sunnuntai 9. elokuuta 2015

Koko viikko kerralla

Sunnuntaina olin tosi kipeä, töissä silti. Joka paikkaa särki ja kolotti, tuntui, ettei jalat kanna, kun niin kipuili. Ilta meni sohvalla itkua vääntäessä. Kaikkia kotihommat jäi tekemättä. Itketti, veetutti ja itsesäälitytti.
Päivän pöh: koko päivä
Päivän jee: ööö...en kuollut?

Maanantaina oli parempi päivä. Särki, mutta silti oli helpompi kuin eilinen. Trexanpäivä. Siirsin ottoajan iltapäiväkolmeen, testimielessä. Tähän asti noin kuusi tuntia lääkkeen ottamisesta iskee niin julmettu väsy, ettei mitään rajaa. Näin sain sen ajoitettua iltaan ja nukkumaanmenoaikaan. Vapaapäivä. Tein kotona, mitä jaksoin.
Päivän pöh: pipi
Päivän jee: vapaa ja rauha

Tiistaina särki taas, niinkuin aina Trexanpäivän jälkeen. Kuuluu asiaan, muttei ole kivaa. Töistä  kotiin ajaessa vasen kyynärpää ei jaksanut pitää rattia ja lonkat särki. Automatka on paska koska siinä nivelet jumittuu. Tuntuu, että kun työpäivän olet toisinaan kokonaan istumatta koko päivän, niin automatkalla kotiin joku kaataa liimaa niveliin. Kotipihassa istuin 5 min autossa ennen kun nousin ulos, oli pakko kerätä sisua. Loppuilta sohvalla, en tehnyt MITÄÄN. Olisi pitänyt, monta asiaa odottaa. Jääkaappi tyhjä, en vaan pystynyt lähtemään kauppaan. Nukkumassa ennen 21.00
Päivän pöh: kipu ja kaikki tekemättä
Päivän jee: Emmerdale, kun muutakaan en tehnyt

Yöllä luin kansalaisopiston harrastuslehteä, särki taas enkä saanut unta. Muutama kiinnostava harrastusjuttu olisi, muttei onnistu.  Haluaisin harrastuksen, jossa käyn kerran/kaksi viikossa iltaisin. Kiinnostukseni kohteet, ja ne kurssit ovat sellaisia, että kolme viikonloppua peräkkäin pitäisi olla paikalla la ja su klo 9-15. No eipä onnistu, kolmesta viikonlopusta kaksi mulla menee töissä.
 Särkyyn nappia naamaan ja nukahdin. Heräsin valtaisaan hikoiluun... läpimärkä yökkäri pois ja uutta unta. Kuuluu kuulemma Trexanasiaan. (mietin, että tällaistako ne vaihdevuodet sitten on)
Kello soi 5.01.

Keskiviikko. Töissä, mielenkiinnosta laitoin askelmittarin päälle työpäivän ajaksi. Rauhallinen päivä.



Töistä tullessa poikkesin Kainaloisella. Koko illan olin energisempi kuin päiviin, sain jotain aikaan! Sattui, mutta siedettävästi, eikä väsyttänyt, ei koomailuttanut. Jess!!! Kävin pikaisesti kaupassa. Sängyssä 21.30
Päivän pöh: Aamuväsy yövalvomisesta johtuen
Päivän jee: Kainaloisvisiitti ja että jaksoin/pystyin monta juttua!


Torstai. Aamuvuoroon töihin. Töiden jälkeen labrassa turvakokeissa. Poikkesin matkalla kummitytön luona sekä ex-anoppilassa. Sää helli. Nautin auringosta ja siitä, että on kesä. Lapsukaisteni yllättämänä lähdin yökylään; Kainaloiselle nukahdin. Pääsin myös saunaan, ihanaa!
Päivän pöh: -
Päivän jee: hela dagen

Perjantaina heräsin Kainaloisen luota toisen lähtiessä töihin. Itse sain jäädä köllöttämään vapaalle. Kävin ystävän luona poimimassa ämpärillisen herukoita ja paransin maailmaa herkullisen jäisen Dajmkakun maistuessa helteessä ihanalle. Ajelin äidille, poimin kolmisen litraa vadelmia ja lainasin mehumaijan. Loppupäivän touhusin vadelmia pakastellen ja mehua keitellen.

Labravastaukset tulivat lääkärin kommentoimina e-omahoitoon ja kaikki kunnossa. Paitsi hb , joka laskee koko ajan: 112. Pöh.
Mukava iltahetki kolmen polven naisten sekä Kainaloisen kanssa.
Nukkumaan vasta puoliltaöin. Ei tarvinnut unta odotella.
Päivän pöh: -
Päivän jee: Aika kivuton päivä. Ystävän tapaaminen, iltahetki kolmessa polvessa, ja kyllä se hamsteri minussa taas oli onnellinen kun sai talvivarastoitaan täytettyä!

