torstai 17. syyskuuta 2015

Rakas päiväkir..

Maanantaina vapaapäivä. Kello soi viidelta; laitoin Nuorimmaisen matkaan luokkaretkelle. Illalla vielä suunnittelin vakavasti nousevani tässä kohtaa ylös ja lähteväni kuvaamaan aamun kauneutta. Vielä mitä, kellahdin sänkyyn ja vedin sikeitä ysiin saakka. Kuitenkin niin, että unen läpi tunsin koko ajan molempien polvien säryn.
Hoitelin rästihommia; soitin operaattorille, kirjoitin adressin, testasin tukisukkia (hirviökamalat mummoasiat, mutta tuo laskimotukkis vähän arveluttaa..) Täytin  myös kamalan kuusisivuisen lomakehirviön rekisteri-ja patenttihallitukseen. Liityin netissä taas liittoon. Lainasin veljenvaimolle autoa, imuroin, pesin vessan... ja notkuin blogeissa. Luin kirjaa. Yritin relata. Päässä pyöri kuitenkin työpaikan huomisen kehittämispäivän tehtävä..en siltikään saanut mitään järkevää mietityksi. Kolmelta heitin taas viikon myrkkyannoksen kurkusta alas. Pakkasin kassiin yökylätarpeet ja vähän siistimmät kuteet huomista varten. Poikkesin äidillä asioita hoitamassa ja kurvasin Kainaloisen luo yökylään. Päätä särki koko päivän ikävästi jomotellen.



Tiistaina heräsin siis Kainaloisen kainalosta. Olo oli karmea ja päätin jäädä pois töistä. Lähdin Kainaloisen kanssa samalla ovenavauksella kotiin, kun hän töihin. Tilasin lääkärin. Sain ajan heti aamupäiväksi. Lääkäri kyseli ja kuunteli, lähetti välissä labraan ja otti taas vastaan. Liki kaksi tuntia terkkarissa olin. Verenpaineet pilvissä (130/180), siitä päänsärky ja inha koko kropassa oleva jyskyttävä ja pinkeä olo. Kotiin pääsin verenpainelääkeresepti, kahden päivän sairasloma ja kotihoito-ohjeet kourassa. Verenpainelääkitys tästä nyt enää puuttuikin. Mitä hemmettiä mulle on tapahtumassa, uutta vaivaa pukkaa koko ajan...??
Koetin kovasti ajatella positiivisesti ja päätin ottaa nämä kaksi päivää ihan rauhassa. Tehdä sitä, mikä tuntuu hyvälle. Kai ne asiat hoituu myöhemminkin.. Stressistä lääkäri paasasi myös, psorikin kun äityy stressistä vaan pahemmaksi. Vaikuttaa myös verenpaineeseen. Join teetä, luin, paijasin kissoja, otin päikkärit. Kävin metsässä käveleksimässä. Hissukseen, nautiskellen. Mietin, että jos tänne kuukahdan, niin kukaan ei osaa täältä etsiä. Enpä kuukahtanut, hah! Metsä oli kaunis, auringonpaisteinen ja rauhoittava.
Illansuussa lähdin taas yökylään, apteekin kautta. Löllöilin sohvalla telkkaria katsellen, luin ja kainaloin. Ja taas mä nukuin.


                     eväät metsästä, parasta!

