keskiviikko 26. elokuuta 2015

Vapaapäivä

Mä nautin maanantaisesta vapaapäivästä niiiiin paljon!!!! Ainoa sovittu ohjelma oli labrassakäynti aamulla. Silminnähden ilahtuneelta vaikutti myös labrantäti, jota kehuin. Kehuin, koska oli aihetta! 

Labran jälkeen poikkesin äidillä aamukahvilla. Kaksi tuntia meni taas höpöttäessä. Kävin vintillä penkomassa ja mitä vanhat silmät näkivätkään; siellä odotti mua puhdas matto, juuri passelin värinen mun naiselliseen keittiööni. Ou jeah! Taas yksi "ostetaan"- listassa oleva asia vain tupsahti mun eteeni. Vanha matto siirtyi odottamaan pesua ja keittiö piristyi kummasti. Happy! Muuten mä vain oleilin, seilasin netissä ja olin. Jaa, imuroin mä ja siivosin kissanlaatikon. Ja soittelin vakuutusasioita. Ja kävin kaupassa. Hupsis,teinhän mä vaikka mitä! Mutta onhan se hyvä, että luulee levänneensä, eikös se ole silloin sama, kuin että on levännyt? ;) Ei vaan, oikeasti olo oli levännyt ja hyvä. Töissä on kuitenkin niin hektistä, niin fyysisesti kuin psyykkisestikin, että normit kotihommat on vaan lepoa.

Nuorimmaisen tultua koulusta tehtiin nopsasti yhdessä ruokaa ja siirryttiin ulos aurinkoon viltille. Toinen teki läksyjä ja toinen värkkäsi korua. Helmiä näperrellessä oli meillä hyvät keskustelut läksyjen aiheesta: moraalista. Siitä, mikä on moraalista ja mikä tieteellistä. Siitä, mikä on moraalinen teko. Tai mikä asia moraalisesti väärin. Taas kerran täytyy sanoa, että on mulla fiksu ipana!! 

Samaan aikaan imin itseeni deetä ja valohoitoa muutenkin, tuntuu, että tarvetta on. Haistelin kesää, nurmikkoa, katselin kukkia, pidin varpaita nurmikolla. Rakastin siis kesää oikein urakalla! Ja koru valmistui. Taitaa mennä lahjaksi se.

Keskimmäisenkin kanssa viestittelin. Tuo aloitti työharjoittelun ja vaikutti suht tyytyväiseltä paikkaan. Silti, pitäkää tekin peukut pystyssä, pikkuisen tarvetta sille on... Sitkeä on tuokin, jaksaa yrittää. Nostan hattua ja koetan tsempata, minkä pystyn ja osaan. Rakas on sekin nassikka.

Vanhinta unohtamatta. Kävin eilen töissään moikkaamassa, mutta kiirettä piti hällä. Muutaman sanan ehti huikata ja taas piti mennä. Käyn kuitenkin moikkailemassa, nyt kun vielä voin. Nyyh. Mun pieni, kuitenkin jo niin suuri.

Ilta menikin sitten sohvalla köllötellessä ja netissä pyöriessä. Emmerdale on ohjelma, johon olen ihan koukussa, se nyt piti toki katsoa. Juuri muuta mä en sieltä katsokaan. On lääkepäivä (Trexan), joten jaksut ja olo hiipui iltaa kohti. Onneksi ajoitus on nyt suht kohdillaan ja se huonoin aika taitaa ajoittua yöhön, jolloin mä en välttämättä siihen aina herää. (koputtaa puuta).

"Päivä kerrallaan, päivä kerrallaan" mä hoen itselleni. On pahasta, jos töihinmenoa alkaa kammota siksi, että siellä tulee kipeäksi. Täytyy vaan koettaa asettaa päätä ja asennetta oikeanlaiseen moodiin. Koska asennetta se vaatii. Siksipä hompsantuusailu ja pienistä nauttiminen on sitä oikeaa päälääkettä mulle. Muuta lääkettä otetaan sitten purkista.



Edit: Näin siis maanantai-iltana. Tiistaiaamu olikin sitten ihan toista. Ennenkuin pääsin sängystä ylös, tiesin, että edessä on tuskainen päivä. Mutta se onkin sitten taas ihan toinen juttu.

10 kommenttia:

  1. Äh, kurja kuulla, että seuraava päivä toi tullessan ihan jotain muuta.

    Mutta onneksi sait nollattua ja levättyä vähän. Nautitaan auringosta ja fiksuista lapsistamme aina kun mahdollista!

    Halit sinne <3

    VastaaPoista
  2. Loistavasti sanottu: Siksipä hompsantuusailu ja pienistä nauttiminen on sitä oikeaa päälääkettä mulle. Naulan kantaan!!!

    VastaaPoista
  3. Sulla on ollut ihana maanantai. Harmittaa kovasti puolestasi, että ilmeisesti eilinen ei sitten ollut ollenkaan yhtä hyvä päivä.
    Toivotan maanantaimaista loppuviikkoa.
    Olisiko sulla mitään mahdollista päästä kroonisen sairauden myötä kelan maksamaan uudelleenkoulutukseen? Lähinnä alalle, joka ei olisi fyysisesti niin kuormittavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ollut ei. Ihan himputin kipeä olin. Tänään taas vähän parempi.
      Tää on niin uus asia vielä, etten mä ole kyennyt ajattelemaan mitään uudelleenkoulutuksia tai muita. Näin mututuntumalta kuvittelen, ettei mun varat siihen riitä. Tuskin kela mitenkään "rahakkaasti" kouluttaa. SItten olisi taas edessä se työn etsiminen (44-vee, ei oo kovin haluttu enää markkinoilla). Enkä edes tiedä, mitä haluaisin tehdä. Paitsi olla kukkakauppias ;)
      No, katsellaan, eihän sitä tiedä, mitä tässä vielä eteen tulee.

      Poista
  4. Ihana vapaapäivä! Juuri tuolloin on parhaiten levännyt, kun ei edes huomaa tehneensä hommia.
    Toivottavasti vointi on nyt parempi ja lääkkeet taas vaikuttavat parantavasti. Mukavaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päivä kerrallaan. Hyvää vointia sinne myös!

      Poista
  5. Viitaten sun kommentin kommenttiin - psykologisessa testissä, jonka tein sairaalassa, kysyttiin "oletko koskaan halunnut olla kukkakauppias?" Mietin, mitä kukkakauppiaat mahtaa siihen vastata, ja mitä kukkakauppiaaksi haluaminen mahtaa testin tuloksia laskiessa tarkoittaa...
    Joskus sitä tulee itsekin niin hyvälle mielelle, jos kehaisee jotakuta ja se ilahtuu.

    VastaaPoista
  6. Hmm...mäkin haluaisin tietää, mitä se kertoo, jos haluaa kukkakauppiaaksi?
    Tässä on labrassa ravattu niin taajaan nyt, että silloin kun homma käy oikein sutjakasti ja mallikkaasti ja iloisesti, niin täytyy kyllä kehaista!

    VastaaPoista

Kiitos kommentista. Pus!