sunnuntai 23. elokuuta 2015

Kake, joka katosi ja taikapakastin

Tässä talossa tapahtuu kummia. Kaukosäädin katosi itsekseen, eikä se ole vieläkään ilmoittanut olinpaikkaansa. Mä pidän kakea aina samassa paikassa, suojassa kissoilta (jotka pudottaisi sen lattialle samantien, jos voisivat). Nyt se ei ole siellä, eikä missään muuallakaan. Ei jääkaapissakaan! Kolmatta viikkoa mennään ja sitä ei vain ole. Yhtään. Missään.

Nuo kissat on muutenkin eri veijareita. Olin yhden yön Kainaloisen luona ja lähtiessä piilotin puolikkaan suklaalevyn keittiön kaappiin. Perälle ja syvälle. Tunnustan: piilotin sen Nuorimmaiselta ja siksi muistankin niin elävästi, mihin sen laitoin. Kun tulin kotiin, kaapin ovi oli kiinni, kaikki edessä olleet tavarat paikoillaan, mutta suklaa nakerrettuna ja nuoltuna keittiön lattialla. Siis what? Mitä täällä tapahtuu? Kotikummitusko täällä on, vai pirskatin fiksuja kissoja? Nuorimmainenkin oli reissussa kaukana kotoa.

(ja toki säikähdin kovasti yhdistelmää kissat ja suklaa, mutta mitään oireita ei onneksi tullut)

Enkä mä muutenkaan välty tältä hompsantuusailulta koskaan. Onneksi mä osaan töissä kasata ajatukset, koska se olisi päivittäin los katastrof, jos en. Mutta kun mä olen vapaalla, ajatukset leviää kun Jokisen eväät. Olin Nuorimmaisen kanssa hoitamassa pankkiasioitaan ja mukaan tarvittiin passi. Tottakai mä onnistuin ottamaan mukaani sen vanhan passin, joka luonnollisestikaan ei kelvannut. Ääh. Onneksi pankintäti odotti kiltisti kun säntäsin kotiin siltä istumalta hakemaan uudempaa versiota.

Mun piti tehdä Kainaloiselle suklaamansikoita. Mä tiedän aivan satavarmasti, että otin suklaan kaupan hyllystä (muistan, koska jouduin odottelemaan vanhempaa mummelia, joka tuusasi jotain siinä edessä) Kotona huomasin, ettei suklaata ole, ei kuitissakaan. Laitoinkohan mä jonkun muun kenties ostamaan suklaata? Tuikkasin sen jonkun muun kärryyn? Muutakaan en keksi.

Meillä on muuten taikapakastin! Vai mitä tuumaatte siitä, että töistä tullessani sinne oli ilmaantunut 10 litraa (!!) ihania suuria mustikoita, perattuna ja pakastettuna!!
Jos hymy ei ole korvissa yksistään jo mustikoiden saamisesta, niin siitä on, että tulkitsen mustikoiden ilmaantumisen niin, etten mä ole enää (ainakaan niin paljon) vihattu exminiä, joka kehtasi lähteä liitosta. Neljä ja puoli vuotta siinä kesti että sain "anteeksiannon". Elämäämme saapuneet mustikat on siitä merkki. 

Aurinko, rakastan sinua!!!! Rakastan valoa ja sitä, että särky pysyy aisoissa, kun sinä mollotat taivaalla. Vaikka töissä hiki valuu kuumien uunien anteessa oman osansa tähän helteeseen, niin muistan olla kiitollinen: ei särje, ainakaan paljon.

Ja Yllätys. Maailman suurin yllätys!!! Joka nosti  mut kerralla taivaaseen ja samalla rahapaniikki-ahdistus-kääk-hötkyilyyn.  Äiti on maailman paras.  

Ja nyt mä lasken öitä.

19 kommenttia:

  1. Ootteko te lähdössä jonnekin?!? Ihana äiti!

    Ja taikapakastinkin kuulostaa mahtavalta. On talveksi vitamiineja.

    Hassuille kissoille terkut - ehkä ne on syöny kakenkin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hitsi, toi ei tullu edes mieleen. NIinhän se tietysti on!!!! Jos mä painan nyt jompaakumpaa kissaa mahasta, niin meneeköhän telkka pälle?

