maanantai 13. huhtikuuta 2015

Pakahtuu ylpeydestä

Nuorimmaisella alkoi tetti. 
Sen, mitä mä olen tossa noita teinejä kuunnellut, menee aika moni sinne, mihin nyt sattuu pääsemään. Lähelle ja mahdollisimman helposti. Kunhan nyt johonkin, "kun on pakko" -tyyliin. Omankin teinin viimevuotinen lyhyt tetti oli sellainen, mutta onneksi tänä vuonna ymmärsi olla niin fiksu ja hakea paikan, joka kiinnostaa. Jossa oikeasti näkee, onko ala sellainen, jonne voisi vuoden päästä suuntautua, tai ainakin hakea. Joka tällä hetkellä kiinnostaa.

Mä olen niin ylpeä. Niin ylpeä, että mä melkein pakahdun. Mun lapsi haluaa kulkea omia polkujaan ja uskaltaa tehdä sen. Mennä tettiin/alalle, joka on ehdottoman miesvaltainen, raskas ja "likainen". Siitäkin huolimatta, että isänsä vallan pöyristyi, kun kuuli... 

Mulla on varmasti tunteet tämän asian kanssa pinnassa siksi, että ala on sama, josta mä olen haaveillut aina. Aina, pienestä lähtien! Mulla ei kuitenkaan tuossa iässä riittänyt rohkeus ja päädyin "naistenalalle". Elämä vei mennessään ja asia jäi. Silti, aina mä olen seurannut alaa, kuolannut lähes päivittäin noiden "työkalujen" perään ja syttynyt niiden näkemisestä. Ne vaan on mulle joku juttu, jota mä en itsekään oikein ymmärrä. Ne on minusta niiiiiiiin hienoja ja upeita. Muutaman kerran olen sellaista päässyt "käyttämään" ja hirveät kiksit mä siitä saan!

Nuorimmainen toteuttaa nyt mun unelmaani.

Ja ei, nyt joku keksii, että Nuorimmainen jotenkin joutuu tähän. Mutta tosiasiassa mä en ole sanallakaan asiasta maininnut tai häntä alalle tuuppinut. En sanallakaan. Toisaalta, koko ikänsähän tuo on nähnyt, miten mä ihailen ja innostun. Ehkä se on tarttunut? 

Aamulla mä kuskasin tytön Prisman parkkikselle, jossa sillä oli treffit tyypin kanssa, jonka kanssa tettinsä suorittaa. Kaukaa me jo katseltiin, kun tyyppi ajoi paikalle. Mun sydän pakahtui ja neiti oli vain innoissaan. Kiipesi korkealle kiharoissaan ja meikeissään, huiskutti iloisesti.

Sinne se kiipesi, ison sorarekan kyytiin. 

Ja mä itkin koko matkan kotiin. Kun sydän niin pakahtuu.

19 kommenttia:

  1. Sä saat, Helmi, ollakin ylpeä! Koska ei todellakaan ole itsestäänselvää, että teini uskaltaa erottautua joukosta ja tehdä mitä mielii. Sillä on hyvä itsetunto!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mä olenkin!! Muistakin asioista kyllä huomaa, että uskaltaa erottua. Ja sekös tätä (ex-) ujoa-arkaa-kilttiä (ex-) teinityttöä lämmittää!

      Poista
  2. Toivottavasti into kestää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viikon kun nyt mukana katselee, niin eiköhän siinä jo selviä, kiinnostaako enempää. Ainakin lähti katsomaan, mikä tällä hetkellä kiinnostaa...
      Ehkä vuoden päästä, kun hakuja tekee, on mieli taas jo muualla, tai sitten ei. Mulle käy kaikki, pääasia, että tekee sitä mikä kiinnostaa. Mä en ole äiti, joka pakottaa lukioon tai johonkin tiettyyn ammattiin vain siks, että se "näyttää hyvältä". Tosin, onhan tuolla keskiarvo ysin pinnassa, eli pääsisi kyllä "mihin vaan".

      Poista
  3. Ihana juttu! Ja niin tiedän ton fiiliksen, samoja ylpeyden hetkiä oli mulla viime viiikolla!

    Erityisen iloinen olen siitä, että vaikka lapset eivät ole aina saaneet elää tanssia ruusujen päällä- elämää, he ovat reippaita ja aikaansaavia poikia.

    Virtaa ja iloa uuteen viikkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tää niin... huoh <3 Josko noi ipanat saa välillä mut raastaan tukkani irti, niin antaa ne sitten sitä positiivistakin niiiiiiiin paljon.
      Kiitos!