Lauantaina taas herätys viideltä ja vähemmän reippaasti töihin. Polviperhana muistuttaa itsestään, ei ehkä tykännyt eilisen kyykkimisistä ja kumarteluista. Särkee ja tuntuu kuin olisi pois paikaltaan. Polvitukea en uskalla nyt käyttää. (se hemmetin laskimotukkotulehduskin tässä samassa syssyssä)
Rauhaisa ilta kotosalla, Nuorimmaista kotiin humputuksilta odotellen. Harmitti lähistön tapahtumat, joihin en päässyt. Keskimmäinen oli muutaman tunnin seurana. Vanhin poikkesi lainaamassa autoa. Oli ihana nähdä. 
Päivän pöh: polvipaska
Päivän jee: Vanhin poikkesi!!!!!! <3 Harvinaisempaa herkkua.

Sunnuntaina töihin vasta kahdeksaan. Yö vietetty kylmäkallen kanssa tiiviisti. Kalle on pidellyt mun polvea. Nuorimmainen tuli isoveikan hellässä huomassa kotiin turvallisesti suuresta maailmasta yhden maissa yöllä. Enhän mä sitä ennen nukkua osannut. Yritin kyllä, mutta....äidit!
Nyt kumminkin kohti duunia.
Päivän jee heti aamusta: Paimen is back!!!! (tosin en mä ehtinyt vielä sitä lukea, mutta otsikko jo kertoi paluusta ja ilahdutti isosti.)

Lämmin sää selkeästi on helpottanut särkyjä. Viikko on ollut helpompi kuin moooonta edellistä sateisen viileää viikkoa..toivotaan siis lisää lämmintä! Blogimaailmasta olen pitänyt vähän lomaa ja muutenkin koittanut opetella elämään/sietämään tätä hiljaisempaa eloa. Töissä mä varmaankin olen ihan normaali (jaa mä?), mutta kotona siirryn johonkin kipu-apatiakuplaan. Koetan keksiä keinon puhkaista kupla. Ainakaan noi napapiikit ei sitä tunnu puhkaisevan, vaikka voisi ehkä luulla....? 
Ja olen pahoillani jos postaukset on tätänykyä sairauspainotteisia. Se nyt vaan tuntuu tällähetkellä olevan vaikuttavin asia kaikkeen mun elämässä. Sellasta bling- ja kaikkihyvinblogia mä vaan en jaksa pitää.


Joka päivän jee: Mun takapiha ja kasvatusrojektit <3


                                                    Mikä tämä on? Tunnistatko? Minä en..

16 kommenttia:

  1. Voi sinua! Pystyn samaistumaan pöheihin vaikka mua ei niin särjekään (tosin läkkeen sivuvaikutuksena nivelet on ny kipiät). Mua harmittaa kun mulla olis ollu sulle ihan täydellinen ylläri, mutta mä en jaksa millään toteuttaa sitä :(. Mutta sovitaaks että ajatus on tärkein :D. Hyviä oloja meille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oleksä kuullu koskaan lausetta "älä pidä hullua jännityksessä" ??? No ei vaan, kun jaksut on kadonneet taivaan tuuliin, ei tartte Mitään. Niin mä koitan itsellenikin tolkuttaa..
      Hyviä oloja meille!

      Poista
  2. Pahoittelut pois - siitä sitä puhuu, mitä on. Hauskoja nuo "päivän pöh" ja "päivän jee" :)
    Tuo mysteerikukkahan on kaunis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin on kaunis ja ärsyttää, kun en tiedä mikä se on. Kesäkukkasiemensekoituksessa oli mukana....

      Poista
  3. Trexan on niin tuttu mun äidin sanavarastosta... Toivotan tsemppiä, koska olen nähnyt äidin olot tässä viime vuosien aikana. Sille tulee siitä myös niin kova pahoinvointi, että loppupäivä menee syömättä, kun ottaa sen.

    Mutta hei, ei tästä postauksesta jäänyt kuitenkaan päällimäisenä makuna pelkät sairaudet, vaan sinne mahtui viikkoon monta jeetäkin ja hyviä tapaamisia, iloisia asioitakin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niitä mä yritän muistaa viljellä, että pää kestää. Ja onneks säkin huomasit ne <3
      Mulla tulee vaan pientä kuvotusta. Yyh, pahoinvointi tähän vielä, niin olispa vielä inhempaa. Tsempit sun äidille!

      Poista
  4. Tälle viikolle toivon enemmän jee- tiloja! Vaikka eipä elämää ilman "pöh"iäkään taida olla.
    Sisukas mimmi olet. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä sitä oikeastaan muutakaan voi?
      Totta, vaikkei ne pöhit kivoja ole lainkaan, niin ei ne jeetkään miltään ilman pöhejä kait tuntuisi?

      Poista
  5. Kivut ja säryt - ihan tosi pöh!
    Mulle trexan aiheutti ihan helvetillisen pahoinvoinnin ja horkan - kroppa ei vaan kestänyt sitä. Oksettaa jo ajatuskin mokomasta lääkkeestä. Ihan hirmusti tsemppiä kipujen ja lääkkeen kanssa!!! ♥ ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän sä juu kerroit, inhaa! Onneks oot löytänyt toisen vaihtoehdon. Mulla vaan välillä kuvottaa, ei voi puhua pahoinvoinnista. Kiitti tsempeistä!

      Poista

Kiitos kommentista. Pus!