maanantai 27. huhtikuuta 2015

Ihmetellen


Ihmetyksen aiheita:


Minä, anti-koiraihmisenä, en ikinä, ikinäikinä olisi uskonut, että peuhaan scheeferin kanssa, kun se loikkaa sänkyyn antamaan aamupusuja. Tosin, ei mun sängyssäni. Ja nauraa räkätän kun se kolkytkiloinen otus rysähtää mun päälleni ja koittaa olla hellä :) Mä, joka en tykkää ollenkaan koirista. Tai no, en mä niitä nyt inhonnut ole, mutta ne on olleet ihan jees, jos ovat olleet jonkun muun kun mun. Ja menneet suht pian pois. Hups. 


Mä ihmettelen, miksi mulla menee kotikalja päähän, mutta kukaan muu ei huomaa mitään? Vai eikö ne kehtaa sanoa ja mä en taas ymmärrä olla kehtaamatta ja sanon?


Mä ihmettelen, miksi yhtä työkaveria v***ttaa ihan koko ajan. Miten voi olla ihminen, jonka elämänasenne on niin negatiivinen? Kaikki, ihan kaikki on huonosti. Jos puhelin soi, se tuhahtaa jo valmiiksi ja voivottelee että kukahan siellä nyt taas on ja ihan varmasti joku tyhmä suurinpiirtein murhaaja ja puhelinkin kuluu kun siihen vastaa ja äänikin menee jos joutuu liikaa puhelimeen puhuun... Entä sitten isompien asioiden kanssa kuin puhelimeen vastaaminen? Eikö se itse huomaa, miten hankalaksi se tekee kaiken? Itselleen? Mun käy jotenkin vähän sääliksi ja koitan aina olla erityisen ystävällinen ja lempeä hälle. Ja tilaisuuden tullessa varovasti kääntää asiaa posi-suntaan. 


Ihmettelen, miten höpsön iloiseksi sitä tulee pikkuasioista. Tänään kävin labrassa ja labransetä tarjosi mulle pillimehun kun olen joutunut olemaan ravinnotta niin kauan. Ensin mulla varmaan loksahti ja sitten hymyilytti ja kiittelytytti!


Toinen, mikä mua hymyilyttää ja jota jään vartavasten seuraamaan, on kolmosella pyörivä imurimainos. Mä niin tykkään siitä symppiksen näköisestä sedästä joka tanssahdellen imuroi lastenlastensa kanssa ja kaataa popparit nurin. Ihana mainos!


Ihmettelen, miksi mä en osaa olla kellottamatta kaikkea? Mä ymmärrän kyllä, että tämä tulee työstä, jota olen koko ikäni tehnyt. Työstä, joka on kellotettua ja hektistä. Se vaan on niin selkärangassa, se ajattelutapa, jota töissä joutuu käyttämään ja kellottamaan kaiken. Mutta kotona se ärsyttää mua. Suunnattomasti välillä. Miten mä tämän nyt selittäisin kotiversiona? No, esimerkksi aamulla kun herään, ja laitan teepannun kuumenemaan, mä ajattelen jo valmiiksi, että veden kuumetessa mä ehdin päydä pisulla ja kastella tukan. Sitten vesi on kuumaa. Teepussin liotessa mä ehdin siivota kissojen astian. Sillävälin kun suoristusrauta kuumenee, mä ehdin tehdä tuon.... Tämä tulee siis ihan siitä, että työssä on kiire ja koko ajan on tehtävä ja kellotettava. Kotonakaan ei osaa muuta. Ei niin, että osaisi seistä sen kaksi-4  minuuttia ja vaan liotella teepussia. Ei niin, että odottaisi sen 30 sek, että rauta kuumenisi. Vaan kaikki aika on käytettävä tehokkaasti hyväksi, ihan kuin töissäkin. Sitä itse ikäänkuin stressaa itseään koko ajan. Vaan miten tuon osaat muuttaa, kun töissä tuota on pakko koko ajan käyttää?


Ihmettelen, miten sitä tulee iloiseksi toisen ilostuttamisesta? Vaikka näin:



                                              Ilahtui se. Suuresti. Pienestä. 

Ihmettelen, ymmärtääkö mahastaan terveet ihmiset, miten hienoa on, jos masu ei ole kipeä ja se toimii joka päivä. Ihan totta! Tällainen hempula p**kamaha rajoittaa ja hankaloittaa kaikkea. Ole siis iloinen aamupa**astasi!


Ihmettelen, että tähänkö mä jo alennun? Ruotimaan blogissani vatsani toimintaa?


Ihmettelen, miksi musta tuntuu kakskytviisvuotiaalta? Päästä. Ei kropasta. Valitettavasti se tuntuu työpäivän jälkeen usein kahdeksankytvuotiaalta. 


Ihmettelen, miksei muhun ole vieäkään ilmestynyt sitä unohdusnappia, jolla tiettyjä asioita ei tarvitsisi enää muistaa tai muistella. Tarttisin sen!


Ihmettelen, miten kaikki kaunis saa mussa niin kuohut liikkeelle. Ja herkut kuolan. 


