torstai 10. syyskuuta 2015

Viikko nimeltä plääh

Kylläpä onkin ollut varsin plääh viikko. Putkeen ei ole mennyt. Töissä on ollut sairaslomia, joka tarkoittaa sitä, että juostaan yhä lujempaa. Joka tarkoittaa sitä, että mulla kivut automaattisesti lisääntyy. Joka tarkoittaa sitä, etten jaksa kotona mitään muuta kuin selviytyä. Joka tarkoittaa sitä, että kotiasiat jää tekemättä ja pää meinaa sen takia posahtaa. Niin paljon olisi kaikkea, johon ei nyt vaan pysty. Mieli ei oikein sitä tahdo jaksaa ymmärtää. Kroppa taas marinoituu lääkkeillä. 
Posahtaa se pää meinaa kyllä muutenkin. Kolme ässää on kyllä siitä pitäneet huolen! Jep, mä kuulun yhtenä siihen joukkioon, jota tuo eniten koskee. Jos jumalauta (anteeks) koskette mun sunnuntailisiin tai lomiin, niin saatan hirmustua! Ja hah, loppiaisen tai helluntain saa tehdä sisään...just joo, mun on pakko olla silloin töissä. Sunnuntailisät on kuitenkin oleellinen osa mun palkkaa, joka nytkään ei päätä huimaa. Hoitajat tästä asiasta tuntuu eniten tuolla somessa mesoavan, mutta pienempi palkka mulla on kun niillä. Samanlailla mä teen viikonloppuja ja pyhiä kun nekin. Ja sen, mitä olen edellisissä duunipaikoissani nähnyt, niin kiireempi meillä on, kun niillä. Kaikella kunnioituksella, mutta mä soisin, että muutkin pitäis meteliä, kuin hoitoala. Mä yritän nyt omalta osaltani. Varmaan sohasin ampiaispesään, mutta ei paljon tunnu!
Olen mä koettanut pitää yllä positiivistakin, sen mihin olen kykenemystynyt. Ihaillut upeita sumuja ja auringonnousuja. Saanut aikaan yhteistyössä Nuorimman kanssa kuningatarpiirakan. Ilostellut, että Roba alkoi. Jostain kumman syystä mä tykkään siitä vaan ihan kauheesti. Tosin se tulee mun nukkuma-aikaan, mutta maanantaisin mä yritän kyetä valvomaan kymppiin, ihan Roban takia. 
Aika mataa. Sain järjestettyä itselleni loman. Kahdeksan päivää, ja sitten mulla on yhdeksän päivän loma, wuhuu!!! Kun mä vaan selviäisin hengissä sinne saakka. Kropan kivut ja tuntemukset on nyt vaan tosi outoja.. Että jos mä yhtäkkiä hiljenen, niin sitten mä oon varmaan kuallu. 

Tassuterapiaa saa onneksi joka päivä 


Vähän söpöilyäkn mahtui viikkoon, paljoon en pystynyt. Huomenna on The Päivä. Me ei tosin nähdä, mutta on se päivä silti :) 


Tämän jälkeen mä olin ehkä maailman ylpein itsestäni! Opettelin, opin, osasin, pystyin!!!!!!!


25 kommenttia:

  1. Tassuterapeutit on niiiiin suloisia rötköjä!

    Jaksua sulle ystävä, ja hali <3 eihän tässä muuta voi. Tuttuja on tuntemukset sekä kolmen ässän toimien johdosta että silloin, kun kroppa prakaa ja illalla ei jaksa kun toipua...

    VastaaPoista
  2. Kivut ei oo kivoja ollenkaan, pöh niille! Ja iso PÖH noille kiristyksille ja leikkureille. Varmaan hirveesti auttaa Suomen vientiin, että eniten leikataan pienipalkkaisilta julkisen alan naisilta, jep! (Mutta jos menet koskemaan isopalkkaisten miesduunareiden etuihin, niin jo on koko kuljetus- ja ahtausala lakossa pienimmästäkin. Prkl. Meidän naisten pitäis osata olla yhtä pienestä nenä nirpussa ja barrikadeilla. (Isopalkkaiset) miehet osaa ton homman paremmin, mokomat nillittäjät...)

