perjantai 9. lokakuuta 2015

Kaikkea mukavaa

Mä olen sinnikkäästi koettanut järjestää kaikkea mukavaa syksylle, jotta sitä arkea ja sairastelua  sitten jaksaisi taas vähän paremmin. Lämpimän luxusloman jälkeen mulla oli pahemmanlaatuisia käynnistymis- ja asennevaikeuksia. Niinkuin kerroin, en millään olisi halunnut lopettaa lomaa. Mietin, että yhdeksän kuukauden työputken jälkeen yhden viikon loma ei ehkä ollut ihan tarpeeksi, koska arjen aloitus tuntui yhä niin hirmuisen raskaalta ja liisterissä tarpomiselta. Mutta näillä nyt mennään ja eteenpäin kohti kaikkea uutta ja mieltä hyväilevää. Arkikin voi olla sitä, jos saa pään oikeaan asentoon. Kukas se itselleen hupia ja virtaa-antavaa keksii, jollei Helmi itse? Ja nyt sitä tarvitaan tuplana!
Ystävänaisjoukon kanssa olen päässyt jo nauttimaan yhteisestä mökki-illasta hyvän ruuan ja aivan loistavien hömpötysten merkeissä. Maha naurusta kipeänä seuraavaan aamuun.. Paljussa ja mökkisaunassa läträily oli niin ihanaa!! Mitä nyt sitten päätin pyörtyä kesken kaiken, mutta nopeasti siitä sitten tokenin. Ei vissiin ne taivaissa olevat verenpaineet tykänneet kuumasta saunasta ja tuntikausien lämpimästä paljuilusta. Toettuani jätin muut viettämään loppuyötä, oli lähdettävä, koska aamusta kutsuivat ne työt, ne viikonlopputyöt...
Olen taas saanut viettää ihanaa aikaa Kainaloisen kainalossa. Ihana päivä höpsötellen, saunoen, Vain Elämäätä(musiikki, yksi mun suurista onnenaiheista) katsellen ja leffassa käyden. Mä niin kädet ristissä kiitän uusista työpaikan sponssaamista kulttuuriseteleistä, joiden ansiosta munkin on nyt mahis päästä kiinni erilaisiin juttuihin edes sillointällöin!
  Ja posti! Voi, mitä postia mun laatikosta löytyi! Todellinen yllätysilahdutus! Ihmiset, tavallaan tuntemattomatkin, on ihania!



 Mä olen koettanut olla oikein kiltti itselleni. Töiden jälkeen askarrellut kun askarteluttaa, leiponut kun leivotuttaa, löhönnyt kun ei jaksa muuta, lukenut kirjoja, hipsutellut villasukissa ja lököhousuissa, polttanut kynttilöitä. Yhtenä vapaapäivänä lähdettiin Nuorimmaisen kanssa ihan "väärään suuntaan" kauppaan ja kirppiksille. Onneksi niin; Nuorimmainen löysi talvitakin ja minä kaksi uutta talvipuseroa, kaikki yhteensä 20,- Ou jee!!! 
Toki ne päivät, jolloin särkee, töihin on raahauduttava ja illalla ei jaksa tai pysty mihinkään, ovat yhä olemassa, mutta niistä on vain pakko päästä yli. Asioita on hoidettava ja arjen rattaiden on pyörittävä. Niistä kivoista asioista on vain koetettava pitää sinnikkäästi kiinni ja otettava kaikki onni irti silloin kun siihen on kyky ja mahdollisuus. Muuten ei vaan jaksa. Jotenkin mä ajattelen, että kun harvemmin saa jotain, siitä osaa sitten saadessaan nauttiakin enemmän. Käytetään esimerkkinä nyt vaikkapa ulkona syömistä. Sellaiset, joilla on mahdollisuus käydä viikoittain ulkona syömässä tai jotka käyvät ravintoloissa päivittäin lounaalla, varmastikin "tottuvat" siihen. Ei se ulos syömään lähtö niin usein varmaankaan tunnu samalta, kuin se, että sinne pääsee harvoin ja se on harvinaista, Oikeaa Juhlaa. Vai olenko väärässä? Näin mä asian ajattelen.
Eilen pakotin itseni suoraa töistä metsään. Oli ihana auringonpaiste ja kirpeä syyssää. Jätesäkin kanssa tarvoin metsässä katsellen ja kuunnellen. Keräsin ruskan värjäämiä mustikanvarpuja ja havuja haudoille ja kotiasetelmaan vietäväksi. Auringonlasku oli niin upea, että kurvasin vielä rannalle ihailemaan ja kuvaamaan. Juuri, kun pääsin rantaan ja hiljenin ihailemaan, nousi kurkiparvi vedestä komeasti huutaen. Hetki oli jotenkin niin sykahdyttävä ja kaunis, että kyyneleet taas valui. Huikaiseva onnen hetki, joka tuli kyllä ihan puskista. 
Ehkä juuri sen voimalla jaksetaan taas tämä tämänpäiväinen ykkösvapaa, eli hoitaa haudat kuntoon sekä hoitaa nippu asioita. Huomenna sitten taas työ kutsuu.

