sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Tapojensa orja ja tuolinkorjausvinkki

Hullua, miten ihminen on tapojensa orja. Vai onko ne jotain sisäänrakennettuja muistijuttuja, tiedä häntä. Vuodessa, jonka siis vanhassa kämpässä, noin, ehdin asua, oppii toki ulkoa valonkatkaisijat, matonkulmat, tavarat kaapeissa ja muut sellaiset. Nyt, kun koti on uusi, meinaa aamuhämärissä naurattaa itseäkin. Käsi hapuilee valonkatkaisijaa ihan väärältä puolelta ovea, jalka varoo automaattisesti kynnystä, jota ei enää ole ja mieli suuntaa kaapille hakemaan vitamiineja, jossa nykyään onkin kattiloita. Eilen mä huomasin loikkivani lähes alasti avonaisen ikkunan äärellä, jonka editse kulkee ihmisiä...ai niin, ei me ollakaan enää korkealla, jossa ei ole niin väliä... 
No, kyllä tämä tästä, hetken päästä sitä on kotiutunut ja asiat tapahtuu ikäänkuin ulkomuistista. 

Viherpeukaloa kolottaa kovasti, mutta vielä on maltettava. Hajuherneet kylvin ja rairuohoa jo aiemmin. Viime yönä kissat oli sitten päättäneet vähän maistella sitä. Nyt se näyttää oikein kaatuneelta ja raiskatulta modernilta! Onneksi hajuhernemulta ei ainakaan vielä kiinnosta. Helmililjoja mä ihastelin kaupassa, mutten raaskinut sitten kuitenkaan. Kaikki aikanaan, jos silloinkaan.

Ai että mä nautin, kun on niin rauhallista. Tavallista. Vanhin tulee töistä päästyään katsomaan mun tiskaria, muutama pikkuinen virpoja poikkeaa iltapäivällä ja Kainaloinenkin saattaa piipahtaa. Leipoakin vois tai sitten ei. Katsotaan, mitä huvittaa ja jaksetaan. 
Ihanaa, kun päälle ei ole kaatumassa mitään suuria asioita yhtä aikaa miljoonaa. Kunhan huomenaamulla saan siirrettyä luuni töihin ja siellä taas kiirevaihteen päälle, on kaikki ihan jees. 
Mä niin nautin!!

Näin blondi korjaa kätevästi tuolin:



No ei, oli vaan niin pirskatin terävät ja tikkuiset puut tuossa pystyssä, kertismukit hätäratkaisuna. Kissat tai ihmiset siihen olisi kuitenkin satuttaneet kätensä alta aikayksikön. Hyvin toimii (jo toista viikkoa :-D )!!

perjantai 27. maaliskuuta 2015

Tänään

.....olen herännyt ennen viittä, ennen kellonsoittoa
.....uhmannut sääntöjä ja mennyt "yöllä" suihkuun
.....koettanut vakaasti ajaa kiltisti nopeusrajoitusten mukaisesti töihin
.....viihtynyt töissä, samaan aikaan ollut kiireinen ja aikaansaava
....koettanut luovia kiukuttelevan työkaverin kanssa, päättänyt olla provosoitumatta ja antanut mennä toisesta sisään ja toisesta ulos
....iloinnut kuullessani pääseväni kunnon työhöntulotarkastukseen. Ilmaiseksi, työajalla. 
....käynyt olemassa tyhmä tiskikoneenasennuskalukaupassa
....vienyt äidille ison kulhollisen herkullista keittoa
....napsinut äidin pihasta oksia, sekä itselle, että Keskimmäisen kotiin
....hakenut postista jotain, jonka olin luvannut itselleni palkinnoksi (silti tarpeeseen ja heti kovaan käyttöön!)
....kikatellut yhdessä molempien tyttärien kanssa
....käynyt niiden pöljien kanssa kaupassa (ne leikki tipuja ja taapersi äidin takana..reps)
....whatsupannut Pojan, Keskimmäisen kummin ja Kainaloisen kanssa
....ollut ihan pikkuisen ahdistunut siitä, että mun haluttaisiin olevan useassa paikassa yhtäaikaa 
....syönyt tyttöjen kanssa herkkuruokaa
....notkunut ja lisäkikatellut niiden kanssa olkkarissa
....katsonut Emmerdalen
....kylvänyt tuoksuherneet multaan
....haaveillut takapihan tulevasta "tuoksuherneseinästä" (ehheh...)
....vähänsiivonnut
....jättänyt vastaamatta puheluun, josta olisi tullut vain paha mieli
....haaveillut päivästä, jolloin voisi levittää helmet, väkästää niitä, eikä olisi muita "vaateita" odottamassa
....sanonut Nuorimmalle tiukan ein. Asiassa saatiin kuitenkin aikaan kompromissi, koska täysi-ikäinen Keskimmäinen lupautui vahdiksi
....ollut illalla kovin väsy
....kirjoittanut blogiin, muiden juttuja en juurikaan jaksanut enää lueskella
....iloinnut siitä, että huomenna saa nukkua pidempään kuin viiteen
....juonut illalla viimeisenä MSM-jauhetta ja toivonut, että sen ihmeteho  alkaisi vaikuttaa minuunkin
....päivään tyytyväisenä painanut pään tyynyyn

