perjantai 30. lokakuuta 2015

Touhutorstai ja pyhäntoivotukset

Olipahan eilen päivä. Kivaa, kiireistä, ärsyttävää,opettavaista, hyvää mieltä tuottavaa ja taas opettavaista. Ja väsyttävää. 
Lähdin aamukuudelta kotoa, pienen mutkan kautta heitin Nuorimmaisen tet-paikkaansa ja huristelin töihin. Töissä normaali tasainen kiire ja aamiaiseksi särkylääkettä. Iltapäivän puolella lisäkiirettä. Lennossa autoon ja palolaitokselle opettelemaan tulen sammuttamista erilaisilla välineillä. Inhottava kylmä viima ja sisäinen tärinä. Tulikin sammui niin nopeasti, ettei lämmittänyt. Vaikka niin sen kai kuului mennäkin :)
Koska töissä oli niin kiirusta, ettei ehtinyt syödä, poikkesin äsmarkettiin. Ostin tuliaisiksi seuraavaan paikkaan kaksi saajansa väristä kynttilää, sekä mouruavalle vatsalle evästä. Istuin kaupan parkkipaikalla ja söin pussista kylmää lihapiirakkaa ja hörppäsin limua päälle. Yök! Vaan ei siellä ollut mitään nopeetavalmista, muuta kuin makeaa.... (seliseli) 
Lihapiirakan rasvat suussa (uh) hoidin pari virastoasiaa, onneksi kaikki meni sutjakasti ja ongelmitta. 
Ystävälle mennessä kiersin ympäri lähistöä, johon auton olisi saanut parkkiin ilmaiseksi. Ei toivoakaan. Tottakai autossa ei ollut parkkirahan parkkirahaa, yhtä kolikkoa lukuunottamatta, joten ensin kävelin lippuautomaatille hakemaan aikaa 50:llä sentillä. Sen jälkeen kävelin pankkiautomaatille hakemaan rahaa, halpiskauppaan (joka luonnollisesti ei vaihtanut rahaa) ostamaan kahdella eurolla joulutarroja, jotta sain niitä kolikoita. Taas lippuautomaatille hakemaan uutta, pidempää aikaa. Edelleen aika jäi 20 minuuttia vaille 18, jolloin parkkimaksuvelvoite loppuu. Otin riskin ja jätin kaaran paikoilleen. Kävelin ystävälle. 
Ystävää oli ihana nähdä pitkästä aikaa, vaihtaa kuulumisia ja höpötellä. Tämä ystävä on sellainen, että saadaan helposti kulumaan kuusi tuntia vain puhumalla. Nyt aikaa oli vain kaksi tuntia ja kauhea kiire siis puhua, molemmilla. Kuppitolkulla vihreää teetä sekä molemminpuolista sympatiaa. Ihania ja riepovia asioita. Niin ihanaa, lämmittävää  ja hyvää mieltä tottavaa!
Teetuokion pakkoloputtua kipitin lähistöllä olevaan tilaisuuteen, jossa lääkäri piti luentoa nivelpsorista, sen hoidosta, oireita ja vaikutuksesta elämään. Olin yllättynyt kuulijoiden määrästä! Auditorio oli melkein täynnä, kun sinne (tottakai) viimeisenä ja hengästyneenä ryntäsin. Uutta tietoa ja vähän vertaistukeakin. Oikein hyvä luento.
Kävelin autolle suurinpiirtein henkeä pidätellen ja sakkolappua tiiraillen, mutta onneksi ei ollut lappuliisaa osunut paikalle. Jessjess! Tapojeni vastaisesti kaahasin motaria kotiin. Normaalisti en kulje motaria koskaan, pikkutiellä on kauniimpaa ja bensaa kuluu selkeästi vähemmän. 
Nuorimmaiselta oli tullut viesti luennon aikana, että tahtoisi viedä jotakin namia viimeisen päivän kunniaksi tet-paikkaansa. (Salaa sadatellen) kävin sitten vielä kaupassa. Mutta oikeasti ihanaa, että tahtoi viedä ja vielä ihanampaa, että viihtyi todella paikassa! Pääsi tekemään, näkemään ja kokemaan taas asioita, joihin moni ei pääse koskaan.
Puoli kymmeneltä olin vihdoin kotona. Totesin, että kissoilla oli ollut liikuntapainotteinen päivä; sekä mun makkarin, että olohuoneen verhot roikkuivat yhden nipsun varassa. En jaksanut reagoida. 
Kuuntelin ehkä vähän hajamielisenä teinin tarinat päivästään, otin iltapalaksi kupin teetä ja särkylääkettä ja rojahdin sänkyyn. 
Unta ei tarvinnut odotella. 

Mutta hei, te jotka vietätte Halloweenhippaloita, pitäkää kivaa! Te, jotka tunnelmoitte Pyhäinpäivää, nauttikaa! Täällä menee viikonloppu töissä ja ilman minkään sortin juhlallisuuksia. Hautausmaalla saatan käydä ihailemassa ja jättämässä oman kynttiläni..

6 kommenttia:

  1. Tosiaan, hautausmaalla vois käydä... muulla tavoin ei meillä reagoida ko. päivään. Kaupoissa oli kauhea tungos - ei kai sitä muuten olis huomannut ajatellakaan, että kaupat on lauantaina kiinni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mäkään muistanut...ennenkuin ihmettelin kaupan täyttä parkkipaikkaa..

      Poista
  2. Sydän sinne. Voimia!! Mulla alkaa olla omat voimat totaalinollatasoa :(.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voimia! Tee sitä mikä tuntuu hyvältä...tai oo tekemättä.... <3

      Poista
  3. Kuule ei ihme, jos sua välillä väsyttää! Tuolla vauhdilla miten päiväsi oli mennyt ja tuon taudin kanssa niin ihme, että jaksat aamuisin ylös sängystä. Tällaista elämänsä menoa tarkoituksella taas todella hidastavaa ihan hengästyttää moinen. Voimia marraskuun pimeyteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi tää oli kuitenkin harvinaista. Kaikki kasautui ihmeellisesti samalle päivälle. Osa oli pakollisia ja esim tuo psoriluento taas niin harvinaista, että oli "pakko" mennä... Aika usein on kyllä tämän kropan kanssa olo, ettei haluaisi nousta sängystä. Kiitos sympatiasta!

      Poista

Kiitos kommentista. Pus!