keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Ryhtiliike ja teetä

Mä pidän teestä. Aamupäivällä juon kupin kahvia töissä, mutta aamut-illat litkin sitten teetä. Mustaa teetä harvemmin, mieluiten vihreää tai valkoista. Tee on maistuvaa, makuja on satoja ja kuumassa kupissa on ihana lämmittää käsiään syystuulien tuivertaessa.. Clipperin teet on mun ehdottomia suosikkeja. Ja miten kauniit niiden laatikot ovatkaan!

Nuorimmainen oli muistanut luokkaretkellään mua ja toi tuliaisiksi suklaata ja teetä, molempia mun rakkauksia. Jostain syystä suklaa ei ehtinyt kuvaan.



Lomareissulta tarttui mukaan muutama yrttijuttu, josta teetä haudutetaan. Dictamus ja Malotira kuikuilevat hyllyltä päästäkseen kuppiini... Malotira on uusi tuttavuus, mutta Dictamuksesta muistan monta tarinaa sen  parantavista vaikutuksista. Muistan myös, että kymmeniä vuosia takaperin sitä tuotiin suomeen tuttavalle, joka sai migreeninsä kuriin kyseisellä juomalla.



Tuskin tuo nyt mitään ottaa, jollei ehkä annakaan. Kokeilla aina voi! Ainakin mä saan hyvät fiilikset jo siitä, että tiedän maan, josta sen olen tuonut <3 
Kesällä kuivatut kuusenkerkätkin mua tuolla odottelee. Ruusunmarjaakin voisi kuivata..Ja onhan mulla toki mustikat ja mansikat pakkasessa vitskupommeina. 

Jonkunsortin ryhtiliike olisi muutenkin nyt ajatuksissa. Koska nämä sairaudet nyt vaan vaikuttaa mun päiviini koko ajan, enkä niistä koskaan eroon pääse, on jotain edes yritettävä. Taas. Tässä asiassa mä putoan rähmälleni kerta ja vuosi toisensa jälkeen. Tässä asiassa mä todella olen se selkärangaton paska. Ja kannan siitä huonoa omaatuntoa koko ajan.
Hyvä alku on opetella syömään aamupalaa, niinkuin täällä juttelinkin.
Terveysteet saavat kulkea siinä sivussa. (terveysteet, ei terveyssiteet..)
Ulkolenkeille, metsään, pitäisi enemmän suunnata.
Uimahalli pitäisi ehdottomasti taas talven tullen löytää. 
Ja se viitseliäisyys noihin pitäisi löytää.
Suuhun pitäisi laittaa se automaattisihti, joka jättäisi ahtamatta sen kaiken turhan sisäänsä. Sen sihdin toinen nimi on itsekuri. Mun on pahasti kadoksissa moinen kapine.
Stressaamista pitäisi välttää. Ehhehe.....
Kaikki nuo ja moni muu ovat tärkeitä juttuja oman hyvinvoinnin kannalta, mutta silti mä niitäkin enemmän olen omalla kohdallani sitä mieltä, että se henkinen puoli on vieläkin tärkeämpi. Työn alla on paljon. On paljon ajateltavaa ja kuljettavaa, mietittävää ja päätettävää mitä elämällään haluaa tehdä. Mitä haluaa, mitä pystyy, mitä uskaltaa. Mitä sietää tai kestää saadakseen jotain muuta. Tyytyä osaan asioita. Päättää, pysyykö mukavuusalueella vai hyppääkö siitä pois. Opetteleeko sanomaan ei. Antaako kaiken vain lipua eteenpäin, puskee arkea ja huomaa kohta olevansa kahdeksankymmentä... 
Voi taivas kun nämä raksuttimet saisi joskus pois päältä!

20 kommenttia:

  1. Mä - tietty - luin terveyssiteet ;-)

    VastaaPoista
  2. Päiviini=päiväviini
    Terveysteetkin luin toki terveyssiteet :D

    VastaaPoista
  3. Mulla on ihan sama juttu, pitäisi mennä lenkeille ulos ja myös uimahallille. On pitänyt jo kauan. Lisäksi pitäisi syödä paljon enemmän kaikkea vihreetä ja terveellistä. Nyt varsinkin, kun talvi tulee, että välttäisi joka talvisen kamalan flunssan, mikä pahentaa muita sairauksia. Jospa huomenna yrittäisi :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on jo hyvä, että päättää yrittää. Tsemppiä!!

