maanantai 23. maaliskuuta 2015

Lapsuus(kirja)muistelot

Aloin tutkia yhtä kirjalaatikkoa, joka putkahti esiin varastosta muuttohommien yhteydessä. Voi ihanaa! Mun vanhoja lastenkirjoja! Hullua, miten mä en yhtään muista selkeästi, että näitä olisi mulle luettu tai mä itse lukenut, mutta heti kun avasin kannet ja selailin kuvia, satuja ja loruja, ne oli ihan tuttuja! Ihan kuin olisin lukenut niitä vasta äsken...




Mä olin lapsena ihan mahdoton lukemaan. Kannoin syli vääränä kirjoja kirjastosta ja luin niitä (myös) salaa peiton alla taskulampun valossa sen jälkeen kun hyvät yöt oli vanhemmille sanottu. Välillä jäin kiinni tästä synnistä, välillä en :)

Ala-asteikäisenä rakastin Tiina-sarjaa. Kun kaikki Tiinat oli luettu, oli vuorossa Lotta-kirjat. Monia muitakin sarjoja ja yksittäisiä kirjoja oli toki, mutta nämä olivat ehdottomat suosikit. Muutaman vuoden vanhempana vaikutuin Seljan tyttöjen seikkailuista ja sitä sarjaa oli  minusta ihan liian vähän! Niinpä luin niitä samoja yhä uudestaan ja uudestaan. Seljan tytöistä mun suosikki oli Virva. Se nimi oli pitkään mun suunnitelmissa antaa mahdolliselle tyttärelleni nimeksi. No, se asia unohtui kyllä aikanaan... Rakastin myös kirjaa nimeltä Sinisen Kamarin Tytöt. Kirja oli mummulassa ja väitän senkin lukeneeni ainakin kahteenkymmeneen kertaan. Salainen puutarha oli myös niin ihana, sitäkin rakastin ja luin ja luin..yhä näen mielessäni sen muurin ja puutarhan, jollaiseksi sen mielessäni kuvittelin...ja ne nummet. Oih!




Kun mun ensimmäinen lapsi alkoi lukea, mä olin niin onnellinen ja ylpeä. Se oli samanlainen lukutoukka kuin mäkin; kantoi kotiin kirjastosta kasoittain luettavaa. Teini-iässä innostus sitten lopahti ja tilalle astui urheilu. Sillä tiellä Vanhin on vieläkin. Vaan ehkä se "lukusiemen" siellä jossakin itää ja lukeminen jatkuu jossakin kohtaa.

Keskimmäinen ei ole ollut lukijatyyppi koskaan. Lukenut elämänsä aikana ne pakolliset, jotka koulussa oli pakko. No, kaikki vaan eivät ole lukuihmisiä. Hällä on sitten taas muut kiinnostuksen kohteet ja taidot.

Nuorin lukee, vaihtelevalla innolla. Välillä paljon, välillä ei ollenkan. Mutta kirjoittaa kyllä. Saa aineista kymppejä ja suitsutusta äidinkielenopettajalta. Toivotaan, että itsekin vielä uskoo, miten hyvä on...

Jos pitäisi valita kirjat tai elokuvat, mun ei tarvitsisi miettiä yhtään. Ehdottomasti kirjat! Kirjojen maailmaan voi niin uppoutua ja pää tekee koko ajan työtä ja mielikuvitus maalaa maisemaa.. Ne leffat, jotka olen käynyt katsomassa saman kirjan lukemisen jälkeen, ovat kaikki olleet pettymyksiä. Kirja on ollut joka kerta parempi!

Samalla löysin myös matkapäiväkirjan, jota olen kirjoittanut yhdeksänvuotiaana etelänlomalla. Hihi.... kaikenlaista ihmeellistä on tallennettu kansien väliin :-D



Onhan se toki ollut ihmeellistä; espanjalainen vessapaperi!

24 kommenttia:

  1. Mullakin oli tuo Unihiekkaa! En vaan nyt muista yhtään satua siitä :(. Voisitko ruveta lukemaan mulle aina iltasadun? Pliis! :D

    VastaaPoista
  2. Marinoitunut espanjalainen vessapaperi - ihan mahtavaa!!!

    Ja kyllä, jos pitäisi valita, niin mullekin valinta olis helppo: kirjat. Ehdottomasti!

    VastaaPoista
  3. Voi mitä aarteita sulla onkaan! Mä oon kans ollut aina lukutoukka ja Tiina-kirjat ja Lotta-kirjat olivat suosikkeja. Sitten luin tietty Neiti Etsivät ja Viisikotkin läpi :) Tuo matkapäiväkirja on aivan upea, ihanaa että oot säilyttänyt sen. Kyllähän paikallinen vessapaperi toki matkamuistoksi pitää ottaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon vähän sellanen muistojen säilyttäjä. Ja pienestä pitäen pitänyt päiväkirjoja; matka-, joulu-, lapsi-, ....
      Mä en tykännyt pienenäkään viisikoista tai etsivistä. Niinkuin en nytkään dekkareista tai mistään vähänkään jännistä..ne tulee heti uniin.

      Poista
  4. Espanjalainen vessapaperi :DDD

    Tiinat olen myös kolunnut, ja sen jälkeen Polvan isommille tytöille tarkoitetut kirjat. Nyt ihmettelee, miten niitä on kestänyt lukea... siis niitä miehenmetsästyskirjoja.
    Mie löysin mummulasta Marjatta Kurenniemen Oli ennen Onnimanni -kirjan, ja se on edelleen rakkaimpia kirjojani - siis sen jälkeen, kun ostin aikuisena sen itselleni.