      Poista
  4. Tettiä parhaimmilaan :). Ja tiedän niin ton tunteen. Samaan aikaan tosiaan pakahduttavan onnellinen ja ylpeä, mutta myös jotenkin haikea..

    VastaaPoista
  5. Hyvä hyvä! Sietääkin olla ylpeä! Ja kun sen alan palkkoja laskeskelen niin kyllä pienipalkkainen konttorirotta on välillä kateudesta vihreänä kun tyypit vetää kahdessa viikossa saman kuin meikäläinen kuukaudessa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen mä!!!
      Totta, kyllähän ne tienaakin. Mä kanssa tossa hetki sitten näin mun yhden läheisen tilinauhan ja se todellakin tienas YLI tuplasti sen kahdessa viikossa, minkä mä kuukaudessa. Toisaalta, se ei kyllä sitten oo mitään 8 tuntia ja kotiin- työtä. Ainakaan sillä.

      Poista
  6. Mä ymmärrän sua niin todella! Omakin haaveeni oli aina nuo isot autot, mutta kotiväki ei ollut suosiollinen ja niin se homma silloin jäi. Olen välillä vieläkin ajatellut kortin päivittämistä, mutta viihdyn kyllä näissä nykyisissäkin hommissa niin hyvin, ettei ole ollut oikein tarvetta vaihtaa alaa. Eikä mies siitä edelleenkään tykkäisi. Nuorin pojista on mennyt papan jalanjälkiä ja valmistuu nyt keväällä linja-autonkuljettajaksi. Heidän luokallaan on muistaakseni 3 tai 4 tyttöä ja toinen kaksosista ajoi kuorma-autokortin nyt armeijassa. Ei tunnu ihan hänen hommaltaan, mutta rakennusmieshän hänestä viime keväänä valmistuikin. Tämä on nyt niin kuin varatyötä varten, jos raksalla on hiljaista.
    Toivottavasti neiti nauttii tetistään ja löytää oman alansa!
    Noihin palkkakommentteihin kyllä sanon sen verran, että kyllä siinä työssä pitääkin tienata, on se sen verran raskasta hommaa. Ei näitä konttoritöitä voi oikein verrata niihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se raskasta. Ja palkkansa ansaitsevat. Ja tosiaan päivät ei oo mitään 8 tunnin päiviä.
      Olen mäkin miettinyt korttia, mutta korttiin ei ole varaa ja ottaisko joku sitten vastavalmistuneen about nelivitosen ja naisen töihin? Tuskin.

      Poista
  7. Kyllä saatkin olla ylpeä. Tuossa iässä kun ei todellakaan ole itsestään selvää, että tytöt uskaltavat mennä omia teitään. Hieno juttu!
    Ja jos huomaa, ettei ala kiinnosta, niin sittenhän tet on ajanut asiansa ihan samalla tavoin kuin siinäkin tapauksessa, jos huomaa sen omaksi alakseen.
    Itse tekisin myös monta asiaa toisin, jos nyt voisin palata takaisin ammatinvalintakysymysten ääreen. Ihan ensimmäisenä lähtisin siitä, että selvittäisin sen, mitä MINÄ itse haluan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan just noin. Ala näyttää viikossa kyllä Jotakin, sen kiinnostaako yhä,vaiko ei. Ja just noin; mitä tuleva opiskelija itse haluaa! Ei niin, että joku sanoo että PITÄÄ olla ylioppilas ja PITÄÄ olla "arvostettu" ammatti. Pyh ja pah, sanon minä! Toki ammateista on juteltu ja tietysti mä kerron alojen huonot puolet siinä kun pohditaan ne hyvätkin, mutta en mä halua, että toinen opiskelee muiden vuoksi, en todellakaan!

      Poista
  8. Hieno homma, että TETistä voi olla ihan oikeasti hyötyä! Olen ymmärtänyt, että moni ei pääse sellaiseen paikkaan, johon haluaisin vaan pitää mennä sinne minne osoitetaan/pääsee.

    Itse olen miesvaltaisella alalla, tosin siisteissä sisähommin, töissä ja hyvin olen viihtynyt :)

    VastaaPoista
  9. Pääkaupunkiseudulla näin saattaa hyvinkin olla. Täällä "maalla" olen ymmärtänyt, että otetaan kyllä tettiläisiä ihan mielellään.
    Kiva, että viihdyt!