    VastaaPoista
  3. Oon monesti miettinyt samaa, että hoitoalan ihmiset ovat kautta- aikojen pitäneet meteliä huonopalkkaisuudesta ja kuinka paljon on kuitenkin paljon matalapalkkaisempia ammatteja, jotka unohdetaan ihan täysin.
    Ehkä se johtuu Tehyn suhteellisen vahvasta asemasta ja toisaalta myös siitä, että hoitoala on Suomessa jostain syystä "arvostetumpi" kuin moni muu vastaavan koulutustason ala.

    Itselleni asia tuon arvostuksen suhteen selkiytyi oikeastaan vasta muutettuani tänne. Täällä esimerkiksi sairaanhoitajan ammattia ei arvosteta lainkaan. Ellei sitten ole erikoistumiskoulutusta leikkaus- tai anestesia- ja tehohoitoon. Ja puhun täkäläisestä erikoistumiskoulutuksesta, joka on todellakin miljoona kertaa kattavampi ja parempi kuin oma vastaava suomalainen koulutukseni.
    Täällä on myös hyvin harvinaista, että hoitoväki kuuluu liittoon ja jos kuuluukin, siitä ei ole juurikaan mitään apua, sillä olemattomalla liitolla ei ole sananvaltaa.
    Tuon perusteella väittäisin kyllä liittotoiminnan saaneen Suomessa hoitoalalla melko paljon aikaan ja mesominen kannattaa, vaikka välillä turhauttaakin.

    Tuosta kiireestä en välttämättä ole ihan samaa mieltä. Työpaikat ja työnkuvat ovat niin erilaisia. Löytyy osastoja, joilla meno on rauhallisempaa ja löytyy taas niitä, joilla neljä kättä ja kuusi jalkaakaan eivät ole tarpeeksi.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. KYllä se varmasti kannattaakin ja Tehy on siinä "hyvä". Mutta tosiaan se oli mun ihmettelyn pääpointti, että miksi muut ei pidä sitä melua?
      Ja toki paikat ovat erilaisia. Mä olen ollut kolmessa hoitoalan paikassa työssä pidempään (vaikken hoitotyössä, mutta välittömässä läheisyydessä) ja ne ovat olleet hyvinkin rauhallisia. LIsäksi mun pistää silmään, että aika monella somessa olevalla kaverilla on töissä aikaa olla esim facessa... Mutta toki on paikasta kiinni!

      Poista
    2. Eroja on. Jos ne potilaat/ asiakkaat ovat jokseenkin kävelykykyisiä, silloin myös hoitajien työ on näennäisesti helpompaa.

      Ihan erilaiselta näyttää tilanne, kun menet osastolle, missä potilaat hoidetaan sänkyyn tai ovat muuten huonossa kunnossa. Ja niitähän riittää. Valitettavasti jatkossa koko ajan enemmän, sillä ihmisten elinikä nousee ja sitä myöten kroonikkojen osuus väestössä nousee.

      Mun mielestä kenenkään ei pitäisi lähteä arvostelemaan toisten työtaakkaa, ellei ole itse sitä työtä tehnyt.


      Poista
    3. Jep. Mä arvostelin eniten tuota mesomista :)

      Poista
    4. No, mä ymmärsin tämän vertaamisena hoitohenkilökunnan työhön.

      "Ja sen, mitä olen edellisissä duunipaikoissani nähnyt, niin kiireempi meillä on, kun niillä. Kaikella kunnioituksella, mutta mä soisin, että muutkin pitäis meteliä, kuin hoitoala. "

      Poista
    5. Se pitää paikkansa, mitä sanon. Ne paikat, joissa mä olen ollut, on ollut näin, kiirettä ei todellakaan ole ollut..
      Ymmärrän toki myös, että on erilaisia paikkoja.

      Poista
  4. En ymmärrä tuosta alimmasta kuvasta muuta kuin että sen on täytynyt olla hankalaa ja raivostuttavaa, että hyvä sinä! :)
    Loppiainen ja helluntai on muutenkin ihan turhia pyhiä; uskovaisten päiviä, joita uskomattomienkin vaan täytyy kestää. Tosin niin on joulukin, mutta se on kiva... ihme kyllä, että ne ei tähän samaan syssyyn päättäny siirtää sitäkin viikonloppuun, niinkuin juhannukselle on tehty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. KIitos :)
      Sitä joulua ei varmaan uskalleta siirtää.... siitä nousisi meteli, luulen!