      Poista
  2. Suklaan kohtalo kuulostaa varsinaiselta mysteeriltä. Jos olisit ollut yön kotona, veikkaukseni olisi ollut, että kävit yöllä unissasi maistelemassa sitä :)
    10l mustikoita ja yllätys kuulostavat ihanalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen ollut kyllä lapsena kova kävelemään unissani ja tehnyt jos jotakin kommervenkkejä.... Mutta tosiaan nyt olin poissa, niinkuin lapsikin. Perin outoa!
      Ja juu, yllätys on mitä parhain!!

      Poista
  3. Kivoja juttuja siellä! Musta on ihanaa että hompsantuusailet, niin sitä voi itse tehdä samoin, varisnkin kun sitä tekee ihan luonnostaan.

    Mukavaa, että olet nykyisin mustikkainen tykätty ex miniä....ymmärrän, että se on vaikeaa antaa anteeksi moinen kehtaaminen :D

    ILoa mussu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, hirvee akka oon! (tai ainakin olin..)
      Hompu on aina hompsu, minkäs sitä luonteelleen mahtaa, vai mitä?

      Poista
  4. Kaikenlaista hassun outoa ja mukavaa sinulle tapahtunut. Voi olisinpa iloinen, jos tuollainen mustikkamäärä minunkin pakastimeeni tupsahtaisi, tosin tykkään marjojen noukkimisesta.

    Mukavia kesäpäiviä sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siksi mä olinkin niin onnellinen, koska en voi sietää mustikoiden poimimista. Ilokasta kesänloppua sinulle!

      Poista
  5. Se on se kotikeiju, joka siellä kummittelee!

    Kake on varmaankin sohvatyynyjen välissä. Poista ne viimeistä tyynyä myöten ja katso sen jälkeen vielä mahdollinen alalaatikko. Siis jos on vedettävästä sohvasta kyse.
    Sinne ne menevät kutemaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, vai kutemaan.... Mä olen ottanut tyynyt pois ja kontannut ja siirtänyt ja etsinyt....Ei!

      Poista
    2. Varo vain, pian voi olla monta Kakea. Ai niin, mutta ehkä niitäkin tarvittaisiin kaksi. Elleivät sitten ole yksineuvoisia.

      Meillä on kadonnut edellisessä kämpässä erittäin mystisellä tavalla sellainen 30 cm pitkä leipäveitsi ja kaksi syvää lautasta.
      Niitä ei ole koskaan löytynyt. Ei edes muuttoa tehtäessä, jolloin tyhjättiin koko paikka.
      Joku nälkäinen kummitus siellä on asustellut kanssamme.

      Poista
  6. Mä etsin myös ajoittain kaukosäädintä kissojen ja koirien kanssa...hmmm... yritän olla rauhallinen zen-tyyppi, mutta välillä käy vihastuttamaan...varsinkin kun ei televiissiota saa muuten päälle ...tietääkseni...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun telkkarin saa, siksi hätä ei ole niin suuri. Kurkkaapas nyt, eikö sulla ole telkun sivussa tai takana ylimääräisiä nappuloita?

      Poista
  7. Aika ihania nuo mustikat :) Ja hyvä sekin, että ON kehtaavaisia naisihmisiä (ja ex-sukulaisia, jotka osaavat vihdoin antaa anteeksi).

    Täällä toinen hompsantuusa... pyöräilin töihin ja unohdin pakata mukaan normirintsikat (eipä siinä mitään - hikiset sporttiversiot onkin ihan kivat) sekä hiusharjan (saavat siis katsella peikkoversiota minusta).

    Kivaa päivää!!

    VastaaPoista
  8. Joku on voinut ottaa sen suklaan sun kärrystä. Täkäläisessä Prismassa ainakin on sellaisia asiakkaita, että ottavat surutta toisen kärrystä omaan kärryynsä ostoksia, kun eivät jaksa mennä toiseen päähän kauppaan, jos siinä lähellä on kärryssä haluttu tavara jo valmiina ja kärryn haltija katselee keskittyneesti jotain muuta. Ihan niitä on välillä itse teosta saatu kiinni. Joten et välttämättä ole tuupannut suklaata jonkun toisen kärryyn, vaan joku on saattanut himoita sun suklaata ja napata sen omaan kärryynsä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en oo ikinä aatellut! asiaa noinpäin!!! Ei meillä täällä maalla.... ;)

      Poista

Kiitos kommentista. Pus!