä. En, vaikka yritin hampaat irvessä. Jäässä, tai jotain.. No, mitäpä mä muutakaan, kun lähdin korvat luimussa pois ja toivoin pääseväni bensoilla vielä ystävän luokse. Pääsinkin. Ystävän luona sitten tuusattiin pimeässä kuumavesipussia  korkin päälle ja paleltiin. Mutta aukesi se!!! Jännitys säilyikin sitten koko illan, että pääsenkö hajuilla vielä lähiasemallekin. Pääsin, onnekas minä! Ja onnellinen minä, mulla on ystäviä! Ja ne joulukortit.

Huoltomieskin sitten viimein kävi. Nyt on vessa pesty homepesulla ja sudittu uudet maalit, joihin homeen ei pitäisi tarttua. Jääkaappi on tsekattu, ei pitäisi pissata enää. Ja jee, mulla on väliovi, jonka mä saan kiinni! Enää ei tarvitse teljetä sitä kissojen takia tuolilla, sen voi vaan laittaa kiinni. Hih. On sitä tyttö höpsönonnellinen pienestä.

Sain veret seisauttavaa postia. Se, jolla on oikeasti tiukkaa, tajuaa, miltä tuntuu kun muutenkin niukkaa ja raha-ahdistavaa elämää viettävänä avaa pahaa aavistamatta Kelan kirjekuoren...ja löytää sieltä 750 euron takaisinperintälaskun! Mä olen muka saanut kyselyn ja koska en ole sitä palauttanut, asia on ratkaistu mun tietämättäni. Ja ihan taatusti tähän osoitteeseen ei ole mitään kyselyä tullut! No, selvitellään ja puljataan. Mutta silti, kyllä se taas veti maton ainakin toisen jalan alta. Ehkä tämänkin asian kanssa on vielä toivoa. Ei vaan niin millään jaksaisi, aina. Huoli raha-asioista on pinnalla koko ajan.

Heräsin ajatukseen, ettei mulla ole yhtäkään pikkujoulua tai muuta juttua, jossa saisin jouluruokaa. Kääk! Mä haluan, kuola valuu! Mä siis keksin jotain. ABC mainosti joulupöytää... ei, ei.. No ehkä. Eikun ei. Jätetään hautumaan.


Olin tyytyväinen ja onnellinen, kun näin isojen, 18- ja 20- vuotiaiden vauvojeni olevan onnessaan ja huvittuneita, kun äiti osti  niille Angry Birds- kalenterit. Heräsin asiaan vähän myöhään, ja Birdsit oli ainoita, mitä tällä kylällä enää oli. Mutta halpoja, kaikkihan oli ostaneet ne jo kuun alkuun mennessä. Kannatti siis hidastella, kun sai punasella lapulla. Ja myöhästyin kuitenkin vaan 3 päivää.

Sain ihanaa postia. Kyllä se hyvä vaan kiertää! Ihana nainen kaukaa lähetti paketillisen helmiä, joista saa taas väkästää vaikka mitä. Kissatkin oli muistettu <3 Kiitos, kiitos, kiitos <3 Iloinen ja kiitollinen on tämä!



Koin turhautumista ja kiukkua(joskaan en tiedä ketä kohtaan), koska Nuorimmaisen jalka ei parane. On fyssattu, on fyssa-jumppautettu, on teipattu, on määrätty lääkettä, liikuntakieltoa, hierontaa, linimenttejä. Mikään ei auta. Tänä aamuna viimeksi tuo sitkeä sissi lähtee silmät kyynelissä kouluun, kun heti aamusta särkee niin kovin. Mitä hittoa tässä enää voi tehdä, kysynpähän vaan? Kamalaa katsottavaa vierestä, kun ei voi mitään. Huomenna on taas lääkäri, mutta enpä usko sieltä mitään apuja tulevan. 

Elelin Panacod-huuruissa. Mun selkä se vaan ei ole yhteistyöhalukas. Ärsyttävää.

Seurasin suolakynttilän elämää. Tulen ollessa sisällä, on kaunis, päivänvalolla näyttää
vähän "likaiselta purkilta". Mutta hauska seurattava on, näin eka kerralla. Ja kyllä se nousee, ihan purkin reunaan saakka.


Lötköttelin villasukissa, katselin telkkaria, rapsuttelin kissoja.
Ihailin meidän kaunista kotia, tämä on meidän silmään kaunis. Täällä on kodikasta ja lämmin tunnelma. Onneksi edes tunnelma, kämppä itsessään on viileä. Villasukat ja viltit ovat ahkerassa käytössä. Olin tyytyväinen ja onnellinen omasta pesästä. 