Mä taidan levittää verhokankaat lattialle ja alkaa hommiin ja lakata ihmettelemästä.


Mitäs sinä ihmettelet? Ihmettelemisiin! 


Ai niin! Iso kummastuksen aihe on myös se, miksi suklaan pitää olla niin törkeän hyvää?

12 kommenttia:

  1. Negaihmiset on varmaan jotenkin naksahtaneet väärään asentoon, johonkin loveen mistä ne ei pääse omin voimin pois. Mutta se on varmasti tosi kuluttavaa...
    Joskus oli Valituilla Paloilla semmonen kirjakin, joka neuvoi tehokkaaseen ajankäyttöön. Muistan, että siinä oli lista asioista, joita ehtii tehdä, jos on ylimääräistä aikaa viisi minuuttia tai kymmenen tai paljonko sitä nyt sitten oli. SE oli jo liikaa, mutta ei tuo sun ajankäytön järkevyys kuulosta muuta kuin sujuvalta arjelta. Paitsi tietysti, jos se ärsyttää itseä :)

    Ja joo, nyt osaan taas hetken iloita aamup***kastani :D vaikka toisinaan haluis vielä nukkua ja nukuttais kovin, mutta se ajaa ylös...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en koe sitä sujuvaksi arjeksi, vaan kiireeksi, jota se on töissäkin. Kotona ei kuuluisi olla kiire.
      Iloitse kuule vaan! Ei mennyt eilinen kaupunkireissukaan "näiltä osin" ihan putkeen. Ihan sairaan kiusallista ja ärsyttävää.

      Poista
  2. Minulla oli entinen työkaveri, jolla oli aina kaikki (muka) huonosti. Oikein negatiivisuuden perikuva. Viime kesänä hän tuli sattumalta vastaan tuolla kaupungilla vuosien jälkeen ja mitä alkoikaan, valittamaan oloaan, avioeroaan ja työtään. Minulle tuli kiire jatkaa matkaa:)

    Pienistä asioista nauttiminen on tärkeää siksikin, että jos sitä taitoa ei ole, niin ei osaa nautia isoistakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen kanssa oikein kuunnellut, että tällä on ihan kaikki huonosti. Ei mitään hyvää koskaan. Surullista.
      Pieni on kaunista <3

      Poista
  3. Paljon on ihmeteltävää :)! Koirat ovat ihania, ja mä niin poden koirakuumetta.

    Mä ihmettelen, miten auton huolto voi maksaa miltei 500 eur. Ihan P.sta varsinkin jos on budjetoinut siihen vain 200.

    Toi negatiivinen työkaveri kuullostaa harmilliselta, varsinkin siis se, että ihminen tekee elämän hankalaksi itselleen...
    Mulla on samanlainen ystävä, ja sen tsemppaaminen on varsinainen kivinen taival...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin ihmettelen aina rahoja, jotka autoon valuu....hyi!
      Voi, ystävänä tuollainen negis on varmasti vielä raskaampaa... työkaveri on kuitenkin vain töissä ja yhteistä oloa pystyy rajoittamaan. Koita jassaa!

      Poista
  4. Ihana postaus!
    Olen ihmetellyt säätä, miksi aurinko tuntuu kivemmalta kuin tihkusade? Miksi sohva houkuttelee enemmän kuin ruuanlaitto? Miksi illalla aina alkaa nukuttaa samaan aikaan ja sitten kun lähtee iltapesulle, niin virkistyy? Pitäisikö siis lopettaa iltapesut vai ;-) Sitten ihmettelen kuinka hyvin muistan oman ison schäferin kielen lipaisun naamallani. Ihmettelen myös miten keväisin pöly leijailee sisätilassa ja että voisinkohan mä miettiä jotain järkevämpää?

    No tästäkin ihmettelystä huolimatta toivotan että vatsasi toimiii paremmin ja sukkelammin. Ja että saat monta muiskausta siltä koiruudelta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!!
      Erittäin hyviä mietinnän aiheita! Tota kevätpölyä mäkin tänään ihmettelin... Voithan sä koettaa lopettaa pesut, uskoisin, että hetken kun olet pesemättä, niin taatusti taintuu uneen, myös kumppani ;)

      Poista
  5. Oi, mä en ole ehtinyt tänään edes ihmetellä mitään, on ollut niin aikataulutettu päivä.

    (Sain helposti kiinni sun kellotuksesta just nyt, vaikka yleensä olen vallan löysä vötkäle.)

    Nyt mä ihmettelen moneltako sitä kehtaisi mennä nukkumaan ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, tähän aikaan kehtaa loistavasti. Yhdeksään mä koetan sinnitellä ja sit on "lupa" mennä tuutimaan, jos siltä tuntuu. Sulla tietysti vaikuttaa vähän pienemmän herran touhut.
      Mua huvittaa aina toi sun vötkistellä ja vötkäle :-D

      Poista
  6. Ihana koiruus sielläkin! :D Kuulostaa ihan täydelliseltä aamulta paijata sakemannia <3

    VastaaPoista

Kiitos kommentista. Pus!