torstai 23. huhtikuuta 2015

Terveellistä elämää (ja kotitonttua) odotellessa

Työpaikka maksoi mulle uudet työkengät. Tai työvaatteethan niillä rahoilla olisi pitänyt ostaa, mutta mä sain luvan vaihtaa kenkiin. Omat oli niin huonot ja vanhat ja linttaat juostut, että alkoi jo kipeyttää kinttuja. Menin siis ja hain uudet. Klohmojahan nuo kengät on,  ja järeitä. Mutta sellaiset ne nyt vaan on oltava ja samassa veneessä ollaan kaikki. Parasta kuitenkin on, että ne tuntuu mukavilta, ne tuntuu ei miltään, eli kevyiltä ja tukevilta ja niillä toivottavasti jaksaa jatkossakin juosta. Omassa kategoriassaan nää on aikas ihanat.



Vihdoinkin mä sain aikaiseksi varata kirppispöydän. Muutossa Nuorimmainen raakkasi vaatteensa ja minä myös. Muutamia kenkiä ja pikkusälää joutaa myös mennä. Äidiltä otin mukaani laatikollisen keräämiään tavaroita. Huomenna, kun ajelen kaupunkiin, käyn täyttämässä pöydän ja pistän kädet kyynärpäitä myöten ristiin, että ne menisivät kaupaksi. Halvat hinnat koetin laittaa.
Muutenkin mä olen jo pitkään koettanut elää minimalistisella mentaliteetilla. Ensin pakosta ja nyt, kun tiliäkin tulee, niin omasta tahdostani. Mä mietin kaupassa ja kirppiksellä jokaisen iihanan ja söpön ja meille sopivan ja ooh!- tavaran kohdalla, mihin se meillä mahtuu ja tarvitsenko mä sitä oikeasti, vai onko kyseessä vain mieliteko. Joskus onnistuu, joskus lipsahtaa. Mutta aika hyvin olen kuitenkin onnistunut! Kahdentoista euron kesätennarit mä ostin ja ihan kyllä tarpeeseen ne tulee.

Mä meinaan olla katkera, kun Marjaanan kroppa vaatii ja huutaa tuoretta ja salaattia ja siemeniä. Minkä ihmeen takia mun kroppa kiljuu vaan makeaa ja rasvaista ja suolaista vuoronperää??? Häh, mä kysyn vaan? Ja minkätakia, vaikka mä kaikenmoista kestänkin, niin tässä asiassa mulla ei ole selkärankaa lainkaan, ei siis ol-len-kaan!
Mä koetan väkisin opettaa itseäni ja kroppaani muuhun syömällä töissä sitäsuntätä-eväiden sijaan työpaikan kevytlounaan. Silloin on pakko syödä salaattia ja tuoretta. Samoin aamuisin mä koitan surauttaa blenderillä sen smoothien. Kaapissa odottaa pussillinen appelsiineja 90 snt/kg ja iso hunajameloni, sekin 90snt/kg. Ei tuo nyt kalliiksi ainakaan tule, kun koittaa valikoida edukkaat rehut. Ehkä mun kroppa ja pää tottuu joku kaunis päivä. Ehhehe.....nyt mä olen skeptinen!

Tänään kävin terkkatarkastuksessa. Puolitoista tuntia kun siinä pölistiin kaikkea mahdollista, testattiin kuuloa ja mitattiin verenpainetta ja sen jälkeen määrättiin lääkäriin, niin johan on kohta nainen tutkittu! Verenpaineet oli kovasti koholla, mutta mä olen sitä  mieltä, että syy oli siinä, että mä jouduin tuuppaamaan auton vähintäänkin kyseenalaiselle paikalle ja pelkäsin koko ajan sakkoja. Halleluja, en saanut!!! Ja verenpainettakin seurailen nyt pari viikkoa kotona lainavehkeellä. Toivotaan, että mulla on vaan valkotakki- ja parkkisakkosyndrooma. Ja lääkäri mitä todennäköisimmin löytää multa niveljäykistelytaudin ja suolisto saataa puuttua ehkä kokonaan, mutta...surraan sitä sitten. Onhan tässä kestetty tähänkin asti. Nih.

Huomenna sitten taas töihin kiitämään uusilla poposilla!

Ja ihan vähän pitää kitistä. Yhdestä vapaapäivästä ei ole mihinkään! Tänään lähdin asioille ennen kymppiä ja palasin kasilta illalla. No joo...poikkesin mä kainaloisenkin luona. Mutta silti... Kun on yksi vapaa, siihen haalii aina asioita hoidettavaksi ja sitten se jo menikin. 
Noh, näillä mennään. Ehkä joku kotitonttu imuroi meillä sillä välin kun mä olen töissä ja mimmi koulussa?

(Huomaatteko, mun ongelmat on minimalistisia nykyään!!! Mä ainakin huomaan ja kiitän siitä, evri dei.)


