maanantai 26. lokakuuta 2015

Viikonpäivien maanantaikappale: maanantai


Mä en kauheasti rakasta näitä ykkösvapaita, koska yhdessä vapaassa ei vaan oikein ehdi palautua. Nukkuminenkin oli aamulla yliarvostettua, koska Nuorimmainen piti viedä TET-paikkaansa eikä sinne pääse bussilla ilman hankalia kommervenkkejä. Heitin tuon viitisentoista kilsaa siis sinne.
Koska olin lähistöllä, päätin yllättää erään ihmisen. Vain tuntia aiemmin tuo oli kertonut olevansa töissä ja mun piti tehdä kiva pikku ylläri. No, sellainen siitä tulikin. Mulle,ei hälle niinkuin oli tarkoitus. Ei nimittäin ollut töissä. Viesteissä koetti vielä sinnikkäästi väittää olevansa. Hiljeni, kun kerroin käyneeni huudeilla. 
Mä olin tästä niin kiukuissani ja ihmeissäni, että äkkipoikkesin kauppaan ja ostin kaksi bebeleivosta. Kotona hotkaisin ne lähestulkoon kokonaisena. Molemmat,  ja peräkanaa. Ei helpottanut. 
Päätin alkaa mööbleeraamaan. Hiki päässä ja pyyhkeitä apuna käyttäen mä raahasin sohvia ja lipastoja. Oheistuotteena toki imuroin ja riehuin kaikkea muuta sisustuksellista. Tiskasin kiukuspäissäni vissiin vähän tomerasti, kun joulupukilta saamani mariskooli päätti irrottaa itsestään palasen. Hitto!
Terkkarissa kävin valuttamassa verta ja antamassa sydämensykkeitäni käyrää piirtävälle koneelle. Kysyin labraneidiltä, että näkyyköhän filmissä sydänsurut. Kuulemma ei. Hö. 
Kyselin myös salmonellavastaukseni perään, kun mitään ei ole kuulunut. Hoitajatar lupasi kysellä mun kakkani perään. Soitteli myöhemmin ja ilmoitti sen olevan kateissa. Saamari, kuka pölli mun pa**an?
Puhelin soi iltapäivällä kai kuuteen kertaan, soittajamaa Yhdysvallat. En vastannut. Edelleenkään en jaksa uskoa perintöihin tai muihin yllätyksellisiin rahoihin.
Koetin myös täyttää Kelaan lomakkeen, mutta konepa ei päivityksien jälkeen katso sen olevan turvallista. Ei siis päästänyt mua sinne. Ja tunnetusti mä olen koneiden kanssa ihan käsi, joten siihen jäi... 
Tyttären hain taas Tetistään. Tuo sentään oli innoissaan ja tykkäsi kovin. Taas vähän epätyttömäinen harkkapaikka, mutta niin ne on olleet edellisetkin. En estele, tekee sitä, mikä kiinnostaa, on mun mielipide. Isänsä on kauhuissaan. Hih.
Mööbleerasin tyllerön kanssa toisenkin huoneen. Sängyn alta takanurkasta löytyi mun pään kokoinen pölypallo. Niin on pölykäs nainen.
Koko päivän mä olen puinut viestein tuota alussa olevaa yllätysasiaa. Toinen ei osaa/pysty/uskalla/halua/jotain  selittää, enkä mä osaa suhtautua. Umpikuja. Anteeksi anelee. Mä en tiedä, voinko. Vaan voiko olla mahdollista tai oikein, että edellisen suhteen liika jousto ja hyvään uskominen saa asiat toisten kanssa helpommin kaatuviksi? En tiedä. Lähinnä tekisi mieli tirvasta. Itseä. Voiko.noihin.kakslahkeisiin.ikinä.luottaa?? 
Trexanpäivä. Sekin vielä. Tietää pyöriskelevää ja tultaloimottavaa yötä. 
Nukkumaanmenoon about 4 tuntia. Kyllä vielä Jotain shittiä ehtii tapahtua!!

Makaronilaatikosta sentään tuli ihan saakuran hyvää!


8 kommenttia:

  1. No voi pylly! Luottamuksen menettäminen on niin kurjaa, koska vaikka löytyisikin joku suht pätevä selitys, niin valehtelu on vaan aina valehtelua. Ainakin mulle.

    Mä repesin tuossa Kuka varasti mun paskan kohdassa ihan totaalisesti, vaikka muuten ei paljoa naurata!

    VastaaPoista
  2. No jopas..todella ikävästi teki joten ei mikään ihme että pistää vihaksi. Ei ole paljon pyydetty tuo toden puhuminen mutta toisille se on ylitsepääsemätön asia, siitäkin huolimatta että valheilla on lyhyet jäljet ja sen tietää jokainen.
    Plussana kuitenkin raivomööbleeraus jota on itsekin tullut harrastettua, samoin kuin muita vihan/ketutuksen aiheuttamia manöövereitä.

