sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Seesteinen Häslä

Kaikki on nyt vaan jotenkin niin hyvin. 
-Mulla on kaunis ja ihana koti, maantasalla (yhä mä jaksan sitä hehkuttaa!). 
-Mulla on töitä. Vieläpä kivoja töitä. 
-Mulla on maailman parhaat lapset. Mä nautin nyt siitä, kun ne on kohtuullisen isoja ja "helppoja".
-Mulla ihan huippu veikka ja äiti, joka vaan on niin Paras.
-Mulla on Kainaloinen. Ja mä tykkään päivä päivältä enemmän.
-Mulla on ystäviä.
-Mulla on kissat, jotka on suloiset.

Kaikki on nyt sopivasti tasapainossa ja ihanan tasaista.

Toki,
-Koti ei ole ollenkaan "valmis", monta asiaa puuttuu edelleen, mutta pikkuhiljaa... Tänään sain taas kaksi lamppua ostettua ja kattoonkin ne mulle asennettiin.
-Töissä on niin kiire, että mä väsyneenä iltaisin mietin, mitä mieltä siinä on, että töitä teet kirjaimellisesti hiki päässä ja juosten, ja kotona vain toivut, jotta jaksat huomenna taas tehdä töitä? Silti, töissä on kiva porukka ja ainakaan ei tarvitse kelloa katsella ja odotella kotiinpääsyä..
-Mun parhaat lapseni on  Parhaita, mä olen jokaisesta niin ylpeä. Silti, kyllä ne huolta ja murhetta ja sydämentykytyksiäkin tuottaa. Ja tottapuhuen; ne tekisi mieli välillä melkein hirttää. Onneksi kuitenkin isomman osan ajasta ne on huipputyyppejä.
-Mun veikka on se, joka auttaa aina. Mutta on se ärsyttäväkin. Se härnää tahallaan ja mä otan pulttia. (jaa oltiinko me nelikymppisiä vai nelivuotiaita; ei juurikaan eroa!)
-Edelleen Kainaloisen kanssa tietyllä tavalla pelottaa. Kun on kaikenlaista kokenut, on vaikeaa uskoa, luottaa. Mutta eteenpäin ollaan matkalla.
-Ärsyttää, kun ystävät ehtii nähdä niin vähän.
-Kyllähän se kissanpaska haisee. Ja onhan ne raivostuttavia kun ne riehuu yöllä.

Asioilla on aina ainakin ne kaksi puolta. Oman pääni onneksi mä olen jossain kohtaa oppinut katsomaan asiasta sen paremman puolen, ja ainakin Yritän nauttia siitä puolesta. Toinen asia, jonka mä olen oppinut, on se, etten mä hötkyile enää niin hemmetisti pikkuasioista! Sellaisista ihan arkisista. Jotka nyt vaan on jostain syystä pikkuisen epämiellyttäviä, enkä voi niille mitään. Olen oppinut, että itse ajattelemalla asiasta paremminpäin, se vaan menee nopeammin ohi, kuin se, että mä manaan asiaa mielessäni ja kiukuttelen. 

Pään sisällä mä saatan olla seesteisempi kuin koskaan ennen, mutta päällepäin se ei taida kauheasti näkyä. Tai mussa noin muuten. Jostain kumman syystä mä olen saanut Kainaloiselta liikanimen Häslä.
Vaan minkä mä sille voin, etten mä aina ihan tiedä, mikä päivä tänään on, sulatan radion tai saan palokunnan paikalle. Tai pesen hampaat vähän vikatuubista. Tai puhun koiran tassuista "käsinä". Tai.... no, jääköön nyt kertomatta.

Jotenkin mä nyt vaan nautin elämästä.
(kyynikko minussa koettaa piipittää tähän väliin nyt jotain, että "odotapas vaan, kyllä kohta..." mutta mä huitasen sen nyt just huspois!)

24 kommenttia:

  1. Kyllä aikuiset koirat on niin kivoja, kun ne vaan yöt nukkuu kainalossa... muistan tämän, kun seuraavan kerran herään sellaisessa tilassa, että ne makaa peiton päällä niin, etten siellä alla pääse liikkumaan ja tulee hiki ja ahistaa. Ne ei sentään riehu :)
    Muuten kuulostaa niin ihanalta sun juttu! Kyllä sitä onneton ehtii olemaan, ole vain nyt hyvällä mielellä ja hiljennä se kyynikko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä yritän kovasti hiljentää sen. On ne sun koissutkin ihania...

      Poista
  2. Hutkaise se kyynikko pois, olet käynyt sen verran rankan mankelin lävitse viime aikoina, että nyt kun asiat ovat loksahtaneet kohdille, niin tottakai nautit elämästä!!

    VastaaPoista
  3. Huspois, koska sellasella pessimisti ei pety -asenteella ei vaan saa niin paljon kun positiivisemmilla ajatuksilla saa. Sä oot hyvällä tiellä - ja ihania listoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, sä huomasit ;)
      Ja kyllä, posi-tie ON parempi!