23 kommenttia:

  1. Niin ne ongelmat minimalisoituu, kun on oikea asenne ja elämässä muutakin ajateltavaa ja tehtävää, kun kaikesta valittaminen :)
    Hyvät kengät on juuri tuollaiset - eivät tunnu miltään.

    VastaaPoista
  2. Minunkaan kroppa ei vaadi vihreää, sille kelpaisi hyvin leipä, peruna ja rasva :D Sokerista puhumattakaan :D

    Kiva, että sait hyvät työkengät. Jos jalkojen päällä pitää olla päivä, on hyvät kengät tärkeät.

    Minulle kävi verenpainemittausten kanssa niin, että keski-ikä ei tullut yksin vaan se tuli verenpainelääkkeiden kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, meillä on sukulaissielukropat!
      No, nyt sulla on paineet sitten kunnossa, vai?

      Poista
  3. Eiks oo ihanaa ku välillä on vaan niitä pieniä ongelmia? Kuten että kroppa ei vaadi tuoreruokaa ;-)

    Käy ostamassa vielä Reilun kaupan Mango-ananasmehu ja surautapa blenderillä puolikas meloni, 3dl sitä kaupan mehua ja yksi käsinpuristettu appelsiini niin, että laitat toisen puolikkaan mehun vasta kun muuten on coctail valmis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nammmm, kuulostaapa herkulta. Nyt täytyy ensin tuhota nuo tarjoushedskut :)

      Poista
  4. Mä oon niin happy sun puolesta! Ihanaa, että elämä hymyilee...anna sen hymyillä :)

    VastaaPoista
  5. On kyllä tosi hyvännäköiset työkengät. Mä itse tykkään pitää virastotyössäkin ihan kunnon työkenkiä, kun niissä vaan jalat jaksavat paremmin kuin korkkareissa. Tai nykyisin mulla on aika paljon Riekerin kenkiä ja niissä jalat kyllä jaksavat ihan mukavasti. Toisessa jalassa on päkiässä paha nivelrikko ja se on iso ongelma kenkien suhteen.
    Kyllä sä olet tosiaan päässyt elämässä nyt ihan uuteen vaiheeseen ja se kuulostaa tosi hyvältä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, korkkarit ei ole kyllä ihannepopot työkengäksi, missään! Ainakaan, jos jaloilta kysytään.
      Kiitos, tuntuukin hyvältä!

      Poista
  6. Kivat työkengät!
    Varmasti hyvät tassutella töissä koko päivä!
    Haa, makean perään...tee ravitsevia ja terveellisiä myslipatukoita itse!
    Esim. Naturannan sivuilla helppoja ohjeita!
    Lähetän ripauksen mimosan tuoksua täältä Mantelilaaksosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottapuhuen oli pakko vaihtaa vanhat jalkaan puolessavälissä päivää. Meinasi tottumattomat jalat pipiytyä.. Mutta pikkuhiljaa kun uudet sisäänajaa, niin avot!
      Kiva, kun poikkesit, tulen vastavierailulle!

      Poista
  7. Sounds so good :)

    Mäkin olen kade Marjaanalle, kun mä en oikein pysty edes syömään siemeniä tms, mutta sen kroppa oikein kaipaa niitä! Vähänkö epäreilua... :D

    VastaaPoista
  8. Joo eihän nuo työkengät koskaan niitä fiineimpiä ole, mutta jalkojensa päällä kun päivät pyörii, niin siinä ei kauheasti ole varaa nirsoilla ulkonäön takia.
    Meillä oli leikkaussalissa aina työpaikan puolesta kengät ja se oli välillä enemmän kuin kyseenalaista, sillä niiden satojen kenkien joukosta oli mahdotonta löytää samaa paria olevat popot. Kaikki olivat samanlaiset, saman väriset ja siis kaikkien käytössä.
    Olivat kyllä hyvälaatuisia Birkin työkenkiä (niitä sellaisia puutarhakenkien mallisia) ja leikkurissa kun pitää olla sähköäjohtamattomat kengät, niin senkin puoleen kaikki oli kyllä kunnossa. Mutta tosiaan se, että ei ollut omia kenkiä, jotka muotoutuvat oman askeltamisen myötä sopiviksi, sen huomasi kyllä selässään.
    Teholla käytin puukenkiä työkenkinä. Rakastan muutenkin puukkareita ja voisin kulkea ne jalassa oikeastaan missä vain. Hauskimmat sellaiset olivat puukengät, joissa oli jouset kantapään alla. Niillä pääsi kovaa. :-D
    Herättivät hilpeyttä, mutta sillä jousituksella oli kyllä ihan tarkoituskin (selälle hyväksi).
    Onkohan nuo työkengät mulle jotenkin sydäntä lähellä, kun niin paljon riittää juttua niistä? ;-)

    Oon aika varma, että kroppasi kyllä tottuu muutokseen. Mä olen ollut ihan mahdoton karkkihiiri vielä pari vuotta sitten. Suklaansyönti oli lähes päivittäistä ja sitä rataa. Nykyään ei tee ollenkaan mieli karkkia. Jos jotain makeaa haluan, niin sitten se on pullaa.
    En olisi koskaan uskonut tälläistä kertovani. Mutta näin se nyt vain on.
    Muuten olisi kyllä ruokailutavoissa paljonkin hiomisen varaa.

