torstai 20. elokuuta 2015

Outo perhe?

"Äiti, ihmetteleksä koskaan kun me ollaan tällasia vähän outoja?"
"Ööö...siis millalailla outoja?"
"No tällasia. Erilaisia kun muut kaverien perheet."
"Selitäs nyt, siis miten?"
"No, öööö... siis me tehään niin paljon yhdessä ja lähdetään yhtäkkiä kirppikselle tai lähdetään kattoon ankkoja lammelle tai jotain. Ja sit me ollaan hulluja. Hölmöillään ja pelleillään ja kikatetaan. Eikä me tapella ikinä. Eikä me tapella Vanhimman tai Keskimmäisenkään kans koskaan. Ei muut perheet oo tällasia. Ne tappelee aina ja ei ne koskaan tee mitään yhdessä. Niiden äidit on kauheen vakavia. Ei ne oo varmaan kukaan edes heittäny kakkua toistensa naamaan. Eikä ne äidit lähetä itestään kuvaa salaattikuppi päässä. "

Nuorimman juttelu pisti kyllä ajattelemaan. Positiivisella tavalla! Just tollasiahan me ollaan. Koetin sanoa, että ehkä kaverien perheissä ollaan vähän "vieraskoreita", kun on muita paikalla. Tosin meillä ei kyllä olla. Toisaalta mä kyllä koetan elää tätänykyä luonnonlapsimaisella tavalla sen minkä pystyn. Koska olen kova stressaamaan ja murehtimaan, se auttaa mua pääsemään irti. Enää mua ei kiinnosta, mitä muut sanoo tai ajattelee. Ei kiinnosta, onko joku sisustushömpötys muotia vai ei, mä laitan sellaista, joka näyttää meille kivalta, oli muotia tai ei. Sama vaatteissa ja ihan kaikessa. Mun eriparilautasiani ihmeteltiin tässä taannoin. Ihan rauhassa! Niillä on oma historiansa ja ne muistuttaa mua siitä ajasta, kun mulla oli rahaa ostaa kirppikseltä yks lautanen kerrallaan. Ja se näyttää just sopivan pöllöltä. Mä pidän väreistä. Kymmenen vuotta sitten mä elin vielä omakotitalossa, jossa oli astiasarjaa ja kokovalkoista ja palloa ja tähteä. Kai mä siitä tykkäsin silloin. Hrr...en enää. Joku mun päässä on naksahtanut tässä välissä ja pidän ihan kaikesta muusta. Väristä ja erikoisemmasta. Halvasta, voisi ehkä joku sanoa. So? Mun elämä ja mun lasten elämä! Joka tottapuhuen kaikista vaikeuksista huolimatta näyttää monta kertaa paljon rennommalta ja läheisemmältä kuin monen muun. 

Oho, tais mennä vähän avautumisen puolelle.

19 kommenttia:

  1. Ootte just parhaita. :)

    Meidän perhe on myös ihan - hyvällä tavalla- hullu. Mekin hölmöillään ja pelleillään ja kikatetaan. Ja puhutaan delfiinien kieltä- ja kikatetaan. Parasta!

    VastaaPoista
  2. Ahaa, ne Hullunkuriset perheet - pelikortit onkin tehty teidän perheestä :)

    Jokainen eläköön siten kuin hyvältä tuntuu, teillä se on tuollaista. Ei se kaikille luonnistu, mutta voin hyvin kuvitella sinut ja perheesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, meistä se on!!

      Totta, jokainen omalla tavallaan, eikä pitäisi arvostella/ihmetellä muiden. Takana on paljon, mitä ihmiset ei näe.

      Poista
  3. Liian moni aikuinen nutistuu sen aikuisuutensa (tai kuvitelman siitä) ja arkensa alle, eikä enää muista, miten hullutellaan. Mulla oli kyllä jo yläasteella sellanen kaveri, siis mun ikäinen... en tiedä, minkälainen se on aikuisena, oli vähän outo jo teininä. Esimerkiksi sanoi jostakusta paheksuvasti, että se lukee vielä Aku Ankkaa, lasten lehteä! Mie en oo koskaan ko. lehdestä pitänyt, mutta en oo koskaan osannu aatella, että sillä olis joku ikäraja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän monet aikuiset lukee akkaria! Se oli varmaan sitten sellainen "vanhana syntynyt". Tosin, mäkin olin aika vakava ja nipo tyyppi about kolmekymppisenä. kAIKENLAISTEN ASIOIDEN SEURAUKSENA SITÄ SITTEN OPPI OTTAMAAN ILON IRTI PIENISTÄKIN ASIOISTA JA LOPETTAMAAN NIPOILUN. tOSIN, NÄIN JÄLKIKÄTEEN KATSOTTUNA SE KESTI KYLLÄ MONTA VUOTTA. mUTTA NYT ON HYVÄ OLLA! Oho, tuli vahingossa oikein huutamalla :)

      Poista
  4. No niin, taas mennään samaan tahtiin: voidaan olla ylpeitä omistamme ja perheestämme. Just tollanen perhe kun teillä on ihana ja jää mahtavat lapsuusmuistot. Niistä kakunheitoista ja salaattikulhoista. Mikset sä oo julkaissut sitä kuvaa täällä?!?

    VastaaPoista
  5. Ihanaa, mä niin tykkään tästä :)

    VastaaPoista
  6. "Eikä ne äidit lähetä itestään kuvaa salaattikuppi päässä."

    Ihan ykkönen! :-D

    Mulla on vain mielessä se yksi kuva tekstillä "vammainen siskoni etsii miestä".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reps!!!!! Mä en muistanu tota!! :-D Kuten huomaat, velikin on samanlainen..... (ja mä olin tossakin jutussa kuskina silloin, ei voi edes alkomahoolia syyttää..)

      Poista
    2. Selvästi ootte ihan loistogeenit saaneet ja olet varmaan antanut niitä seuraavallekin sukupolvelle.

      Poista
  7. Heh, repesin vielä uudelleen käytyäni tuolla toisella sivustolla. :-D

    VastaaPoista
  8. Mun mielestä on ihanaa, että osaatte olla omanlaisenne perhe. Ei turhaa vieraskoreutta vaan elämästä nauttimista. Sellaista meilläkin on. Jos tulee riitaa niin meillä on tapeltu myös vieraiden aikana. Mitäs siitä sitten. Elämää se vain on. Meillä oli eilen toisen armeijapojan valapäivä ja kyllä me oltiin miehen kanssa ylpeitä. Tuntuu, että kaikkien vaikeuksien kautta olemme saaneet hienot nuoret miehet ja ihanan perheen. Nautimme yhdessä olosta emmekä kaipaa mitään ihmeellistä siihen mukaan. Ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa hyvältä!! Mukavaa viikkoa sinnekin!

      Poista
  9. Sulla ja mukeloilla on ihan oikea asenne!
    Mitä siitä mitä muut ajattelee ja jos mikä on surullista, niin se jos elämä täytyy elää "yhteiskunnan hyväksymien normien ja käyttäytymismallien" mukaan. Se ei nimittäin ole elämää vaan jotain ihan muuta.
    Oikke hyvää söndaagin loppua ja alkavaa viikkoa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just näin. Yllättävän monille vaan tuntuu olevan tärkeää se, miltä ulospäin asiat näyttää....
      Rauhallista viikkoa sulle ;)

      Poista

Kiitos kommentista. Pus!