sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Hektistä

Laittakaa simmut kiinni ja kuvitelkaa mut istumassa sohvalla, läppäri sylissä. Vasen käsi pitää koko ajan laturin johtoa paikallaan ja joka kerta kun käsi liikahtaa millin, läppärin näyttö himmenee ja mä etsin taas sen hiuksenhienon paikan, missä lataus onnistuu. Oikealla kädellä mä kirjoitan ykssormijärjestelmällä tätä.. melkein koomiseksi menee. 
Tämä on edelleen syynä siihen, että kännyllä käyn lukemassa muutamat vakkariblogit, mutta kommentit jää laittamatta. Vaan ehkä te kestätte sen, paremmin kuin minä itse ;)

Jokseenkin hektistä pukkaa. Töissä oli viimeiset kolme päivää ennen vapaata sellaisia tappopäiviä, että oksat pois. Ja joulua kohti vain kuulemma pahenee....
Vapaa viikonloppu kohta takana. Pientä yökyläreissua pukkasi, iloista yhdessäoloa, kauniita asioita, hyvää seuraa ja ruokaa. Nyt vaan väsyttää...ei vanha jaksa valvoa. 
Pienenä iltapuhteena aletaan Nuorimman kanssa siirrellä huonekaluja. Plääh ja puuh. Joka huoneesta pitää ottaa pois verhot ja kaikki tavara ja huonekalut siirtää ikkunoista kahden metrin päähän. Suojata kaikki huonekalut lakanoilla... 
Ihanaahan se on saada uudet ikkunat; kohta enää ei vedä ja ihan parasta on se, että me saadaan sälekaihtimet! Huippua! Tämä show pitää nyt vaan kestää ja hoitaa. Olisi ollut helpompi, jos olisin ollut normaalisti kotona hoitamassa asioita, mutta kun osui niin kökösti kaksi asiaa päällekkäin. Kissat ja avonaiset ikkuna-aukot tuottaa ongelmia ja kaikkee.... mutta pitää vaan koittaa etänä säätää. Ja kun mä palaan kotiin, täällä odottaa hienonhieno valkoinen pöly imuroijaansa ja todennäköisesti kissat on levittäneet sen sinnekin, minne pöly ei itse ole tajunnut tunkeutua. No, elämä on, eipä asia siitä kai suremalla parane. Vai saisinko mä jonkun nakitettua imuroimaan edes isommat? 
Liian monta liikkuva osaa on taas, on monta pieleenmenomahista. Ja samaan aikaan mun pitäis toisaalla pystyä keskittymään ihan muihin asioihin, imeä tietoa ja samalla kuntoutuakin. Noh, kyllä tää tästä. KAIKKI muukin on aina suttaantunut. Mä sain vaan taas jonkun asioidenmurehtimismoodin  napsautettua päälle. Eiks niin, viikon päästä homma on taas ihan kondiksessa. Eiks niin?!?

Ammatinvalintakysymykset on täällä kuumimmillaan. Vaihtoehtoja mietitään ja asioita tutkitaan. Mä tuen parhaani mukaan ja kerron vaihtoehdoista. Edelleen mä olen sitä mieltä, että se ala mikä kiinnostaa, kannattaa koettaa ottaa. Siitäkin huolimatta, että opettajien ja muutamien muidenkin mielestä ala on "liian huono" noin hyvälle oppilaalle. Mutta miksi mä pakottaisin lasta sellaiseen, joka sitä ei kiinnosta? 
Viime viikolla oli koulun järjestämä yhteishakuvalintailta, jossa oman koulun opon lisäksi oli puhumassa lähialueiden eri koulujen opoja. Tietoa oli tarjolla. Hakevia oppilaita oppilaita on 40. Näistä seitsemän oppilaan vanhempia oli paikalla, minä yksi heistä. Oppilaita yksi. Ei kovin tunnu kiinnostavan. Vai ovatko sitten sitä mieltä, että netistä löytyy kaikki? Yhtä kaikki, ihmettelin surkeaa osallistumisprosenttia.

Josko tästä lähtisi teeveden keittoon, hörppisi iltateet, etsisi suojauslakanoita, pakkaisi tavaroita ja ohjeistaisi äitejä ja tyttäriä..koittaisi saada rauhamoodin päälle. Sitten painaisi pään tyynyyn, nukkuisi sikeästi ja aamulla vasta alkaisi murehtia, osaako sitä perille sinne, minne pitää. 
Hyvä suunnitelma, eikö?

