tiistai 13. lokakuuta 2015

Haaveet toiveet unelmat halut

 Mua jäi vaivaamaan ajatus haaveista.... Niinkuin mä tuonne kirjoitinkin, niin ensimmäisenä tuli mieleen, että mitä haaveet on? Onko se haave vai vaan arkinen asia, että mä tarvitsisin uudet kengät? Vanhat on rikki, rumat ja kulahtaneet. Tekeekö tästä haaveen se, ettei mulla just nyt ole mahdollista niitä hankkia? Vai sekö vasta on haave, että se jokin on suurinpiirtein valovuosien päässä tai ehkä mahdotonta koskaan toteuttaa? Mikä ON haave? Mikä on toive? Sitten on niitä asioita, että "olisi ihan kiva, jos..."

Haaveilen, että:
-että mun lapset saisi onnellisen ja terveen elämän(tämä on yleistetty, koska joka lapsen kohdalla mulla on erilaisia toiveita, kunkin elämäntilanteen ja persoonan mukaan..)
-että olisin itse terveempi
-että olisin kolme numeroa pienempi
-että talvi kestäisi vain kuukauden
-että saisin kodikseni maalaistalon
-että saisin uuden ammatin (tosin en tiedä minkä)
-että pääsisin kerran vuodessa etelään
-että saisin kerran elämässäni ajaa rekkaa
-että osaisin kutoa ja nauttisin siitä

Toivoisin:
-ettei mun äiti ikinä kuolis
-että mä kuolisin ennen mun lapsia
-että itse saisin lähteä suorilta jaloilta (ei vuosiksi vanhainkotiin)
-ettei tietyt ihmiset pilaisi elämäänsä viinalla ja muilla aineilla
-että mulle riittäisi untä vähemmän kuin 10 tuntia
-että osaisin olla murehtimattomampi ja hötkyilemättömämpi
-että mulla olisi mahdollisuus käydä kerran kuussa hierojalla

Olisi kiva, jos.....
-että saisin olohuoneeseen rullaverhon, koska nyt talven tullen ollaan ikävästi kuin näyteikkunassa
-että saisin uuden sängyn, sekin on rikki ja kipeyttää selän
-että saisin uudet talvikengät (tai jopa kahdet!!)
-että saisin uuden toppatakin
-että saisin ulkoilupuvun, koska en omista sellaista at all
-että auto menisi katsastuksesta läpi ilman yhtäkään uutta rahareikää

Toisaalta...... suurimman osan näistä asioista kun vaan unohtaa ja elää sillä mitä on, on ihan tyytyväinen ja Ihan Oikeasti Onnellinen. 






Mistä sinä haaveilet? Mitä toivot? Tai mitä ne nyt sitten ovatkaan...

17 kommenttia:

  1. Se on just noin: I need to love myself. Back to basics....

    VastaaPoista
  2. Aikas lailla samanlaisia on haaveet ja toiveet t'äällä. Totta kai lapsiin liittyviä, ja terveyteen ja hyvinvointiin.

    Ja parempaan rahatilanteeseen, jolla sitten voisi toteutella noita joitain ihan pieniäkin toiveita/haaveita. Ei me paljoa tarvita, liikaa ei ainakaan ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei niin, eikä mitään SUURIA pröystäilyjuttuja. Ja heti olisi mielessä yksi läheinen, joka tarvitsisi apua... ja heti annan kun pystyn!

      Poista
  3. Tuntuu, etten uskalla toivoa mitään, ettei vain meniskin asiat vielä huonompaan suuntaan. Ikään kuin pelkään, että toivon vääriä asioita. Niinku nyt esimerkiksi rahaa että vois muuttaa omaan kotiin ja jättää tämän ryjäkasan, ja jos niin kävis, niin olisinkin vielä onnettomampi ja uudet naapurit olis vielä paskempia ja kämpästä löytyis hometta ja tulis heti putkiremontti. Mutta se kuuluu taudinkuvaan.

    Ainakin kaksitoista sun toivetta/haavetta jaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika paljon meillä(kin) on yhteisiä toiveita.

      Mä ajattelen aika erilailla monesti, tyyliin "surraan sitä sitten myöhemmin", "eihän sitä tiedä, jos ei kokeile" jne jne. Mutta sä olet varovaisempi.... eikä pysty edes sanomaan, kumpi on "oikein". Luultavasti kumpikin on.
      Silti mä toivon, että jollain konstilla pääsisit onnellisempaan tilaan.

      Poista
    2. Siskon kanssa just tänään puheltiin, että pitäs toivoa vaan sitä lopputulosta, että olis onnellinen. Tyytyväinen. Mun kohdalla ehkä tavoiteltavin asia olis se elämänhalu ja -ilo.
      Mie taas kadehdin ihmisiä, jotka suree vasta myöhemmin :) ite oon aina karttanu riskejä, ja onko auttanu - ei.