    Toivottavasti sulla on viikonloppu vapaata ja saat vähän huiliakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teitkö sä sitten jonkin muutoksen, vai miten karkkihiiri katosi???

      Kenkäasia kuulostaa minusta hassulta. Että ei henk koht kenkiä?

      Mä rakastin puukkareita kanssa lapsena. Jossain kohtaa ne on sitten unohtuneet. Nykyään tuntuisi jo varmaan aika oudoilta jalassa..

      Poista
    2. Alkuun jätin kaupassa sen "pakollisen" suklaapatukan ostamatta. Siitäkin kun oli tullut jo niin pinttynyt tapa, että käsi kaouraisi mukaansa lähes automaattisesti edes sen yhden pienen Kinder- patukan. Joskus ehkä noin kuukauden jälkeen huomasin, ettei vain enää tee sillä tavalla suklaata mieli.
      Ja jos sitten ostinkin suklaata, niin vain tummaa sellaista. Se on niin tykkyä tavaraa, eikä edes maistu kovin hyvälle, niin siitä ei tullut koskaan tapaa.

      Täytyy kyllä vielä sanoa, että suomalainen suklaa (erityisesti Fazerin sininen) maistuisi kyllä edelleenkin. Mun mielestä täällä suklaat ovat niin älyttömän makeita ja koostumukseltaan vääränlaisia. Onneksi siihen Fazerin siniseen ei pääse täällä liian helposti käsiksi. Pitäisi tilata netin kautta ja sehän on taas liian hidasta äkkinäiseen tarpeeseen.

      Joo tuo kenkäjuttu oli tosi raivostuttavaa. Mutta oli ihan käytännön syistä pakollinen ratkaisu. Meitä kun oli leikkaussalissa päivittäin reilut 500 työntekijää ja ne kengät on pestävä tarpeeksi kuumasti niille tarkoitetussa pesukoneessa, niin siihen ei olisi kenenkään aika riittänyt lajitella kunkin kenkiä pareittain.
      Katkaisin tuolloin jalkani pahasti ja sen jälkeen sain työterveydenhuollon ja hygieniaosaston kautta luvan käyttää omia kenkiä. Piti toki olla myös sellaiset, jotka täyttivät nuo kaikki vaatimukset. Koska ne sairaalan kengät olivat tummansinisiä, minä hankin itselleni kirkkaankeltaiset ja punaiset. Ne erottuivat joukosta ilman sen kummempaa etsimistä. :-)

      Pienemmissä sairaaloissa olikin sitten omat nimelliset kengät. Eipä sitäkään osannut silloin arvostaa. Pieniä asioita, joilla onkin sitten isot vaikutukset työmukavuuteen.

      Poista
    3. Totta on kyllä, että kaupassa se karkkihyllylle meno on aika useasti vain tapa. Ehkä sekin, että ruuan jälkeen mun tekee aina mieli makeaa? Siihen oletettavasti rittäisi vaikka YKSI pala suklaata, mutta.... *huoh*
      Hih, hauskat nuo sun "poikkeavat" kenkäsi. Mutta loistava tapa löytää omansa!

      Poista
    4. Mun täytyy postata jossain vaiheessa ihan sua varten mun lempparisalaatista. Jos olet esim. sinihomejuuston, tuoreiden herkkusienien ja paistetun kanan ystävä, aika isolla todennäköisyydellä se salaatti kutkuttaa myös sun makuhermoja.
      Idean toin mukanani muutama vuosi sitten Las Vegasista ja siitä lähtien sitä on syöty meillä hyvin usein. Mun ehdoton lemppari salaattien suhteen.

      Poista
    5. Karkkihiiri lähtee mulla ainakin hiilareita vähentämällä. Ei vaan tee sitten mieli, sokeri on "ihan sama". Mutta sitten kun se mopo lähtee käsistä niin karkkihiirtä ei pysäytä mikään! Ihan holtitonta on taas ollut, ärh! Selkäranka, missä olet???!!!

      Poista
  9. Kivan näköiset työkengät =)
    Mulla on töissä korkokenkiä (ei niitä pilvenpiirtäjän korkeita korkoja) , mutta aika usein talvella saatan hipsutella villasukissa siinä omassa työpisteessäni.

    Ruoka-asiat on niin yksilöllisiä, toiset tykkää yhdestä ja toiset aivan muusta. Kunhan sulla on hyvä olo, niin eiköhän se ole aika sama mitä syö -tai no jokin raja sentään ;-) Kenties äärilaidasta toiseen heiluminen on huonoin vaihtoehto, vai?

    Oikein mahdottoman hyvää viikonloppua sinulle Helmi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin sulle Birgitta!!
      No, mä olen just se, jolla ei ole MITÄÄN rajaa. Siksi mä tuskailenkin....

      Poista

Kiitos kommentista. Pus!