torstai 14. toukokuuta 2015

Helaärsy

Jotenkin nihkeä päivä. 

Töistä on käyty pyhärahat repimässä ja nyt kotona. Kotimatkalla poikkesin Prismassa ja ostin 4 perunaa. Huvitti, mun edessä oli mies, jolla oli kärry kukullaan tavaraa ja lasku teki 197€. Kiukkuisena ja stressaantuneen oloisena naputti jotain kassatytöllekin, mutten kuullut tarkemmin. Kävi sääliksi kassatyttöä. Onneksi mulla oli pienet ostokset ja koetin vastapainoksi olla hymyilevä ja mukava asiakas :)
Kotimatkalla satoi vettä ja radio ei toiminut; antenni on rikki. Tottakai. Auton varustukseen kuuluu kasettisoitin, joten sitäkään ei voi kuunnella, kun ei ole niitä kasetteja.
Kotona odotti Nuorimmainen kiehuvan veden kanssa, oli kuulemma niin kova nälkä jo. Ei muuta kun perunat plumps veteen ja kohta oli nälkäiselle apetta eilisen nakkisoosin muodossa. 
Oli Nuorin tapellut pesukoneenkin kanssa, se on aikamoista taiteilua nykyään. Kone sammuu kahdesta viiteen kertaa yhden ohjelman aikana. Niin kauan sen kanssa koetetaan selvitä, kun se kilahtaa lopullisesti. Sen jälkeen mietitään, missä ne pyykit sitten pestään. Mutta pyykkiä ripustamaan sitten. Ja kissojen piiplaatikkokin lemusi, paskan pussitusta siis seuraavana. 
Facebookin suljin, koska ärsytti. Vaikka oikeasti huomasin kyllä, että se ärsytys oli oikeasti kateutta. Koetin miettiä, ettei asiat ole aina siltä miltä näyttää, mutta ei onnistunut. Toisilla vaan on, millä mällätä. Nähdä ja kokea. Saada elämyksiä. Sinnikkäästi koetin häätää inhottavat ajatukseni. 
Makeaa tekisi mieli, sekin ärsyttää. Tekisi mieli leipoa, mutta sehän tiedetään, miten siinä käy; mä syön ne kaikki, sitten en mahdu housuihin, sen jälkeen en mahdu ovista ja kohta en mahdu koko maailmaan. Syön ja syön ja syön ja räjähdän varmaan kappaleiksi! Kiva se on sitten jälkipolven siivota suklaakakkuisia äidin palasia. Nii!
Vettä sataa ja aurinko paistaa vuoronperää. Koittas sekin nyt päättää, mitä tekee.
Väsyttää ja ärsyttää tällaiset suurensuuret asiat, joita en toisenä päivänä edes jaksaisi noteerata. Tartuttikohan se kiukkuinen kassamies tuulensa jotenkin muhun?

Ärsyttävää!

                                Hmph. Toikin vaan nukkuu...

12 kommenttia:

  1. Naamakirjaanhan ihmiset laittvaat parhaat palat elämästään, älä niistä välitä. Sinne ei vaan laiteta sitä huonon päivän tilannetta.

    Mulla oli edellisessä autossa kasettisoitin. Kaupanpäällisinä tuli noin viiskymmentä vanhaa kasettia, Finnhits yms. Herranjestas mitä musaa, kasetit myin kirpputorilla, hyvin meni kaupaksi.

    VastaaPoista
  2. Niinhän se on. Mutta kyllä se perhe taas kerran saa sellaisen ihanuuden ja hyvää oloa, että väkisinkin kadehdituttaa. Mutta rahalla saa.
    Mä olen koettanut kirppiksiltä katsella kasetteja, mutten ole huomannut....

    VastaaPoista
  3. Pesukone on kyllä yksi niitä joiden olemassaoloa ei noteeraa ennenkuin se hajoaa. Normi arjessa sinne vaan tungetaan paskaisia vaatteita jotka otetaan muutaman hetken päästä puhtaina pois, sen kummemmin ajattelematta.
    Katsotaas nyt mikä tilanne on karavaanien kohdalla, täällä tundralla kun liikkuu myös sellaisia jotka kuljettavat kodinkoneita ja nämä sähkäreiden ja putkimiesten johtamat karavaanit ovat mulle tuttuja joten mä voin vähän kysellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Jos nyt käsin vielä tiskaamaan pystyykin jne, mutta pyykinpesu käsin olis kyllä jo aika utopiaa. Varsinkin, kun mun pitää pestä lähes päivittäin työvaatteetkin ja ne ei pikku huljuttelulla kyllä sitten lähde.
      Onpa sulla kultaisia aatoksia :)

      Poista
  4. Joskus vaan on näitä päiviä!

    Mä lähdin kävelyllä ja poikkesin ystävän luona kun meinasi mullakin ärsytys iskeä. Helpotti!

    Tiedätkö mikä on ihan parasta terapiaa kun kiukuttaa? Just tuollainen nukkuva kissa, sen rapsuttelu ja helliminen ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä lohdutin itseeni samoin; joskus vaan ON näitä päiviä!
      Ulkoilma tekee kyllä hyvää ja varsinkin ystävä! Kyllä mä noita karvakasoja rapsuttelinkin :)

      Poista
  5. Mulla on tallella kaikki kasetit hamalta 70-luvulta asti, moneen kertaan päälleäänitettyjäkin... ei taida olla enää sitä Gary Glitterin biisiä, joka äänitettiin mankasta mankkaan ukkosella, ja jyrinä tarttui nauhallekin. Tai siis siskot äänitti, mie olin sillon vielä ärsyttävä pikkusisko, joka kilikatti asioitaan vaikka piti olla hiljaa kun äänitettiin.

    Salaa kumminkin olit onnellinen tuota nukkuvaa kissaa kattoessas, vaikka tuommosen kuvatekstin pistitkin... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei oo kauhean montaa vuotta, kun mä vasta heitin pois kasettini. Nyt harmittaa. Hih, mäkin muistan kun Rockradiosta äänitettiin musaa ja välillä sit toiselta mankaltakin. Hauskaa :)
      Tottakai olin, mun karvakasat on <3

      Poista
  6. Kiitos, repesin noille suklaakakkuisille äidinpalasille ihan ääneen nauramaan! Toinen laihispäivä ja kylläpäs tekiskin terää vaikka kunnon mutakakku. Mutta ei, mäkään en mahdu kohta tähän maailmaan, perseestä revenneet farkut siitä jo huomauttelikin... Facebook, siellä tosiaan näytetään ne parhaat palat. Mä yleensä tuppaan kyllä esittämään siellä myös huvittavat mokatkin :). Äsken oli itku ikävästä silmässä, mutta tää sun postaus auttoi :). Thänks!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla on vaan yhtä ääliö huumori kun mulla :-D Lienee huomattu joskus ennenkin? ;)
      Jess, hyvä jos autto!! Ja nyt pysyt tiukkana mutakakkujes kans. Riittää yks repsahtelija!

      Poista
  7. Jep toisinaan vaan päivät tuntuvat niin v-mäisiltä, että olisi parasta kun saisi käpertyä peiton alle ja hävitä päiväksi kuvioista. Onneksi ne menevät ohi ja elämä näyttää sitten taas sen paremman puolensa.
    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta! Just tota peiton alle piiloutumista mäkin olen monet kerrat toivonut. Mutta Onneks se veemäinen äivä menee aina, ja meni nytkin, ohi.
      Hyvää viikonloppua sinnekin!

      Poista

Kiitos kommentista. Pus!