tiistai 11. elokuuta 2015

Toiveikasta yritin....

Elokuussa on kaunista. Kaikki kukat ovat upeimmassa loistossaan. Niitä mä koetan tietoisesti katsella ja imeä niistä itseeni värivoimaa
Vadelmia keräämällä, mansikoita ostamalla ja mustikoitakin pakastamalla, sekä mehuja keittämällä ja yrttejä takapihalta pilkkomalla ja pakastamalla mä koetan saada talveksi vitamiinipotkua varastoitua
Nukun aina kun voin. Eli käytännössä vapaapäivinä nukun kevyesti 10-11 tuntia. Työpäivinä se ei onnistu, koska silloin pitäisi mennä nukkumaan illalla kuuden-seitsemän aikaan. Vapaapäivinä otan myös päivätirsat
Jos otakin kaunista tai kivaa tulee vastaan, koetan tietoisesti huomata ja nauttia siitä. Ihan vain katselemalla. 
Koetan tehdä asioita, joista pidän. Kotona.
Koetan päästää itseäni helpommalla, enkä tavoittele kodissa täydellisyyttä siisteyden tai muun suhteen. 
Aika moneen pyyntöön olen nyt sanonut ei. On pakko opetella sekin, koska välillä rasittaa liikaa, vaikka toisaalta haluaakin auttaa. Mutta ei oman jaksamisen kustannuksella. 

Elämä tuntuu nyt vähän pelkältä selviytymiseltä. Vaikka on kesä! Aamulla töihin ja illalla kotiin. Jotakin pakollista kotihommaa, jos säryiltä jaksaa. Tai sitten ei. 

Menispä aika eteenpäin, ja joku muuttuisi. Tosin, en mä haluakaan että se menee eteenpäin. Koska sitten tulee talvi, kylmä ja pimeä. Ja todennäköisesti kipeämpi minä.  

Mä olisin nyt niin jonkun ihanan rahahuolettoman- muuhuolettoman-säryttömän-ystävä-kikatus-höpsötys-skumppa-reissun tarpeessa!!!

Mutta kun ei niin ei.

Tästä piti tulla toiveikas ja kiva postaus siitä, millaisilla konsteilla koetan jaksaa. Ei mennyt ihan putkeen....





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista. Pus!