sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Tulppaanikakku ja jännitystä

Voi hyvänen aika, että tänään oli kaunista!!! Törkeästi auton ikkunasta ihastelin, Nuorimmaista kirkkoon kyyditessäni, miten maailma oli aivan täynnä timantteja! Aurinko ei lämmittänyt puita ja heiniä vielä tarpeeksi sulattaakseen ne, joten yön kuura ja timantit sädehtivät kilpaa mun kanssani (ehhehe..)

Kirkonmenojen ajaksi mä kutsuin itseni aamukahville äidin luokse ja käytin hyväkseni tulostintaan. Tai siis yritin! Vaihdettiin värikasettikin, mutta kone se vaan kiukutteli. Ei onnistunut! Ja mä kun olen taas jättänyt asian ihan viimetinkaan; muutosverokortti kun olisi oltava huomenna aamulla paikka kolmoseen mennessäni mukana. Onneksi veikkarakas ilmestyi paikalle ja tulosti paperin mulle sitten myöhemmin päivällä omalla koneellaan. Oli taas niin kiva hetki äidin ja veikan kanssa. Mulla vaan on maailman parhaat ne!!

Paikka kolmonen-työ alkaa siis huomenna. Jännittää. Jännittää, osaanko, pystynkö, olenko ihan päästäni sekaisin. Pärjäänkö ja ihan mitä vaan. Ensi yö lienee huonouninen. Mä olen koettanut psyykata itseäni ja kehua ja kertoa itselleni faktoja, miksi mä osaan ja pystyn, mutta jänskättää mua silti! Paikka on tavoiltaan ja toiminnaltaan niin paljon erilainen, siksi mua arveluttaa. Kuten myös se, miten solahdan joukkoon mukaan. 
Huomenna saa pitää peukkuja pystyssä mulle, jollei muuta tekemistä niille ole. Kiitos!

Mä olen oettanut nyt pistää asioita listaan ja ajatella päivä kerrallaan tyyliin. Pakko, koska muuten pää hajoaa. Ja koko ajan tuntuu asioiden tiimoilta tulevan lisää. Mutta mä handlaan tän, mä jaksan. Ja jossain kohtaa jopa nautin! Relaaminen on hankalaa, on vaikea unohtaa asioita, jotka ovat tekemättä ja mielessä on koko ajan, mitä voisi, saisi ja pitäisi tehdä siihen ja siihen mennessä. No, ensi viikon kun saa alta pois, voi varmaankin ajatella, että se työnaloitus on jonkinlaisella mallilla, eikä tarvitse enää sitä jännittää. 


Äidille vein tulppaanikakun tuliaisiksi. Ei oikein onnistunut, olisin halunut sellaisen kirkkaan version. Mä muistan jostakin lukeneeni, että kuuma vesi tekisi jäädytettäessä jäästä kirkkaan, mutta nyt ainakaan ei niin käynyt. Pääasia, että äiti tykkäs!

8 kommenttia:

  1. Ihanasti sanottu maailma oli aivan täynnä timantteja!
    Niin onki.
    Tsemppiä, sä pärjäät ja hyvin pärjäätkin!

    VastaaPoista
  2. Kiva tulppaanikakku :)
    Sinä pärjäät aivan varmasti! Tsemppiä viikkoon.

    VastaaPoista
  3. Kyllä sinä pärjäät sen kolmannenkin kanssa.
    Minä laitoin jääkylmää vettä kakkuvuokaan pakastimeen ja siitä tuli kyllä aika kirkas.

    VastaaPoista
  4. Hyvin se menee! Voin käytellä peukaloitani huomenna :)

    Hieno kakku... ei ookkaan mikään tavallinen jääkakku :)

    VastaaPoista
  5. Oot vaan oma ihana itsesi niin sä solahdat joukkoon. Ja sä osaat <3

    VastaaPoista
  6. Kyllä uskon että sinulta onnistuu tämäkin homma.
    Ja peukut on vapaana peukuttamaan sinulle.
    Ihana kakku ja ihan super ihana sun veli.

    VastaaPoista
  7. Peukut pystyssä ihan varmuuden vuoksi koska mä tiedän että sä olet uudessa mestassa ensimmäisen tunnin jälkeen kuin kotonasi joten no worries.
    Nuo jääkakut on heti hemmetin hienoja ja tuollaisia kun tekisi pakkaseen monta, niin saisi kesägrogit pysymään viileinä kun on kerran tölkin/lasin kokoinen aukko keskellä.

    Kauniita unia ja menestyksekästä huomista! <3

    VastaaPoista

Kiitos kommentista. Pus!