    Sen kuitenkin sanon että kait meitä sellaisiakin kakslahkeisia on joihin voi luottaa koska veemäisyys ei ole meidän kaikkien risti (olkoonkin että niitä muita vikoja voi sitten olla sitäkin enemmän :D )
    Kävin tekstisi innoittamana poliisin saitilla ja hittolainen. siellä se oli kuule sun töhnämönkerös etsintäkuulutettuna! Iso otsikko jonka alla veret seisauttava kuva ja teksti:

    Reward
    Helminaisen Pötkö
    Dead or alive 5000$

    Piti laittaa niille viestiä että nostakee hyvät ihmiset sitä mönkeröstä maksettavaa palkkiota koska kyseessä on sen verran erikoinen pökkis että kyllä siitä pitäs maksoo huikeasti enämpi. Saattaa muuten olla että käyn vielä tämän illan aikana laittamassakin viestiä koska minnuu sieppaa jos toisen labrakakkaa laitetaan halvalla. Puhumattakaan siitä että joku monttoonitopi ottaa ja menee hukkaamaan sen......mutta elämä on.

    Koitahan jaksaa muru ♥

    VastaaPoista
  3. No mutta onhan tuo aika outoa, että väittää olevansa töissä ja sitten ei ole. Kyllä sellaiselle asialle minusta pitäisi saada joku selitys. Jos siis on joku läheinen ihminen. Vitsit kun mä saisin joskus siivoushepulin. Olisi pakko saada olohuone sellaiseen kuntoon, että vieraat mahtuvat ensi viikonloppuna sisään. Kenelläkään ei voi olla niin sekaista kuin meillä ja mä en jaksa ryhtyä puskutraktoriksi.

    Tsemppiä sinne! Toivottavasti saisit nukuttua lääkkeestä huolimatta.

    VastaaPoista
  4. Kakkanäytteestä on kirjoitettava. Nelisen vuotta sitten mun piti jonkun keliakiaepäilyn takia kakkanäyte suorittaa. No, vastentahtoisesti sen tein, en tykännyt sitten yhtään ja olin sitä mieltä että turha homma, mutta kiltisti sorkin kakkaani mielestäni ihan ohjeitten mukaan. No, elämäänsä kyllästynyt ämmyli sitten soitti että mun kakkani ei KELPAA! Jumaliste! Mä olin siihen kaikkeni antanut ja sitten se ei kelpaa kun sitä oli hänen mielestään liikaa! Olis pitänyt tehdä uusi. No, mulla oli silloin vähän vaikea ajanjakso elämässä ja hermo oli tiukalla, joten sanoin että en varmasti tee uusiksi että kiitos vaan ja hei. EIkä ole perään soitelleet :D. Onneksi vaihdoin sittemmin vaihtanut kaupunkia, joten "vaikea potilas"-merkintä ei toivottavasti seurannut :D

    VastaaPoista
  5. No voi höh!!!!Ei oo kivaa tollaset yllätykset........luottamus on kyllä kaikkein tärkein juttu.......Toivon, että asia selviää<3

    VastaaPoista
  6. Täällä misantrooppi koittaa väittää, että kaikki ihmiset on lähtökohtaisesti paskoja, lahkeiden lukumäärästä riippumatta. Ehkä tavallistakin misantrooppisemmilla fiiliksillä kun on tässä viime päivät ollut. Miehet....!!!

    Ja kyllä se sydänsuru varmaan näkyy ainakin verenpaineessa, voisin kuvitella. Kovin tuntuu paineiselta olo silloin. Tsemppiä!♥

    VastaaPoista
  7. Kyllä se yhden päivän vapaa on turhan lyhyt rankasta työstä paluatumiseen. Sulla ei muutenkaan kunto ole paars mahdollinen. :(

    Ja miehet: en edes aloita, tulis pitkä juttu. Mutta niitten kanssa on joskus/aina/usein helvetin hankalaa. Sitten tulee hyviä hetkiä ja unohtuu. Mutta tuollainen selvä valehtelu on kyllä syytä selvittää.

    VastaaPoista
  8. Tuo on vihonviimeistä, kun toinen väittää olevansa jossain muualla missä on. Varsinkin kun siitä jää kiinni. En ehkä ensimmäiseksi antaisi anteeksi, ellei tule kunnon selvitystä mistä moinen johtui. Onneksi sait kovan touhuvaihteen päälle tuon seurauksena, nyt on taas koti nautinto. Tsemppiä taas tytölle TETtiin. Hänellä on ollut aiemmin mahtipaikkoja, toivottavasti tämäkin.
    Voimia lääkitysrumbaan ja koko elämään!

    VastaaPoista

Kiitos kommentista. Pus!