      Poista
  4. Ihan varmasti sun tekstissä luki terveyssiteet:)))

    VastaaPoista
  5. Sieltä niin sanotulta mukavuusalueelta kannattaa ehdottomasti loikkia pois aina välilä. Se minkä jättää tekemättä, kaduttaa aina enemmän kuin toisin päin. Kuuletko kokemuksen äänen? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taidan mä kuulla... Hämäläisen pitää vielä vähän harkita ;)

      Poista
  6. Luin myöskin terveyssiteet. Ja jäin sitä myöten miettimään, miten idiootti sana se onkaan siteille. Mitä yhteyttä siteillä on terveyden kanssa?
    Okei, kai vanhoja peruja, kun oli häveliästä puhua asioista niihen oiekeilla nimillä jne...
    Täällä päin maailmaa ne ovat naisten siteitä. Damenbinde.

    Tuttua on tuo, miten vaikeaa sitä on astua mukavuusalueen ulkopuolelle. Itse tarvisin myös NYT sen potkun perseelle, että aloitan taas säännöllisen kuntoilun.
    Aloitetaanko yhdessä? Kukin tahollamme, mutta kuitenkin yhdessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä mietin kirjoittaessani ihan samaa, terveyssiteet on ihan pöljä sana!
      Aloitetaan vaan....tai ainakin yritetään!!! Tsemppiä sullekin!

      Poista
  7. Ihan samat aiheet täälläkin. Pitäisi päästä useammin ulkoilemaan, mennä uimaan ja pysyä poissa jääkaapilta. Miten se onkin niin vaikeaa? Aina kun käsillä on hyvä alku, niin sitten tulee flunssa tai nilkka venähtää ja käytännössä edessä on aina se aloittamisen tuska.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Se aloittaminen ja aikaansaaminen on hirveän vaikeaa!!

      Poista
  8. Hyviä ja tärkeitä juttuja mietit - jatka vaan samaan tyyliin. Samaa muutoksen mietintää täällä ilmassa.

    Jäin mittimään sanojasi:
    Mitä haluaa, mitä pystyy, mitä uskaltaa. Mitä sietää tai kestää saadakseen jotain muuta. Tyytyä osaan asioita. Päättää, pysyykö mukavuusalueella vai hyppääkö siitä pois. Opetteleeko sanomaan ei. Antaako kaiken vain lipua eteenpäin, puskee arkea ja huomaa kohta olevansa kahdeksankymmentä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. NIinpä...siinä ON mietittävää. Kun kaikkea ei voi tehdä vain omasta näkökulmasta.

      Poista
  9. Joskus vain aloittaminen riittää. Siis, jos aloittamisen jälkeen nopeasti huomaa eron vanhaan. Yleensä kuitenkin tärkeintä olisi saada itselleen niin suuri motivaatio, nähdä sielun silmin se lopputulos jota haluaa. Jos pystyt näkemään lopputuloksen mielessäsi ja saat tunteen siitä hyvästä olosta joka lopputuloksen tuo, niin olet jo pitkällä. Tuo mielikuva ja tunne pitäisi tallentaa itselleen muistiin. Onpa motiivi terveydellinen taikka ulkonäköinen, niin sillä ei ole väliä. On tärkeää, että tiedät mitä tavoittelet ja tähtäät siihen.

    Se, että lipsahduksia tapahtuu, ei kaada oikeasti ketään/mitään. Lipsahdukset ovat inhimillisiä. Sen sijaan tärkeämpää on huomata, että jokainen hetki voit aloittaa uudestaan. Eli jos et ole liikkunut kahteen viikkoon, niin tauon jälkeen voi aloittaa liikunnan uudestaan.

    Jos oikeasti haluat kokeilla jotain uutta tai jotain mitä voisi parantaa oloasi tulevaisuudessa, niin kokeilisin jotain tähän suuntaan.

    Mieti tai kirjoita paperille, mitä haluaisit tavoitella (se voi olla jotain tosi suurtakin). Anna sanojen tulla, äläkä missään vaiheessa mollaa mielelläsi toivettasi. Mieli helposti saa sinut peruuttamaan sanomalla ikäviä asioita itsestäsi. Et koskaan puhuisi ystävällesi niillä sanoilla, joten älä anna mielen puhua tyhmyyksiä itsellesikään.
    Siis kirjoita ylös mitä tavoittelet. Mieti itseäsi siellä kun olet saavuttanut tavoitteen. Tunne se fiilis kehossasi ja anna hymyn levitä kasvoillesi. Sen jälkeen mieti mikä on pienin mahdollinen askel tuohon suuntaan. Jos askel on pieni, sen toteuttaminen ei ole vaikeaa. Jos pieni askel tuntuu liian vähäiseltä mieti seuraavia askeleita.

    Yritä pitää muistissa lopputulos. Muista, että harjoittelemalla tulee mestari. Jos tulee takapakkeja, niin anna itsellesi anteeksi. Aina, joka hetki, sekunnin päästä voit aloittaa alusta, taikka muuttaa suuntaa sinnepäin minne haluat. Muista olla hellämielinen itsellesi.

    <3

    ps. aarrekartan tekeminen toimii tässäkin asiassa kuin häkä =)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista. Pus!