    VastaaPoista
  10. Mäkin haluaisin rekkakuskiks. Selvittelin jopa yhdessä välissä mitä se vaatis, mutta aikuiskoulutuspuolellakin oli sen verran pitkä koulutus, että ei nyt riitä rahkeet. Ja meidän tallin emännän tytär, joka täyttää kesällä 18, on alan koulussa amiksessa, eipä sielläkään taida montaa muuta tyttöä olla, mutta hyvin tuo on viihtynyt :)

    Mä kuulun ihmisiin, jotka ei oo saanut mennä sille alalle, mihin olis halunnut. Eikä ollut voimia vastustaa niitä vanhempia silloin teininä, mitä taas nyt jo toki olisi. Olisin esim halunnut käydä konelukion, missä olisi saanut lukiopapereiden lisäksi autonasentajan tutkinnon, mutta sekään ei käynyt, jouduin peruslukioon. Lukion jälkeen sitten, kun en jaksanut lukea itseäni sisään sinne, mikä ihan eniten olisi kiinnostanut (olen todella huono keskittymään lukemiseen), olin ajatellut mennä kauppikseen ihan vain hakemaan merkonomin paperit ja olin päässyt ja ilmoittautunutkin enkä halunnut mennä myöskin saamani korkeakoulupaikkaan. No, tästäkös äitini masentui niin paljon, että makasi kotonaan vain sängyllä kun hänen ylioppilastyttärensä ei mene korkeakouluun, vaan kauppikseen ja isäkin soitteli mulle, että tuolla se äiti vaan makaa ja tuijottaa kattoa. Annoin sitten periksi ja menin sinne korkeakouluun. Ei olisi pitänyt. Vaikka en ajattelekaan asiaa niin mustavalkoisesti, olenhan senkin koulutuksen ansiosta saanut töitä ja tehnyt hommia, missä sitä koulutusta on tarvittu ja tutustunut mahtaviin ihmisiin. Mutta silti se ei ole ollut mun oma juttu, mistä olisin syttynyt. Ja tälläkin hetkellä suurimman osan viikosta teen töitä, missä sillä koulutuksella ei ole mitään merkitystä ja jossa olisin voinut päästä paljon pidemmälle ilman sitä koulua, kun olisin vain tehnyt noita hommia aina. Ja kesti vuosia myöntää itselleni, että tosiaan, mä olen oikeasti eniten fyysisen työn tekijä ja käsillä tekijä jne, mut vaan on aina kasvatettu siihen ajatukseen, että olen jotain muuta. Hauskinta tässä kaikessa on se, että kumpikaan vanhempani ei ole edes ylioppilas, mutta molemmat lapset on väkisin tungettu korkeakouluihin. Not good. Myöskin korkeakoulutettu veljeni haaveilee seuraavaksi siirtyvänsä tekemään perussähköasennuksia, suunnitteluhommat on kuulemma nähty.

    Meidän parastahan ne vanhemmat on ajatelleet, ovat yrittäneet saada meidän hyviin ammatteihin ja hyville tuloille, mistä ovat ehkä itse kokeneet jääneensä paitsi. Mutta kun se ei vain toimi niin, ei sitä jaksa tehdä asiaa, mihin ei ole omaa intohimoa. No, ehkä jollain megapalkalla jonkun aikaa jaksais motivoitua muuhunkin, mutta kun ei ole edes sitä megapalkkaa, niin mitta alkaa olla välillä täysi... Ja mikäli joskus saan lapsia, niin se on mun kasvatusohjenuora numero yksi, että pitää tehdä juuri sitä, mikä itseä kiinnostaa. Oli se sitten rekkakuski tai juristi, mutta omaa intohimoa pitää seurata.

    Teillä kuuluu olevan asiat hyvällä tolalla tämän suhteen.

    VastaaPoista
  11. Kiitos Marra "tarinastasi". En tykkää! :(
    Juuri tällaista mä olen koettanut välttää, koska nähnyt samanmoisia tarinoita, eikä ne "pakotetut" ole koskaan tyytyväisiä. Hyväähän ne vanhemmat tarkoittaa, mutta....
    Iso hali!

    VastaaPoista
  12. Saat kyllä olla tosi ylpeä. Hienoa, että lapsi uskaltaa lähteä siihen suuntaan mikä kiinnostaa vaikkei ole perinteinen naistenala. Niissä autoissa on nykyään ohjaustehostimet ja muut härpäkkeet niin siellä pärjää ihan hyvin vaikkei olisi kaksimetrinen punttisalilla käyvä korsto.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista. Pus!