      Poista
  4. Tai no, mikäs nyt jäi kertomatta???? :-P

    Mun mielestä susta huokuu taas ihan erilainen Helmi, kuin jokunen aika aikaisemmin. Voihan se olla paljon omaa tulkintaanikin, mutta en nyt haluaisi uskoa siihen.
    Ja jos faktoja katsoo, niin ovathan ne asiasi monilta osin paremmin. Olet nykyään paljon paremmassa asunnossa, kesä tulossa ja pääset pian tonkimaan omalle takapihallesi.
    Kainaloisen kanssa aika näyttänee, miten kaikki sujuu. Eiköhän tuo kovin sopivaiselta ja söpöseltä tähän mennessä näytä. Ainakin mies näyttää erinomaisen symppikseltä.

    VastaaPoista
  5. Ei pahalla mutta toi Sählä ihan sopii sulle :) ....näin uskallan kommentoida koska voisin itse ottaa saman lempinimen.
    Sählänä on kiva elää. :)

    Ihanaa, että elämä maistuu, keep up that spirit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. JUu, mä myönnän itsekin olevani Sählä. Mutta se on positiivista sählää...

      Poista
  6. Elämässä pitääkin olla huonoja asioita, jotta sitten osaa paremmin nauttia niistä hyvistä puolista. Tasapainoiluahan tämä elämä on. Nautiskellaan päivä kerrallaaan, tulevista on turha huolehtia, kyllä ne sieltä aikanaan tulevat ja järjestyvätkin.

    VastaaPoista
  7. Tosi kiva kuulla, että olet oppinut nauttimaan elämästä. Kyllähän siihen muuten hirmuisesti vaikuttaa se, että asunto on mukava ja että on töitä. Kun perusasiat ovat hyvin, niin kaikki muu tulee yleensä sitten perässä. Tietysti tuo on varmasti tärkeintä, että lasten kanssa elämä on mallillaan. Kun niiden kanssa on isompia ongelmia, niin ei sitten ei millään muullakaan ole väliä. Mulla on aina sunnuntai-iltaisin raskasta, kun armeijapoika ei koskaan halua lähteä lomilta takaisin ja kyyneleitä vierii puolin ja toisin. Onneksi sekin aika loppuu, mutta jouluun on vielä aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännä juttu, ettei poika "totu", kun on kuitenkin siellä jo hetken ollut. Harmi! Ja kyllä, äitinä sitä toisen tuska ja surua on kamala katsella... Tsemppiä teille!

      Poista
    2. Meillä on pojalla selkeästi sellainen luonne, että kaikki asiat pitäisi olla ennalta tiedossa hyvissä ajoin ja kun armeijassa ei joka päivä edellisenä iltana tiedä mitä seuraavana päivänä tehdään, hän elää hirveässä jännityksessä ja pelossa, että osaako ja pärjääkö. Siitä tulee ongelmia nukkumisen kanssa ja sitten kierre onkin jo valmis. Kyllä hän muuten on siellä jo tottunut olemaan. Ensimmäinen 100 päivää on jo takana. Mutta jäljellä vielä yli 200. Kiitos tsempeistä! Ehkä hän oppii ennen kuin tulee sieltä pois.

      Poista
    3. Ahaa, no nyt mä ymmärrän.... Voi toista! Ehkä tuo ikä, joka ei ole vielä antanut sitä itsevarmuutta, tuo nuo fiilikset? Voi kun nyt osaisi alkaa vähän rentoutua, ettei ihan koko aika olisi yhtä tuskien taivalta. Tsemppiä yhä!!

      Poista
  8. Kuulostaapa ihanalta <3 kyllä sun postauksista huokuukin sellainen onnellisuuden henki ja joo älä kuuntele sitä kyynikkoo ;)

    VastaaPoista
  9. Sä olet Helmi nyt siinä tilanteessa mistä kunnia kuuluu yksinomaan sulle. Sä olet jaksanut, jaksanut ja taas jaksanut taistella kaikkien vaikeuksien läpi ja nyt se sun tekemä työ kantaa hedelmää joten nyt on aika nauttia.
    Uskotko jos sanon että mä olen todella iloinen siitä ettet sä antanut periksi silloin kun oli ne kurjat tilanteet ja synkät hetket?
    Katsos kun ihminen voi kävellä läpi helvetin (niin kuin sä olet tehnyt) jos vain uskoo itseensä.
    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä osaat Paimen aina sanoa niin Kauniisti. Kiitos rakas <3

      Poista
  10. Voi että kiva kuulla kun sulla menee hyvin. Halit täältä.

    VastaaPoista
  11. Ai miten suloinen postaus. Asioita voi katsoa hyväksyvällä katseella tai ylikriittisesti (sekä kaikkea siltä väliltä) ja hyvä on huomata mikä itselle toimii parhaiten =)

    On ihanaa kuulla sinulta näitä kauniita sanoja. Luottamus kasvaa luottamalla ja rakkaus laajenee rakastamalla =) Ja jos radioita polttelee, niin haju voi olla aika ärtsy... mitä ihmettä sä olet oikein touhunnutkaan ;-)

    Superihanaa viikonjatkoa sinulle Helmi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Birgitta, sulle myös; lempeää loppuviikkoa.
      Niin se kai on, että kun löytää sen oman tyylin ja tavan elää ja ajatella, on hyvä olla. Ja silloinhan se heijastuu muihinkin.

      Poista

Kiitos kommentista. Pus!