      Poista
  4. Ihana postaus ja hauskat jaottelut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No aatteles.... miltä kuulostaa lause: "Haaveilen kuolevani ennen lapsiani" :-D

      Poista
  5. Edelliseen Marran kommentin vastaukseen liittyen... Ei kai se ole outoa toivoa kuolevansa rakkaimpiaan ennen. Sitä teen itsekin. Kai sen voi sitten kääntää myös toisinpäin, että se olisi itsekästä ja plaa... plaa... plaa...
    Myös minä toivon kuolevani ennen Mr. Simpukkaa ja samaa sanoo hän itse.
    SIis itse pidän täysin normaalina moista toivetta.

    Mulle on ollut myös tosi hankalaa mm. terapian yhteydessä asetella niitä haaveita, toiveita ja tavoitteita itselleen. Missä se ero menee?
    Usein tuntui siltä, että muilla oli niin selvät sävelet ja kovin yksinkertaista. Itse junnasin aina paikoillani miettien ja pohtien asioita joka kantilta. Ja voin sanoa, ettei tullut valmista sillä mallilla.
    Jossain vaiheessa totesinkin, että olen oppinut (valitettavasti!!!!) elämään niin paljon muiden toiveiden tai kuviteltujen sellaisten mukaan. Se tiedostamaton miellyttämisenhalu!
    Sittemmin sisäistin, että niin ei voi kukaan elää omaa elämäänsä. Se ei toimi. Ja se, etten syöksy heti totetuttamaan jokaisen tarvetta ja toivetta, ei tarkoita, etten välittäisi heistä. Se oli ensimmäinen askel.
    Ja sen jälkeen on otettu monta askelta parempaan suuntaan. Enkä koe kuitenkaan tulleeni sen egoistisemmaksi ihmiseksi. Saatan nykyään puolustautua. Sitä eivät lapsuuteni/ nuoruuteni ihmiset tunne. Joskus sitten olen saanut kuulla "ylpistyneeni ulkomailla". Siihen olen vain todennut, että "olen kasvanut ajan mittaan".

    Lähtee taas täysin harhateille. Mutta mä ymmärrän täysin tuon jaottelun vaikeuden. Mä en olisi pystynyt jaottelemaan noinkaan. Ja toisaalta.... Onko edes tarvetta?! Ehkä meidän kummankin olisi vain parempi vähentää sitä miettimistä? :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen miettinyt just noita samoja!! Just noita itsekkyysjuttuja ja muita.... Voi meitä!! Olen ihan samaa mieltä, että voitais olla vähemmän miettiviä.
      Siitä mä olen iloinen, että olet oppinut puolustautumaan!!
      Mäkin oon, pikkuhiljaa...

      Poista
  6. Meidän haaveet ja toiveet oli aika lailla samanlaisia. Ihan yllätyin kun luin miten monta olisin voinut laittaa omaan listaani. Tuon rekkahomman mäkin haluaisin kokea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen ihan rekkahullu ja se olis kyllä niin mun haave!!!

      Poista
  7. Ainakin yksi sama mulla:
    Auton katsastus ilman rahareikiä! :)

    VastaaPoista
  8. Haaveet ovat hyvästä vaikka niiden toteutumattomuus joskus masentaakin mutta mitä taasen rullaverhoon tulee, niin kuinkas leveä se sun olkkarin ikkuna oikein on?
    Jahka saan ompelijalta verhot, niin mulla olis 200 cm leveä rullis, tumman sininen (ns. puolipimentävä) ja se joutais koska mä tulen hommamaan sälekaihtimet ao. ikkunaan vielä tämän syksyn aikana. Syy miks en ole vielä niitä hommannut, on se ettei noin leveitä sälekaihtimia saa mistään taviskaupasta vaan ne joutuu ostamaan alan liikkeestä joissa en ole ehtinyt kiireiltäni käymään.
    Jos koko käy, niin ilmoittele ja multa sais myös parvekkeen oveen (mikäli sulla sellainen on) tarkoitetun, 70cm leveän rullaverhon. Jos sulla ei ole tarvetta, niin ne lentää roskiin koska en aio kerätä rojua nurkkiin.

    Jaksamista rakkaani ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina yhtä kultainen ja auttavainen paimen <3
      Tsiisös mutta ne liikkeen kaihtimet on sikahintaisia...katselin niitäkin aiemmin. Kaihtimet olisivat olleykköset. HIntansa vuoksi siiryin sitten rullisvaihtoehtoon. Tuo ikkuna on vaan niin ihanan avara ja iso, että sun rullis on liianpieni. Ovi taasen on ikkunaton. Joten kiitosta vaan tarjouksesta, olet kultainen!! Laita paikkakuntasi nettikirpulle tai lahjoitetaan-osastolle. Eiiii roskiin..... ;)
      Koetahan nyt pitää kiinni niistä "normaalin ihmisen" (tai edes sinnepäin) työajoista, jooko????

      Poista

Kiitos kommentista. Pus!