Keskiviikkona aamulla pusipusihalihaliheiheinähdäänjoskus: toinen lähti kotiin, toinen töihin. Omalle kylälle päästyäni säntäsin äidille hakemaan vara-avainta saattaakseni sen ensi viikoksi toiseen osoitteeseen, pesin pyykkituvalla pyykkiä, siivosin käsilaukun(oumaikaad mitä kaikkea sen pohjalta löytyikään!), kävin pankissa. Kaivelin lämpimämpään ilmastoon tarkoitettuja tarpeellisia juttuja esiin.
Hymyilemään mut sai aamusella kaatosateessa oleva varmaankin ekaluokkalainen pikkarainen tytöntyllerö, joka iso reppu selässään kulki kouluun hyppien, kieppuen ja tanssien. Ei haitannut sade, ei kävelymatka kouluun, ei iso reppu. Ihana ilostuttaja, pieni tanssiva keijukainen <3
Päätä särki edelleen kummallisella tavalla. Samaan aikaan särki ja tuntui paine, ihan kuin (ne pienet) aivot turpoaisi päästä ulos. Alkaisi nyt jo tuo lääke vaikuttaa!! Olo on omituinen, jotenkin tärisevä, heikko, pyörryttävä. Hipsuttelin kotona vielä kaikkea pikkupuhdetta sen mitä jaksoin, nukuin päikkärit (mistä tätä unta riittää??) ja taas vähän relasin. Latkin vihreää teetä. Koitin valmistautua lötköilemällä huomiseen työpäivään. Poltin kynttilöitä ja luin. Nukuin taas. Yritin katsoa hetken Elämä Lapselle-konserttia, mutta suljin telkkarin. Ei pysty. Pää pensaaseen -tyylillä, tiedän, mutta silti jätin katsomatta. Itkettää liikaa.
Puolenyön aikaan hain tyllerön koulun pihasta, luokkaretkirevohka saapui.. Hetken aikaa jaksoin kuunnella tarinaa reissusta, mutta sovittiin sitten, että jutskaillaan huomenna lisää. Meinasin sammua pystyyn, ja niin neitikin.
Sammuin sitten kuitenkin vaaka-asentoon. 

Ja juuri vasta silmäni ehdin sulkea ja jo se 5.01 piti kaameaa meteliä. Teki mieli heittää se seinään. Jätin heittämättä ja kampesin itseni väkisin ylös. 


Mä en ole koskaan ollut aamupalaihminen, ei maistu. Jotain on nyt pakko opetella syömään, tämän kourallisen lisäksi. Ei taida masuraukalle tehdä kovin hyvää tabujen raakana otto. Smoothie olisi nopsa ja raikas kulauttaa, vaan lähden niin paljon aiemmin kuin tyllerö, etten henno herättää blenderin ääneen. Illalla tehtynä ne ei maistu enää hyvältä, testattu on. Olisko idiksiä?

Omat ja kissojen aamutoimet ja rattiin. Toivotaan, että työpäivä on armollinen.... 
Toiveikasta, Tunteellista, Tomeraa, Tehokasta, Tarkkaa, Toivorikasta, Tyttömäistä, Tarmokasta, Taidokasta, Tervettä, Timanttista, ja Tasaista Torstaita sinulle! (onhan tänään torstai, onhan??)


22 kommenttia:

  1. Voi itku, ei ole helppoa sulla. Omat kurjuudet tuntuu taas hetken pienemmiltä...
    Miten olis joku mustikkasoppa purkista? Tai onhan niitä muitakin mehukeittoja kuin mustikka. Se tyrni-appelsiini, mitä ainakin S-market myy, on minusta hyvää. Hiukan paksumpaa kuin vesi sinne mahaa vuoraamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja voishan sitä keitellä tietty itsekin. Täytyy nyt katsoa, joku ryhtiliike mun pitää tässä asiassa kuitenkin saada aikaan!

      Poista
  2. No voi perkele noita vaivoja! Sehän tietää vaan sitä että mullekin tulee kohta joku uus, samaa tahtiahan nää lisääntyy meillä. Ärh ja murh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei välttämättä!! Vähennä katos ne meidän vuodet ja päätä, et sä oot voitolla!

      Poista
  3. Mulle menee jogurtti vaikka mikään muu ei aamulla (siis smoothien lisäksi) alas menekään. Oishan se parempi kun ei mitään, vai kuinka?

    Ihan kamalalta kuulostaa tuo sun sairastaminen. Niin kuin ei tässä "perustaudissa" olis opetteleminen ja kestäminen (ja ne lääkkeiden tuomat väsyt, huonot olot sun muut), niin sitten vielä tuo verenpaine ja muut oheishommelit. Mä niin toivon, että sulla jo kohta helpottais ja rauhoittuisi tuo elo.


