sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Plussia ja miinuksia

Onnea on...



-rakkaan yllätyksenä tuoma survivalbag, joka sisälsi jäätelöä, 1,2 kg (!!!) irtokarkkia, mansikoita ja ihanan ison ruukkuneilikan. On se ihme mies.
-nuorimmaisen huikea todistus: kaksi seiskaa, kolme kymppiä ja loput ysejä
-upea juhlamekko kirppikseltä vitosella. Sopii neidille malliltaan ja väriltään kuin nenä päähän! Mun neiti on niin kaunis ja iso jo <3
-"vävypojan" tapaaminen meni hyvin; poika oli lisäksi tosi söpö ja suloinen!!!
-mä kaivelin vaatekaapista toiveikkaana kesähousuja ja löysin viime kesänä pitämäni, jotka oli nyt ihan huisin ISOT! Jess!
-myin ne nettikirpulla ja sain kakskymppiä!! 
-töissä on pääasiassa kivaa! Kiireestä ja raskaudesta huolimatta. 
-rakkaan ystävän tapaaminen huomenna. Edellisestä kerrasta onkin aikaa.
-kesäaamut(paitsi herääminen)on ihan parhaita. Aamulla kuuden jälkeen kun lähtee, tuoksuu maailma kesältä, on kaunista ja rauhallista ajella auringon noustessa. Joka kerta mä ihailen maisemia...peltoja...maalaismaisemaa. Rakastan.
-oivallus, että mä viihdyn nykyään myös yksin. Nautin yksinolosta kotona suunnattomasti. 
-reitti, jonka kautta mä kuljen Kainaloiselle. Räpsäys viime kerralta: 



Tylsempiä juttua sitten taas on:

-ihmeelliset unet, joita olen nyt kahtena yönä nähnyt. Molemmat kovin, kovin aidontuntuisia ja eläviä. Jostain syystä muistan ne tarkkaan, vaikka yleensä en. Toisena yönä kuoli autokolarissa läheisen vaimo ja mä olin kauhean huolissani läheisestäni ja lapsistaan... Viime yönä mä olin menneissä maisemissa, kuitenkin nykyajassa. Sama ihmeellinen kieroilu, valehtelu ja paskanpuhuminen jatkui yhä vaan...mä muistan, miten ahdistunut mä olin unessa ja miten mä ajattelin, että tuon ihmisen kanssa mikään ei tule koskaan muuttumaan. Samaan aikaan mä kuitenkin pidin siitä ja olin ymmälläni, miten sama ihminen voi olla niin kaksi eri persoonaa. Ja miten samaa ihmistä kohtaan voi tuntea kahta täysin päinvastaista tunnetta. Mä heräsin huonotuulisena ja asia jäi ahdistamaan tuntikausiksi. 
-se, että mä yhä vatuloin blogin muuttamista vain kutsutuille lukijoille. Siinä on kuitenkin paljon huonoa, lukijakunta pienenee, eikä kutsututkaan välttämättä muista käydä, koska blogi ei näy enää lukijalistalla. Uusi blogi olisi taas työläs ja taas kerran uusi alku. Täällä kuitenkin säännöllisesti käydään parilta niin pieneltä paikkakunnalta, että mun on hyvä syy epäillä, että ovat tuttuja. Ja sitä en halua. En oikein tiedä, mitä tehdä. Ärsyttävää. 
-en päässyt kevätjuhlaan, olin töissä. Harmitti.
-järjen vievä kutina ihottumissa
-nivelsärky ja kopelokädet
-Nuorimmaisen odottaminen kotiin. Lähikaupungissa on kesäloman päättäjäistapahtuma ja bussi sieltä tulee yhden aikaan yöllä. Mun taas pitää herätä viideltä. Lisäksi varoituskellot kilisee....koulun päättyminen, kasiluokkalainen ja nuorisotapahtuma.... No, mä koitan torkahdella sohvalla, höristellä puhelinta ja odottaa. Näillä mennään. Aamulla nähdään, kuinka kävi.
Edit: taas mä murehdin ja huolehdin suotta. Neiti tuli tunnin "liian aikaisin" kotiin, ja ihan kunnossa.