maanantai 23. maaliskuuta 2015

Lapsuus(kirja)muistelot

Aloin tutkia yhtä kirjalaatikkoa, joka putkahti esiin varastosta muuttohommien yhteydessä. Voi ihanaa! Mun vanhoja lastenkirjoja! Hullua, miten mä en yhtään muista selkeästi, että näitä olisi mulle luettu tai mä itse lukenut, mutta heti kun avasin kannet ja selailin kuvia, satuja ja loruja, ne oli ihan tuttuja! Ihan kuin olisin lukenut niitä vasta äsken...




Mä olin lapsena ihan mahdoton lukemaan. Kannoin syli vääränä kirjoja kirjastosta ja luin niitä (myös) salaa peiton alla taskulampun valossa sen jälkeen kun hyvät yöt oli vanhemmille sanottu. Välillä jäin kiinni tästä synnistä, välillä en :)

Ala-asteikäisenä rakastin Tiina-sarjaa. Kun kaikki Tiinat oli luettu, oli vuorossa Lotta-kirjat. Monia muitakin sarjoja ja yksittäisiä kirjoja oli toki, mutta nämä olivat ehdottomat suosikit. Muutaman vuoden vanhempana vaikutuin Seljan tyttöjen seikkailuista ja sitä sarjaa oli  minusta ihan liian vähän! Niinpä luin niitä samoja yhä uudestaan ja uudestaan. Seljan tytöistä mun suosikki oli Virva. Se nimi oli pitkään mun suunnitelmissa antaa mahdolliselle tyttärelleni nimeksi. No, se asia unohtui kyllä aikanaan... Rakastin myös kirjaa nimeltä Sinisen Kamarin Tytöt. Kirja oli mummulassa ja väitän senkin lukeneeni ainakin kahteenkymmeneen kertaan. Salainen puutarha oli myös niin ihana, sitäkin rakastin ja luin ja luin..yhä näen mielessäni sen muurin ja puutarhan, jollaiseksi sen mielessäni kuvittelin...ja ne nummet. Oih!




Kun mun ensimmäinen lapsi alkoi lukea, mä olin niin onnellinen ja ylpeä. Se oli samanlainen lukutoukka kuin mäkin; kantoi kotiin kirjastosta kasoittain luettavaa. Teini-iässä innostus sitten lopahti ja tilalle astui urheilu. Sillä tiellä Vanhin on vieläkin. Vaan ehkä se "lukusiemen" siellä jossakin itää ja lukeminen jatkuu jossakin kohtaa.

Keskimmäinen ei ole ollut lukijatyyppi koskaan. Lukenut elämänsä aikana ne pakolliset, jotka koulussa oli pakko. No, kaikki vaan eivät ole lukuihmisiä. Hällä on sitten taas muut kiinnostuksen kohteet ja taidot.

Nuorin lukee, vaihtelevalla innolla. Välillä paljon, välillä ei ollenkan. Mutta kirjoittaa kyllä. Saa aineista kymppejä ja suitsutusta äidinkielenopettajalta. Toivotaan, että itsekin vielä uskoo, miten hyvä on...

Jos pitäisi valita kirjat tai elokuvat, mun ei tarvitsisi miettiä yhtään. Ehdottomasti kirjat! Kirjojen maailmaan voi niin uppoutua ja pää tekee koko ajan työtä ja mielikuvitus maalaa maisemaa.. Ne leffat, jotka olen käynyt katsomassa saman kirjan lukemisen jälkeen, ovat kaikki olleet pettymyksiä. Kirja on ollut joka kerta parempi!

Samalla löysin myös matkapäiväkirjan, jota olen kirjoittanut yhdeksänvuotiaana etelänlomalla. Hihi.... kaikenlaista ihmeellistä on tallennettu kansien väliin :-D



Onhan se toki ollut ihmeellistä; espanjalainen vessapaperi!

lauantai 21. maaliskuuta 2015

Ihana on päivän sana

Se on ohi. Pääpiirteittäin ainakin. Onhan noita laatikoita siellä sun täällä ja kaikki huiskinhaiskin ja heikunkeikun, mutta mä koetan malttaa ja olla riehumatta yötä myöten. Tuskin ne laatikot katoaa siitä yhtään mihinkään!! Mä vaan olen sellanen ärsyttävä perfektionisti ja malttamattomuus on toinen nimeni, että kaikki pitäisi hoitaa heti ja nyt, mielummin jo eilen. Mutta mä koitan olla...koska omaan nilkkaan se kolahtaa.

