perjantai 29. toukokuuta 2015

Ensivisiitti

Keskimmäinen on rakastunut. Sillä on puna poskilla, se hymyilee haaveellisen näköisenä, whatsappaa aivan taukoamatta ja hihittää viesteille. Se lähettelee kuvia yhdessä tehdyistä kotihampurilaisista, ankkalammen retkistä ja pojasta sivusta tai takaapäin. Ei yhtäkään edestä. Se hehkuu ja on niin onnellinen. On kuin kipeä kissa ne hetket kun eivät ole yhdessä. Se hehkuu ja sen silmät säteilee. Yhdeksäntoistavuotiaan onnea.

Mä katselen sitä hymyillen, olen iloinen sen puolesta. Olen onnellinen, että se viimeinkin vaikuttaa tyytyväiseltä elämäänsä ja oloonsa. 
Ja samaan aikaan pelkään. Mitä tapahtuu, jos (ja jossain kohtaa kun) kaikki ei menekään, niinkuin tämä nuori aikuinen toivoo ja haluaa? Jaksaako se? Kestääkö se? Miten se selviää? Tuo lapsi on tunteiltan vaan niin kovin samanlainen kuin äitinsä...se mua kai eniten pelottaa. Se, että mä tiedän, miten se asioita kokee. Mutta mitään mä en asioille voi, on vain seurattava vieressä ja oltava elämässä mukana. Oli se sitten onnea tai jotakin muuta. Mäkin koetan siis vain olla onnellinen Keskimmäisen puolesta ja häätää pelot taka-alalle.

Tänään mä näen sitten kasvotkin. Ihan livenä. Poika on tulossa "ensivisiitille". Tuntuu, että pari tekee itse asiasta enemmän numeron kuin minä. Niitä jännittää. 
Mä olen saanut Keskimmäiseltä ohjeita, miten käyttäytyä. Mä en saa hössöttää. En saa puhua liikaa, mutta hiljaistakaan ei saa olla. En saa kuulustella. Enkä ainakaan nolata omaani. Hih!
Mä olen päättänyt olla vaan oma itseni, eli todennäköisesti teen nuo kaikki. Mutta toisaalta...eikös se ole vaan hyvä, että poika näkee, mikä tuleva anoppi on oikeasti ;)

Onko raparperipiirakan leipominen hössötystä? Sitten se ei kai ainakaan ole, jos käsken niiden ottaa sitä itse kaapista.

16 kommenttia:

  1. Tarkat ohjeet on sulle annettu :D

    Raparperipiirakkaa voi leipoa koska vaan.

    Edellisen postauksen kommentin johdosta laitan tulemaan sitä malttia taas lisää, ota koppi! ♥

    VastaaPoista
  2. Heh, joo. Tuttua. Mie oon pelänny esikoisen puolesta jo kauan... mutta uskon, että se osaa elää omat tunteensa. Silleen, että itkee ja raivoo kun on sen aika, ja sitten jatkaa elämäänsä. Toivon, ettei kumpikaan tytöistä olis periny mun luonnetta...

    Ei piirakan leipominen ole hössötystä :) eikä varsinkaan tuossa mainitsemassasi tilanteessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hyvä, jos aattelet omastas noin. Mä vaan tiedän jo, että tuo on perinyt ihan saman "tunnevammasuuden" kuin mäkin....
      Tulihan se piirakka sitten tehtyä.

      Poista
    2. Se on varmaan vielä tuskaisampaa katsoa lapsen touhua sivusta, kun tietää, mitä tuleman pitää, vaikka toinen kenties on ihan pilvissä... saattaa olla, että meillä kuopus on periny hiukan sitä mun pänkkäpäistä sulkeutuneisuutta, mutta toivon, että ei kuitenkaan sitä märehtimistaipumusta. Isänsä kun ei murehdi mitään, vaikka olis aihettakin - sen luonteenpiirteen soisin lapsilleni niin paljon mieluummin kuin tämän mun lappilaisluonteen.

      Esikoinen taas sitkeesti seurustelee sen yhden ja saman pojan kans jo kolmatta vuotta, että sitä itkua ja raivoa on saanu odotella... :)

      Poista
    3. Siihen meidän on vaan tyydyttävä, että vierestä seurataan omien rakkaiden elämää. Mutta pahoina aikoina voidaan sentään olla vieressä <3
      Jostain syystä Vanhimman puolesta mä taas en murehdi niin paljoa ollenkaan... Vaikka sekin aloitti seurustelun jo 16 vuotiaana ja yhä on saman typyn kanssa. Yli viis vuotta jo.

      Poista
  3. Hauskaa!
    Olemalla oma itsesi teet varmasti parhaan vaikutuksen poikaan! Tsemppiä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti. Ja jos en tee, niin se on sitten voi voi. Mun tytön kanssa se vissiin kumminkin seurustelee ;)

      Poista
  4. Sä tuut olemaan niiiiiiin nolo :D. Ainakin oman lapses mielestä :D.

    Niin, me kun tiedetään jo, että kaikki ei mee ikinä kuin strömsössä, mutta eihän sitä voi lapsellekaan kaikkia elämän ikävyyksiä kertoa, jokaisen lienee opittava ne kantapään kautta. Tuossa iässä kun aina ollaan loppuelämä yhdessä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaa ja niinpä! Niitä kantapäitä on vaan äitinä niin kamalaa katsoa...
      Jaa mää nolo?? Ja miten niin muka????? :-D

      Poista
  5. Rakkaus oi rakkaus!
    Ihanaa ensitapaamista!

    VastaaPoista
  6. Ihanaa, niin ihanaa!

    Ja oot vaan oma hurmaava itsesi, meni syteen tai saveen

    VastaaPoista
  7. Nuori rakkaus on aivan mielettömän hieno asia ja mitä niihin vaikeampiin elämätilanteisiin tulee, niin mä uskon että nuori neiti on yhtä vahva kuin äitinsä. Pettymykset rakkaudessa kirpaisevat aina ja usein myös syvältä mutta eivät ne ole maailmanloppu (vaikka siltä tuntuukin).

    VastaaPoista
  8. Tottahan sä puhut. Sitä on vaan niin kauhean vaikeeta seurata vierestä.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista. Pus!