      Poista
  5. Mä oon kans ollut noitten sss-miesten takia muutaman päivän niin kiukkunen etten vähään aikaan oo ollutkaan. Ja mä oon nyt sitten semmonen hoitaja-ihminen. En tiedä mitä työtä sä teet mutta varmasti on niin että ei ne hoitajatkaan kaikissa paikoissa niin lujilla oo. Mä oon töissä vanhainkodissa ja voin kertoo että kyllä siellä töitä tehdään ja paljon. Vai mitä sanot esimerkiksi siitä että oot työvuorostas 5 tuntia saunottamassa väkee n. 40-50 asteisessa pesuhuoneessa... No turha meidän kai on siitä kinastella kuinka raskasta duunia kenelläkin on vaan pitäs kaikkien yhtenä rintamana käydä noita sortajia vastaan. Monilla vuorotyöaloilla peruspalkka on melko pieni ja erilaiset haittakorvaukset (lisät) muodostaa suuren osan palkasta ja se on väärin että siitä mennään ottamaan pois! Ay liikkeenkin pitäisi yhdessä rintamassa nousta vastarintaa eikä toivottavasti se asia menis keskinäiseks kinasteluks vaan että kaikki yhden ja yksi kaikkien puolesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen samaa mieltä siitä, että kinaaminen siitä, että kenen työ on raskainta, on turhaa. (silti on pakko saada sanoo, että mun töissä on yli 40 astetta ihan aina ;) )
      Mä olen sitä mieltä, että meidän pienipalkkaisten riisto on ihan veen väärin, koska niitäkin olisi, keltä oikeasti olisi varaa ottaa!!

      Poista
    2. Ja kyllä, myös me sairaanhoitajat teemme usein töitä noissa lämpötiloissa ja siihen lisänä lyijyliivit.
      Keskosten leikkauksissa leikkaussalin lämpötila on osittain jopa sen +42 °C (riippuen leikkausalueen koosta). Siihen päälle kun puet normaalit vaatteet, lyijyliivin ja steriilit vaatteet, niin lämpötila on jo ihan muissa lukemissa.
      Psyykkisestä stressistä siihen päälle vielä puhumattakaan. Keskonen ei ole pieni aikuinen, jota voi hoitaa samalla tavoin.
      Nämä ovat juuri niitä asioita, joita monikaan ei ulospäin näe. Ne ovat meille kuitenkin monesti arkipäivää.

      Poista
  6. Omasta puolestani voin vain hoito-alasta puhua sekä räyhätä, mutta kyllä tarkoitan kaikkia aloja joita nuo hallituksen aikeet koskevat - ei ole oikein kenenkään pienipalkkaisen puolesta, että ne pienetkin lisät viedään pois sekä kovalla työllä anasaitut vapaat puhumattakaan lomista. Koskettaa paljon naisia sekä lapsiperheitä. Tiedän lähipiiristä perheitä joissa kumpikin osapuoli matalapalkkaisessa vuorotyössä ja nuo aikomukset leikkauksista ovat heidän kohallaan todella suuret.
    Meidän perheessä lisät tarkoittaa sitä, että niillä ostetaan jotakin tarpeellista kotiin tai vaatetta ylle, jos ei ole tarvetta moiselle, niin sitten säästöön, jos joskus pääsis edes jonkun reissun jonnekin tekemään. Tosin ne säästötkin hupenee, jos joku asia menee rikki tai tarttee korjausta.. On se itselläkin sellaista suoriutumimista siitä työmäärä-helvetistä kuin vain olla voi ja oma nuppi ja kroppa reistailee, mut jaksettava on. Jaksamista sinullekin ja parempia vointeja. Ja jos tuo viimeinen kuva tarkoittaa sitä, että olet oppinut laittamaan vanhanaikaisella sokeripalalla lampun kattoon, olen kateellinen - sitä minä en ole vielä opetellut, mutta pitäisi, koska Isännän lampunvaihdot tuppaa kestämään..=D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihii, saat olla kateellinen! Mä sain sen kattoon ja johdotettua, kun aikani ähräsin!
      Kyllä, meitä jjuuri tuo koskettaa ja päännii niin pirskatisti. Ihan käytännön (rahan) tasolla, mutta myös se "arvostus", joka taas pikkuduunareille osoitetaan..