Uusi koti on ihana. Ihana-ihana-ihana. Siitäkin huolimatta, ettei ulko-ovi halunnut mennä kiinni ja keittiön viemäri oli ikävästi tukossa. Tukoksesta mä selvisin omin avuin ja huoltomies kävi renaamassa vähän lukkoa. Nyt se toimii jokatoinen kerta :)

Meillä on tilaa. Meillä on kaunista. Vessa ei ole koko ajan märkä ja pyykit ei kuivu keskellä olohuonetta. Keittiön kaappeja on enemmän kuin neljä. Seinän takana ei hauku koira. Eikä toisen seinän takana tapella. Mun äiti pääsi kahteen vuoteen ekaa kertaa kylään meille. Se vaan ei päässyt sinne kolmanteen kerrokseen jalkojensa takia. Ja heti se yllätti, mun paras äiti! Kun mä tulin töistä, oli Keskimmäinen jo täällä ja Nuorin tottakai. Kun äiti tuli, ne kaivoi piiloistaan suukkoja ja skumppaa! Yllärijuhlat uuden kodin kunniaksi, ihanat rakkaat <3


Meidän takapiha sulaa kovaa vauhtia ja mä kuikuilen sinne himokkaasti. I-ha-naa!!

Ehkä tympein vaihe koko muutossa, eli vanhan siivoaminen, yök, on jo puoliksi ohi. Jesss!! Eilen menin suoraa töiden jälkeen siivoamaan, mutta kun alkoi tulla pimeää, oli pakko lopettaa. Koska eihän siellä enää mitään lamppuja ole...ja mä olen niin pönttö, etten voi vaan sutasta siivousta, vaan hinkkaan kunnolla. Ehkä liian. Mutta kun ei anna omatunto periksi jättää... Enää vähän jäljellä, jee.

Ulkona näyttää upealta. Lähtisikö retkelle? Jäät ja muut olisi nyt kaunista ihanaa kuvattavaa... 

Ai niin!!! Sain vakkariduunin. Ihanaa!! Sieltä kolmospaikasta. Nivelet huutaa joka ilta ja yö tuskasta, mutta joka kuukausi tulee rahaa!! Ei hyvää, ettei jostain pahaakin. Vai oliko se toisinpäin....

Ihmeellistä, miten asiat kulkee ryppäinä. Tässä kuussa on tapahtunut jo paljon suuria ja hyviä asioita. Ihanaa!

torstai 19. maaliskuuta 2015

Näin sulatetaan radio







Joo....älkää kysykö. Mä vaan olen hompsantuusa!!
Ja itseasiassa...se on aika kivaa!

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Onnenpäivä!

Kyllä,tänään on sellainen! Nuorimmainen ei sairasta reumaa,tai muutakaan nivelsairautta. Jalkakipu on pitkäkestoinen ja inha vaiva,mutta paranee kyllä. Viimekädessä pienellä operaatiolla,mutta siihen ei vielä ole aihetta. Selvisi samalla, että Nuorimmaisella on tietty kudostyyppi,joka on noin 20%:lla suomalaisista,ja se altistaa herkemmin niveltulehduksille,kuin muita. Yleisimpänä tenniskyynärpää. Tämäkin on loppuelämää varten hyvä tietää. 
Olin niin onnellinen ja juhlatunnelmissa uutisesta,että vein tyttären herkuttelemaan,tilipäivän kunniaksi;ihanaa!!! Edullinen lounasbuffet, mutta meille yhtä juhlaa.



Lisäksi mä suorastaan törmäsin aletankoon,jossa tämä ihanuus  huusi mua! 19 euroa ja tämä kevätsuloisuus puristää mua nyt ihan suunnattomasti! Minä,joka en perusta juurikaan muodista,laukuista tai kengistä,olen nyt aivan onnessani tästä karamellista!!



Eikä tässä vieläkään kaikki! Isännöitsijä soitti ja me saadaan uuden asunnon avaimet jo huomenna! Wuhuu,me päästään fiilistelemään ja vapaasti ihailemaan tulevaa kotia jo huomenna! Pikainen kahvihetki äidin ja veikan kanssa kruunasi koko päivän ♡ Nyt jaksaa taas pakata, pakata,pakata, pakata...


Aurinko paistaaaaaaa! Ja muumit jutteli mulle kaupassa: