keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Ihmeitä ja ihmetystä


Meinaa niitä ihmeitä kuulkaa tapahtua, niinkuin viime tekstissä povasinkin toivoinkin. Vai mitä sanotte siitä, että kävin juuri kirjoittamassa kuukauden pituisen työsopparin kolmanteen paikkaan! Mähän olen nykyään varsinainen keikkatyöläinen. Osa hoitsuistahan sitä tapaa pruukaa harrastaa, mutta ei yleensä mun alalla. Mutta mä näköjään harrastan.

Toinenkin ihme on tapahtumassa. Tai mä koetan nyt pitää jäät hatussa ja housuissa ja vaikka korvissakin, koska tämä mister, jonka kanssa nyt asioin, ei ole tähänkään asti ollut sieltä luotettavimmasta päästä. Ainakin tämä ja tämä kertovat jotain siitä, miten asiat hoitaa. Mutta katsotaan nyt. Tiistaina piti tulla puhelu, vaan eipä sitä kuulunut vielä tänäänkään. Huomenna mä ehkä kiltisti älähdän. 

Kissat on muuttuneet kovin kiihkeiksi. Vaikkei ole edes maaliskuu. Huomaa selvästi, että niille tulee ikää lisää ja hormoonit alkaa hyrrätä. Alkaa selkeästi tulla palleroidenpoiston aika. Vielä ei onneksi ole ruikkiminen alkanut, koskei niitä leikkauskustannuksiakaan vielä pysty hoitamaan. Pitäkää peukkuja, että mä rikastun, ennen kuin ruikinta alkaa. Tai eihän se välttämättä alakaan, mutta edellisistä kisuista oppineena pelkään pahinta....

Monellakos teistä on ollut korvamerkittyjä tulppaaneja? Haha, mullapa on! Kevään ekat ihanuudet <3 Näistä saan kiittää erästä ihanaa naista, joka päätti, että mun on saatava tulppaaneja. Kiitos, isosti  <3 Prismassa oli kimppuja 3,- nippu ja yhtä menin ostamaan. Väriä valitessa tuli olo, että Keskimmäisenkin on saatava kukkia, koska tiukilla on, eikä taatusti itselleen kukkia osta. Ostin siis kaksi kimppua ja laitoin värit puoliksi. Kyllä oli taas äiti onnellinen kun näki lapsen onnen! 
Mielenkiintoista muuten nähdä, mitä kissat näistä tykkäävät. Maalaismiehen luo jäänyt kisu rakasti tulppaaneja ja ne löytyivät aina kaikkialta muualta kuin maljakosta, heti kun silmä vältti.


Huomenna sitten Nuorimmaisen kanssa sairaalaan lasten ortopedille. Mä niiiiiiin toivon, että lääkäri olisi nainen. Mulla on vaan aina se sama olo, että mä en pärjää mieslääkäreille. Ne vähättelee aina. Mun on ennen menoa saatava itseni topakkaan moodiin, jotta oikeasti jotain Tapahtuu. Eihän tästä mitään tule, että kuukausitolkulla sattuu ja särkee. Kohta on typykällä mahahaavakin jo lääkkeistä. Mä kestän kyllä omat mahakohtaukseni, mutta lapsi on saatava kuntoon!! Ja mielummin välittömästi.



9 kommenttia:

  1. Peukut pystyssä, että lapsen vaiva saadaan selville ja hoidetuksi!
    Täällä olis ens kuussa maatiaiskissojen leikkaustempaus, mutta ei taida kerrostalokissat mennä maatiaiskissasta...

    Ja meillä koirat kaatelee kukkavaaseja. Yleensä sattuu olemaan vielä kirjaston kirja alla...

    VastaaPoista
  2. Tsemppaan sua huomista lääkäriä varten - mä niiiin tiedän mistä sä puhut kun sanot ettet pärjää lääkäreille. Toivotaan että apu löytyy ja teidät otetaan tosissaan. Mikään ei oo niin kauheaa kun lapsen kipu jolle ei itse voi mitään...

    VastaaPoista
  3. Ihanat tulppaanit<3
    Onnea työrintamalla!

    VastaaPoista
  4. Mulle tuli mieleen kanssa Heyn kollitempaus, mä käsitän maatiaiskissan kyllä ns. roduttomaksi ja paperittomaksi kissaksi, eli ei kai sen kissan tarvitse ulkoileva olla ollakseen maatiainen :). Toi on tietty vain mun näkemys enkä tiedä sen enempää kollitempauksen säännöistä :). Kannattaa kyllä selvittää jos halvemmalla pääsis! Ja jeejee työpätkästä, jospa se vaikka poikisi jotain enemmän!

    VastaaPoista
  5. Mä oon niin so happy sun puolesta, kun työrintamalle kuuluu hyvää ja sun lapselle onnekasta lääkärireissua.
    Ei ole todellista jos nuoren annetaan vain kärsiä ja napsia särkylääkkeitä.
    Naislääkäriä kans sulle toivon koska miehet, no ovat miehiä :D
    Kaunista, kukkia ♥

    VastaaPoista
  6. Kivoja uutisia työrintamalla :) Pitäkää nyt molemmat lapsen kanssa pintanne siellä lääkärissä, asia pitää selvittää.

    VastaaPoista
  7. Voi kunpa se jalkavaiva nyt selviäisi ja tyttö pääsisi vaivoistaan. Peukut pystyssä täälläkin.

    Onneksi teillä on sentään nuo molemmat kissat poikia, niin ei tarvi ihan ensimmäisenä jälkikasvua pelätä. Ei sillä, että se merkkailukaan niin mukavaa olisi. Ainakin olisi Helmi- naisella vaffat aromit mukana. ;-)

    Meillä on toinen kissoista kukkafriikki. On ihan turha edes yrittää laittaa maljakkoa ruoka- tai sohvapöydälle, sillä ne kukat tulevat puoli tuntia myöhemmin vastaan pitkin kämppää. Ikkunalaudalla meillä on pari korvamerkittyä orkideaa.

    Tulppaanit vain ovat niin ihania! Kuten kuvasi kertovat.

    VastaaPoista
  8. Sun täytyy kerätä uhoa matkalla ja ajattelet kaikkia suututtavia ajatuksia. Sitten jos lääkäri vähättelee niin päästät tuutin täydeltä vastalausetta :)

    VastaaPoista
  9. Ihana uutinen tuo työjuttu! IHMEITÄ tapahtuu!

    Toivon sydämestäni, että lääkäri menee/meni hyvin! Topakkuus rulettaa!

    VastaaPoista

Kiitos kommentista. Pus!