      Poista
  7. Mä en edes jaksa katsoa uutisia kun sss-herrat touhuaa. En ymmärrä, miksi tässä maassa pitää mennä äärilaidasta toiseen. Nyt ollaan palaamassa jonnekin Pentinkulman aikoihin, jolloin köyhä oli köyhä ja köyhänä pysyi. Ja herrat sen kun porskuttaa. Ei maata voi johtaa sanelemalla eikä eräs heistä ilmeisesti ole onnistunut yritysjohtamisessakaan kun on firmansa myynyt. Kuka tuollaisen kanssa töitä tekisi? Toivon todella, että jokainen ammattiryhmä aloittaa mielenilmaukset ja että liitot ovat nyt niin vahvoja, ettei kaikkea anneta periksi. Kyllä meilläkin jotain oikeuksia pitää olla. Tappelemalla ne on aikoinaan saatu, niin ei niistä kumartamalla luovuta. En ymmärrä miten nuo tuovat Suomeen ostovoimaa, kun ei kaikki tämän jälkeen saa edes ruokaa. Ja antaahan herrat, viikon palkkansa! Mikä vitsi!!! Mutta yritetään kestää. Ota nyt sinä rauhallisesti. Tautihan on juuri niin paha kuin stressitilasi on. Relaa! Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just näin Sari, niin sss- kuin tautiasiaan!!

      Poista
  8. woimii, mulla selkä pipi, ja säteilee oikeeseen jalkaan vähä niinku issias kipua, yöt menee huonosti, panacodin voimalla mennään..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voimia sinne myös, codia täälläkin, yhtenä lääkkeistä.

      Poista
  9. Voi että tekis mieli pötköttämään tuohon kisuleiden keskelle <3

    VastaaPoista
  10. Kyllä nyt täytyy tämänkin sh:n vähän kommentoida :D Minäkään en sen enempää sinun työstäsi tiedä, mutta hoitoalan töistä on sen verran kokemusta, että voinen lyhyesti valottaa sitä, miksi itse koen alan erityisen kuormittavaksi. Itse en koe hoitoalan fyysistä puolta (vaikka sekin ainakin omissa työpaikoissani on ollut ihan omaa luokkaansa) niinkään raskaaksi, vaan nimenomaan psyykkisen. VASTUU ihmishengestä on todella raskas kantaa: joka työvuoro on täynnä valintoja, joissa väärin valitsemisella voi olla kohtalokkaat seuraukset. Jokaisesta on silti vastuu kannettava. Vaikka jokaisen työvuoron painaa hiki päässä ja parhaansa yrittäen, ei juuri kiitoksia satele (tämä lienee yleistä monessa muussakin ammatissa). Sen sijaan esim. tyytymättömät potilaat/omaiset ovat varmaan jokaisen hoitajan arkipäivää. Ehkä juuri vastuu, riittämättömyyden tunne, monenlainen väsymys, syyllisyys, kiire ja paine ovat asioita, joiden takia oma mieleni halajaa aivan muulle alalle...

    Olen ilman muuta sitä mieltä, että muillakin kuin hoitoalan ihmisillä olisi syytä älähtää. En missään nimessä väitä, että hoitoala on ainut raskas ala maailmassa. Ei todellakaan ole. En silti usko, että hoitajien mesoaminen on muilta pienpalkkaisilta pois. Päinvastoin. Taistoon vain kaikki muutkin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei varmasti olekaan! Tehy on vaan onnistunut tekemään itsestään sellaisen. Toki se ajan kanssa saattaa vaikuttaa kaikkiin muihinkin.
      Ja tosiaan en yhtään tarkoita vähätellä hoitajien työtä, vaan se tietty elämöinti ihan somessakin (joku Hoitajat-sivusto), jossa sitten päivittäin hoitajat jakaa niitä "humoristisia" juttuja miten on rankkaa ja kamalaa jne jne.... Muut ammattiryhmät ei tee niin, se mua ihmetyttää :)

      Poista

Kiitos kommentista. Pus!