    Halit täältä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tai sit sen jugun vois lisätä sinne smoothieen suoraa. Makujuguja mä en kyllä syö, ne on musta liian makeita. Maustamaton menee. Tai sit viilistähän mä tykkään kans, sekin olis aika helppo lupsauttaa kurkusta alas ;)

      Poista
    2. Niin ja kiitos tsempeistä ja haleista <3

      Poista
  4. Paljon mahtuu viikkoon, kurjia juttuja nuo sairaudet, mutta minkä teet. Minulla on osa lääkkeistä otettava aamulla tyhjään vatsaa, sitten vähintään tunti väliä ja aamiainen jossa kahvia ja paahtoleipää. Sitten loput tabut. Myös verenpainelääke :(

    Mahdollisimman vähäkipuista viikon loppupuolella!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, eipä siinä muuta tee kuin koittaa pitää itsestään huolta. Se on mulla vähän hakusessa.... OOn vähän sellainen selkärangaton pa**a sekä liikunnan että syömisen suhteen.
      Mainiota viikonloppua sinne!

      Poista
  5. Monenlaista on päiviisi taas kertynyt. En voi iloita verenpainelääkityksestä sinänsä, mutta onneksi kuitenkin sait sen jokseenkin ajoissa. Parempi pistää paineet ajoissa alas.

    Aamupala- asiaan ei tule muuta mieleen, kuin jos teet jonkin tujumman makuisen smoothien jo illalla valmiiksi ja sekoitat siihen aamulla vain vaikkapa tilkan jugurttia tms. mukaan.
    Ja kyllä mä myöskin testaisin sen, että herääkö se neitokainen siihen koneen ääneen. Minä nimittäin en heräisi. Lapsukaisesi unenlahjoista en tietystikään tiedä..

    P.S. Luojan kiitos, et kuukahtanut sinne metsään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Herää se, testattu on :) Kone on aika pahaääninen, tuntuu että herää seinänaapuritkin. Enkä viideltä viitsi alkaa kaikkia herätellä ;)
      Muutamia kertoja oon tosiaan tehnyt smoothien illalla ja aamulla se maistuu pahalta. Tuo on toki kiinni siitä, mitä sinne tunkee. Olen huomannut että ainakin vihreät -salaatti tms- kitkeröityy yön aikana. Täytyy tehdä testejä vissiin.

      Poista
  6. Kyllä toi nyt kuullostaa siltä, että tahtia on hiljennettävä. Kroppa on viisas ja kertoo kun haluaa korjausliikkeitä. Valoa, voimia ja halit.

    VastaaPoista
  7. Niin kai. Vapaa-ajalla. Töissä ei pysty. Jonkunsortin ryhtiliike olisi syytä suunnitella. Sen mä osaan kyllä, mutta toteutus sitten...hmm....

    VastaaPoista
  8. Jos sulle sopii viljatuotteet niin kurkkaa kaupasta vähän perunajauhopakettia isompaa pahvilaatikkoa missä on Hirvelän kaurakuitusta. Sitä maustamattomaan jogurttiin tömpsäys niin se tekee sellaisen "kalvon" vatsaan. Mitään tieteellistä perustetta mulla ei ole tähän, on vaan mutu-tuntuma :) Menee liukkaasti alas aamutuimaan jos ei ole munakasta-pekonia-paahtoleipää-ihminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ei. Munapekonit menis sitte parin tunnin päästä kyllä. Ja liukkaasti :) Kauratömpsäys kuulostaa hyvältä kans!

      Poista
  9. Voimia täältä myös. Upea tuo sienikuva!!!

    VastaaPoista
  10. On aika vauhdikasta viikkoa pitänyt sullakin. Nuo verenpaineet ne nousivat yhtäkkiä minullakin ja tulin siihen tulokseen kun nyt juhannuksesta asti olen sairastanut tätä flunssaa, että vanhaksi ei ole tulemista. Ei parane enää edes pienistä taudeista. Mukavaa viikkoa kuitenkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äää....en halua vanhaksi! ;) Mukavaa sinnekin!

      Poista
    2. Äää....en halua vanhaksi! ;) Mukavaa sinnekin!

      Poista

Kiitos kommentista. Pus!