18 kommenttia:

  1. Taitaa olla tuossa kuvassa vasikan ruoka-aika :)

    VastaaPoista
  2. Hienoa se kotiintulo! Ja positiiviset asiat... mutta arvaa, mikä tuli mieleen lauseesta "Kiireestä ja raskaudesta huolimatta"? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, nyt mä vasta tajusin, mitä oon kirjottanu :-D

      Poista
  3. Uudet alut ovat jännittäviä! Joskus on luovuttava, jotta voisi saada jotain uutta.

    Mä kyllä mielellään seuraan seikkailujasi tulevaisuudessakin :)

    ILoa ja rakkautta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se kai on...ehkä. Mä vatuloin yhä ;)

      Poista
  4. Fiksuja nuoria meillä on - ihanaa!!!

    Mua välillä aina ahistaa myös, jos tulee epäilys, että vaikkapa anoppi lukee mun blogia, mutta sen kanssa vaan pitää elää. Tai tehdä oma ratkaisu, sä tiedät miten mä se ratkaisin.

    Mut ainakaan et lopeta!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on <3 Täytyy nyt katsella ja ihmetellä. Kokonaan en osaa kyllä lopettaa, niin monet vuodet oon tätä kuitenkin jo henkireikänäni pitänyt.

      Poista
  5. Ihania plussia ja selvästi miinuksia enemmän :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin onkin! Ja miinuksetkaan ei onneksi ole mitään maailmaakaatavia, niistä(kin) selvitään!

      Poista
  6. Älä lopeta. Tämä on yksi parhaita. Aito ja teeskentelemätön. Kirjoitat mielenkiintoisista asioita.Tiina

    VastaaPoista
  7. Kerro nuorimmaiselle onnittelut hyvän todistuksen johdosta ja kerro että jatkaa samaan malliin koska tuon tasoiset ovat niitä tulevaisuuden voimapapereita jotka avaavat ovia moniin paikkoihin.
    Mietin ainakin viisitoista minuuttia korvaavaa sanaa peukuttamiselle koska se vääntyy mun mielessäni jotenkin epäpyhäksi tapahtumaksi mutta koska mä en keksinyt, niin mä peukutan noille hyville asioille joiden niin ikään toivon jatkuvan.

    Mitä taasen blogin privaatiksi muuttamiseen tulee, niin mä tunnustan että mulla jää aivan liian vähälle lukemiselle ne blogit jotka eivät päivity. Siitäkin huolimatta että ne ovat omassa kansiossaan kirjanmerkki-palkissa. Se vaan jotenkin unohtuu ja se on paha juttu se, olkoonkin etten mä tee sitä laiskuuttani tai ilkeyttäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerrotaan, kiitos.
      Samoin käy mullekin, ne, jotka ei näy tossa listassa, unohtuu...

      Poista
  8. Mäkin toivon, että voin jatkossakin lukea sun kuulumisia :) Aidot ja elämänmakuiset (hyvät!) blogit eivät ole mikään itsestäänselvyys. Kaikenlaisia pintablogeja on kyllä vaikka muille jakaa (ja ihmettelen aina niiden suosiota?!?), mutta sellaisia en jaksa juurikaan lukea.

    Ihanaa kesän alkua! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuula. Samoin sinne uusiin (tai vanhoihin ;) ) tuuliin!!!

      Poista
  9. Ihanat plussat, nauti niistä ja siitä että huomaat ne :)

    Olen muistellut sinua reissullani, ja onneksi nyt pääsin wifin äärelle katsomaan mitä kuuluu ja kyllä saitkin minut niin hyvälle tuulelle. Jos laitat blogin salaiseksi, niin se on ymmärrettävää.

    Ihania kesäkuun päiviä sinulle!!

    VastaaPoista
  10. No edellinen kommenttini sitten katosi taivaan tuuliin ;-)

    Ihania hyviä uutisia sinulla täällä. Olenkin muistellut sinua reissullani ja miettinyt mitä sinulle kuukuu. Ja miten iloiseksi tästä postauksesta tulinkaan. Jatka samaan malliin. Noista huonommista fikliksistä sen verran, että on ymmärrettävää joskus laittaa blogi salaiseksi, eli tee siten kuin itsellesi parhaimmalta tuntuu.

    Ihanaa kesäkuun jatkoa sinulle <3

    VastaaPoista

Kiitos kommentista. Pus!