16 kommenttia:

  1. Sä olet hyvin löytänyt kuitenkin noita ilon hetkiä arkeenkin. Juuri noin sitä pitääkin olla, että tekee asioita silloin kun siltä tuntuu ja jos tarve on löhöilylle niin antaa sitten sille ajan myös. Sairaus on sellainen, että ei se kovasti aina elämää ilostuta, mutta mukana sitä on kuljetettava, vaikka mikä olisi. Voimia ja ilon hetkiä arkeen!

    VastaaPoista
  2. Sulla on ihana asenne, kyllä sä pärjäät!

    Ja lisäksi vielä varmuuden vuoksi lähetän täältä lämpimiä ajatuksia ja halauksia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina ei siltä tunnu, mutta tällä hetkellä nyt taas ;)
      Kiitos, noita tarvitaan aina! Lähetän vaihtarina omiani sinne!

      Poista
  3. Postia on toisinaan kiva saada :)
    Oot kyllä reipas, kun jaksat touhuta! Ei niitä elämyksiä saa, jos vaan kotona mököttää. (*katsoo peiliin ja häpeää*)

    Mie nykyään pääsen kans harvakseltaan ulos syömään, mutta sitten aina valitaan semmoinen paikka, missä saa mahan täyteen halvalla... juhlaa se sekin on, kun saa toisen tekemää :) paitsi siellä yhessä miehen tykkäämässä kapakassa, jossa saa vaan nakkikioskiruokaa, vaikka sitä onkin sitten paljon. Kyllä se miljöökin jotain merkitsee. Ja mautonta ruokaa pienellä rahalla saa kotonakin, plöräyttää sinappia päälle jos tahtoo nakkikioskifiilistä. Hyff.

    Osaiskohan sitä syödäkään "hienossa" paikassa, jossa valitaan listalta alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka...?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, siis se mun "hienosti ulkona syöminen" ei todellakaan tarkoita mitään HIENOA paikkaa... Vaan mulle kelpaa ihan perusketjupaikka tai muu "kapakka". Niissäkin on kuitenkin poissa omista ruuista ja myös se edullisuus nyt vaan on myös yksi osa valintakriteeriä, pakosta. Silti mulle se on ihan ok asia. En mä edes osaisi olla jossain sellaisessa "oikeasti hienossa" paikassa, tuntisin oloni siellä epäkotoisaksi ja kiusalliseksi, mä luulen.
      Tässä kesän aikana käytiin esim kerran ihan perinteisellä vaunu-nakkikioskilla, koska sellaisiinkaan pääsee enää harvoin, eikä niitä oikein edes ole. Kaikki on vaan mäkkäreitä ja vastaavia. Mä halusin verestää muistoja ja otin jonkun lihiksen täytteillä tms. Hyvää sekin oli!

      Poista
    2. No se on totta, että nakkikioskeja ei enää juurikaan ole. Myyköhän nekään edes nakkeja? Muutaku lihiksen välissä. Tuossa ison tien varressa on kesäisin semmonen jonkulainen kesäsnagari, mutta ei taidettu menneenä kesänä edes käydä siellä. Sieltä sai joskus villisikamakkaraakin.

      Poista
    3. Ai ihan höyrynakkeja? Ei taida olla... tai en tiedä.

      Poista
  4. Rakas Helmi, oot maailman positiivisimpia ihmisiä ja HELMI, ihan oikeasti. Sä pärjäät AINA. Sulla on kyky nähdä elämän pienet helmet.

    Arki ei ole todellakaan aina helppoa, ja täytyy sanoa, että 1 viikon loma ei auvoa tee. Ja silti asenteella saa paljon aikaan....

    Iso halaus!

    VastaaPoista
  5. Kiva lukea, että olet löytänyt paljon pieniä positiivisia asioita elämääsi. Toivon sinulle lisää onnenhetkiä arkeen. Itselleni askartelu, ulkoilu ja luonto tarjoavat isoja onnenhetkiä, välillä selvästi isompia kuin joku maksullinen huvitus.

    VastaaPoista
  6. Kurki ei ole vesilintu eikä lähde vedestä lentoon, suolla se kyllä tykkää lampsia

    VastaaPoista

Kiitos kommentista. Pus!