Monenlaista tunnetta ja juttua on mahtunut taas tähänkin viikkoon. Ja ehtii tapahtua lisää. Se on sitä elämää. 


maanantai 1. joulukuuta 2014

Merisuolakynttilä

Joulukuu. Alkaakohan tästä jotakin uutta? 
Aamutee ja joulutorttu, lämmin peitonalus ja blogistaniahetki..takana lämmin ja mukava viikonloppu, oikeastaan aika ihanakin.
Alkaahan se joulu siinnellä mielessä, vaikka vähäeleisesti. Rauhassa. Mä luulen, että mitään ihmeellisiä ruokajuttuja en edes mieti, lapsethan ovat isällään. Itsestäni en edes tiedä. Muutamaan paikkaan on pyydetty joulupöytään, mutta jotenkin mulla on tullut olo, että mua säälitään. Hyiii, en tykkää! Toki, ystäviähän ne ovat olleet ja varmasti ihan vilpitön on ollut pyyntökin, mutta...ei tunnu hyvältä. Heillä on kuitenkin ne omat perinteensä ja ihmisensä, minä "vieraana" mukana. Ei. Kyllä mä jotakin keksin, tai jos en, niin jouluilta konvehtirasian kanssa omassa kodissa ei kuulosta ollenkaan pöllömmältä. Katsotaan nyt, en stressaa. 
Mulla on kaksi kalenteria. Kummitytöltä ostamani partiolaisten joulukalenterin ensimmäinen luukku aukesi jo eilen. Tänään aukeaa eka luukku äidiltä saamastani Positiivareiden joulukalenterista. Ihanaa olla lapsi! Nuorimmainen oli saanut isältään kalenterin, oli tyttö valinnut Hello Kittyn, hih :)
Kynttilöitä polttelen ja glögiä hörpin, ihan on joulun tuntu. Ei siihen suuria tarvita. Haikeana muistelen kahta viime joulua Maalla, paikassa, jota mä rakastin, jossa oli se ihan oikeaoikea joulun fiilis. Mutta saan mä sen fiiliksen aikaan täälläkin, on pakko. Unohdusnappi taas pohjaan, kyllä se siitä. Mutta kai vähän haikea saa olla, kun ei enää tarvitse rypeä. 
Lahjat on hankittu pikkuhiljaa syssyn aikana, pienellä budjetilla. Osa kirpuilta ja Torista, mieleistä saajalleen. Yksi idea on vielä putkahtamatta, mutta onhan tässä aikaa..ei stressiä, tästäkään.
Joulutunnelmaista ohjelmaa on luvassa. On Kauneimat Joululaulut, Ystävän kuoron joulukonsertti, naisporukan glögi-ilta luonani, maalaistorin joulutapahtuma, jonne ajattelin mennä... onhan näitä. Kivaa siis tiedossa. Kyllä näitä pikkubudjetilla olevia/ilmaisia tapahtumiakin on, kun vaan pitää simmut ja korvat auki. 
Kahdenkeskistä pikkujouluakin on ehdoteltu, katsotaan sitäkin..
Tänään menen Ystävän luo perinteiseen joulukorttiaskarteluiltaan. Ihanaa nähdä pitkästä aikaa, päivittää kuulumiset ja samalla parantaa maailmaa. Joulukortit askaroituu siinä miltei itsestään. Tänä vuonna mä kaivan kaiken tarvittavan mun askartelulaatikosta, päätin etten osta mitään uutta! Tiedossa siis miltei kierrätyskortteja. Katsotaan, mitä saadaan aikaan.

Edukas ja kaunis kynttiläkokeilu: astiaan merisuolaa. Vettä suurinpiirtein suolan pintaan saakka, ei yhtään yli. Tuikut palamaan,  ja kas: suola kiteytyy kauniisti lasiin.

alkutilanne


 
                              yhden illan jälkeen...saa nähdä, miten korkealla jaksaa nousta

Josko sitä sitten taas hyppäisi joulutunnelmista arkeen; kissojen vessa odottaa siivoajaa, muutama paperiasia toimenpiteitä, petivaatteet olen päättänyt tänään vaihtaa ja apteekissa pitäisi kävellä; selkä kaipaa taas lääkettä. Ehkä nuo Mol:in sivutkin olisi taas kerran syytä katsastaa.

Joulukalenterin luukku nro 1: 


                                                             koitetaas tätä!