    Omat lapset ei ole oikeastaan samoja kirjoja mun kans lukenu muuta kuin Nummelan Ponitalli-sarjaa, sitäkin kai esikoinen enempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, mäkin oon lukenu ne kaikki miehenmetsästys-Polvat! :-D Mun pappa oli ihan Polva-fani ja sillä oli hyllyssään ne kaikki. Sieltä mä niitä sitten luin....

      Mä muistan vieläkin ton vessapaperin ihmeellisyyden: se oli hienon väristä ja sellasta vähän kreppiparepimaista, joustavaa, mutta karheeta :-D

      Poista
  5. Olin lapsena ja nuorena innokas lukemaan. Ensin minulle luettiin ja myöhemmin luin itse. <3 Olen tainnut lukea nuorena Seljän tytöistä kertovan kirjan Kiurut laulavat. :)

    VastaaPoista
  6. Yks mun systereistä luki noita Tiina - kirjoja joita oli mun hämärän muistikuvan mukaan aika hemmetisti ja auta armias jos niihin meni koskemaan! Siinä oli henkiriepu hellässä kun systeri kävi kimppuun mutta onhan tuo niistä ajoista rauhoittunut. Lukemaan se on kova edelleenkin ja sain sen viimeksi sunnuntaina kiinni valheesta kun koitin soittaa sille eikä se vastannut ja kysyessäni syytä tähän, se vastasi ettei ollut kuullut. Enpähän tuota uskonut ja kun painostin lisää, niin tämä kerettiläinen tunnusti että näki kuka soittaa mutta kun oli kirja niin hyvässä kohdassa niin ei viitsinyt vastata. On se tämä sisarrakkaus sitten ihana asia.

    Mukavaa viikkoa rakas <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juup, Tiina-kirjoja taitaa olla useampi kymmen.
      Sisarusrakkaus on aika mielenkiintoista väiin, mutta Tosi Rakkautta, kun on tosi kyseessä, eikö?

      Poista
  7. Minäkin muistan hämmästykseni lapsena espanjalaisen vessapaperin suhteen :D Olihan se ihan outoa tekstuuriltaan ja väriltäänkin :D :D Ihana tuollainen vanha matkapäiväkirja.

    Minulla on tuo sama Kerrotaan satu. Olen lukenut siitä jotain pojille, mutta ei nappaa nykyajan penskoja.

    Minä luen vieläkin ja lukisin enemmänkin, jos vaan aikaa riittäisi ja joku kantaisi kotiin kirjoja. Lotta-kirjat olivat suosikkejani lapsuudessa, pari Tiinaa luin, mutta ne eivät oikein kolahtaneet. Lasten "dekkarit" olivat kanssa suosikkejani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hassuja ja ihan epäolennaisia asioita jää mieleen!
      ONNEKSI KIRJOJA, JA MEITÄ LUKJOITA, ON MONEEN MAKUUN!

      Poista
  8. Niinhän se on, että kun jo nuorena löytää kirjojen maailman, ei ole koskaan yksin.

    Siitä vaan jäätelölusikat käyttöön :)

    VastaaPoista
  9. Synnynnäinen lukutoukka ilmoittautuu täälläkin. Telkkaria en katso juuri koskaan, sillä se on jotenkin tylsää. Lukeminen on jotenkin moniuloitteisempaa ja pääsen kirjoihin paljon enemmän sisään.
    Tiinat olivat suosikkejani ja eikös meille kohta ole luvassa se uusin painos "Tiina saa rollaattorin"? ;-)

    Muutkin Polvan miehenmetsästys- kirjat on tullut luettua. Nyt olen lukenut useita Enni Mustosen kirjoja ja niistä on tullut jotenkin sellainen Polvamainen mielikuva.
    Eivät ole samanlaista miehenmetsästystä mutta jotenkin niissä on samanlainen tunnelma.

    Voi, miten tuosta vessapaperista tulikin heti mieleen ekat Gran Canarian reissut ja ne kloorille haisevat kylppärit. Tietysti tuon vessapaperin kanssa. Vessapaperi oli tosiaan kuin sekoitus kreppi- ja leivinpaperia.
    Eipä tekisi mieli ripulia sairastaa sen avittamana. AUTS!

    VastaaPoista
  10. Hah toi vessapaperi :)

    Ihania löytöjä! Seljat, Lotat (erikoissuosikki, näitä etsin kissojen ja koirien kanssa divareista), Tiinat ja Anna-kirjat olivat mun ehdottomia suosikkeja!!

    Mä en halua joutua valitsemaan kirjojen tai elokuvien väliltä, rakastan molempia intohimoisesti!!

    VastaaPoista
  11. Multa löytyy tuo sama Unihiekkaa-kirja. Tätini ja miehensä ostivat meille aina lapsina kirjoja lahjaksi ja olihan se tosi mukavaa. Kuulun kanssasi samaan porukkaan. Yhdessä vaiheessa olin lukenut kaikki kirjastomme nuortenkirjat, jotka sopivat tytöille. Tarzanit eivät olleet minun makuuni. Tiinat ja Lotat olivat aina ihan parhaita. Myös meillä esikoinen on kova lukemaa, edelleen ja toinen kaksosista. Toinen ei lue niin paljon, mutta joskus innostuu hänkin. Itse luen edelleen koko ajan. Kirjoja ja lehtiä vähän vuorotellen. Mukavia lukupäiviä muuton jälkeiseen elämään! Ja kirjat todella voittavat elokuvat!

    VastaaPoista
  12. Tiedätkö, että Rauha S Virtanen kirjoitti kaksi jatko-osaa Seljan tytöille 2000-luvulla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi! En tiennyt!! Täytyypä kaivaa nuo esiin jostakin kirjaston syövereistä. Kiitos tiedosta!!

      Poista

Kiitos kommentista. Pus!