keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Elämällä on tarkoitus. Vai onko?

Sekä Tuula että  Elisa ovat haastaneet mut. Kiitos, te simpsakat tyttöset!
Huuh ja puuh, kauhian vaikiaa miettiä näin vakavia. Vaikkakin mä olen kai vähän sellainen vakavien miettijä, mutta nyt ne pitäisi saada ymmärrettävässä muodossa kirjoitettuakin. Koitetaas nyt kumminkin!

Mistä olet kiitollinen juuri nyt?
Juuri nyt mä olen kiitollinen:
Mun lapsista. Siitä, että ne on terveitä.
Perheestä, eli äidistä ja veljestä sekä muista läheisistä. Me ollaan mahtava sekopääsakki!
Musiikista. Musiikki vaan saa mut tunnetiloista toiseen. Se ilahduttaa, itkettää, rentouttaa...mitä milloinkin! Ja autossa täysiä laulaminen purkaa paineita!
Siitä, että mä kykenen näkemään kauneutta ympärilläni ja osaan olla onnellinen pienistä asioista.
Siitä, että mun (ja sitä kautta lastenkin) asiat on huomattavasti paremmin kuin n.1,5 vuotta sitten. 
Kainalosta, johon käpertyä aina asioiden sen salliessa.

Minkä valinnan tai asian haluaisit muuttaa elämässäsi, jos pystyisit?
En varmaan sitten kumminkaan mitään. En mä kiellä, etteikö viimeiset vajaat viisi vuotta olisi olleet sellaista showta ja niin paljon on nähty/koettu , etten usko itsekään. On oltu huipulla ja niin pohjamudissa, ettei syvemmälle pääse. Asioiden ollessa "päällä" olen ollut sitä mieltä, etten vaan voi selvitä hengissä. Kunnes taas on iskettu uusi rätti naamaan. Viiteen vuoteen mahtuu paljon.
Näin jälkikäteen mä olen kuitenkin sitä mieltä, että mä olen oppinut paljon. Mä saan olla kiitollinen ja onnellinen tietyistä asioista. Toiset asiat taas ovat opettaneet ja ovat saaneet ajattelutapaa muuttumaan. Osaan myös antaa anteeksi enkä hötkyile enää ihan niin pienistä. Osaan nukkua yön yli tekemättä radikaaleja asioita. Osaan olla kiitollinen. Osaan myös varoa. Ja ennenkaikkea; nyt tiedän, mitä EN tahdo ja osaan myös sanoa sen. Uskallan sanoa, miltä tuntuu.
Eli ei, en mä kai mitään isoja valintoja tai tekoja muuttaisi. Kaikesta huolimatta.

Mikä on sinun mielestäsi elämän tarkoitus?
Ensimmäinen sana, mikä mulla tuli mieleen on tasapaino. Kun on (edes jonkinlaisessa) tasapainossa itsensä kanssa, on hyvä olla. Sitä kautta se heijastuu sitten lapsiin, perheeseen, ystäviin, työkavereihin, töihin, kaikkeen. Kun oma hyvä olo ja tasapaino on kunnossa, jaksaa muistaa myös muita, olla muille ystävällinen ja kiva, tuottaa iloa ja mielihyvää, jokaiselle sillä omalla tavallaan.
Kyllä mä ajattelen myös, että elämästä kuuluu nauttia. Arki on aina arkea, enkä tarkoita, että koko ajan pitäisi olla yhtä juhlaa, mutta voi se arkikin olla ihan hyvää. Perustyytyväistä ja onnellista.
Kaikilla on ongelmansa ja murheensa, jatkuvastihan minäkin täällä jostain kitisen, mutta silti...on se perustyytyväisyys kuitenkin jossakin mussa jo tätä nykyä.


Musta olis kiva kuulla monenkin bloggaajan vastaukset tähän haasteeseen, jokainen saa tästä napata, jos tahtoo. Mainitsen nyt kumminkin ainakin Puoliksen, Marjaanan, Birgitan ja Aliinan. Mutta ei huolta, en edes vedä hernettä nenään, jollei huvita vastata. 






Haasteen säännöt:

The Starlight Blogger Award is to highlight and promote Inspiring Bloggers.
Here are the rules for the Starlight Blogger Award:
1. Thank the giver and link their Blog to your post. 
2. Answer the 3 questions given to you. 
3. Please Pass the award on to 6 or more other Bloggers of your choice and let them know that they have been nominated by you. 
4. Include the logo of the award in a post or on your Blog please never alter the logo and never change the rules.


4 kommenttia:

  1. Just sun näköiset, ihanat vastaukset. ❤

    VastaaPoista
  2. Ihanat pohdinnat ja vastaukset <3
    Lempeää päivää!!

    VastaaPoista
  3. Kiitos Helmi haasteesta, otan sen ilolla vastaan. Vaikka, mä voisin kopioida sun vastaukset, kun ajattellumme käy aivan käsikädessä =).

    VastaaPoista
  4. Kiitos, pistetään korvan taakse haaste. Nyt on vielä hieman... epäedullinen hetki sille. Mut mutustelen rauhassa mielessäni :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista. Pus!