Rauhallista ja ehdottomasti stressitöntä viikkoa teille kaikille. Mäkin koetan... Ja koetan selvitä takaisin hengissä. Kamalan kuntoutuneena.





9 kommenttia:

  1. Asioilla ON tapana järjestyä.
    Hyvää kuntoutusta kumminkin!

    VastaaPoista
  2. Sitä samaa mäkin toivon, stressittömyyttä ja zen asennetta!! Ehkä alamme molemmat joogata ja henkistyä, jonka seuraksena vain hymyilemme seesteisesti ja hoemme Omm ommm??

    VastaaPoista
  3. Viikon päästä kaikki on kondiksessa! Hyvin se menee!

    VastaaPoista
  4. Koita nyt olla murehtimatta noita asioita liikaa etukäteen. Ne ovat kuitenkin VAIN remonttia. Tärkeämpää on, että sinä saat siellä kuntoutuksessa kaiken mahdollisen irti. Tai ota sitten vaikka joka päivälle ns. murehtimishetki, jolloinka oikein vatvot kaikki ongelmat läpi ja sen jälkeen pistät ne taas lomalle.
    Joo, aina on helppoa huudella vierestä. Mutta oon kyllä täysillä sitä mieltä, että noita asioita ei kannata (ainakaan paljoa) murehtia.

    Luulin jo ensin, että ammatinvalintajutuissa oli kyse sun uudelleen kouluttautumisesta.
    Oon myöskin täysin samaa mieltä, että oli ne koulun ja opettajien mielipiteet miten ristissä tahansa sen kanssa, mihin tyttö haluaa hakeutua ja arvosanojen kanssa, niin aina kannattaa hakeutua sinne, mikä itse eniten kiinnostaa.
    Ammatinvalinta ei kuitenkaan ole mikään ihan pieni asia elämässä.
    Mua hieman huolettaa se, että tällä hetkellä lähes jokaiselle tuputetaan hoitoalaa (etenkin vanhusten saralla). Sitä myöten alalle hakeutuu varmasti paljon sellaisia, joilla ei ole oikeastaan mitään halua tehdä sitä hommaa. Sen lopputuloksen voi sitten vain kuvitella. Hoidon laatu ei varmasti ole kaksista. Tämä nyt ihan vain yhtenä esimerkkinä, mikä tuli mieleeni.

    Tsemppiä viikkoosi ja koeta tuulettaa sitä pääkoppaasi. :-)

    VastaaPoista
  5. Suunniltema on hyvä, toivottavasti se toimi. Ja toivottavasti saat kaiken irti viikostasi!

    Mä ainakin oon kaivannut sun kommentteja, mutta hyvä tietää mistä "radiolhiljaisuus" johtuu.

    Nyt nautit täysillä!

    VastaaPoista
  6. Tässä meilläolevassa tilanteessa ihailen sitä, että ylipäätään on intoa suunnitella opintoja! Tsemppiä vain sinne omalle alalle, ei saa kuunnella opettajien hömpötyksiä "liiasta hyvyydestä" - ei ihmisiä saa ryöstöviljellä! Pitää saada mennä tekeen sitä, mitä haluaa. Kyllä niitä ammatteja ehtii myöhemmin (ja pitääkin, nykymaailmassa) opiskella lisää ja useampia ja vaikka "hienompiakin".

    VastaaPoista
  7. Hyvää kuntoutusviikkoa! Ne ovat yleensä ihan mukavia sessioita, mikäli miestäni on uskominen.
    Kaikki hoituu siellä kotona kyllä ja ikkunat on vaihdettu kun tulet kotiin.
    Toivottavasti tytär hakee sinne minne haluaa eikä ajattele, että pitäisi jotain muuta. Uraa voi vaihtaa jos homma ei toimi myöhemmin, mutta sitä pitää opiskella nyt mikä kiinnostaa tai tekee täysin turhaa työtä. Täällä oli aina iso osallistumisprosentti noissa koulutilaisuuksissa ja hyvin niissä sai tietoa. Nyt on nuo murheet jo itseltä ohi. Kunpa lapset vain saisivat töitä.....

    VastaaPoista
  8. Oikein hyvää ja auttavaa kuntoutusviikkoa sinulle. Kyllä sinun sanaasi on kaivattu, mutta ymmärrän täysin tuollaisen johdon kanssa leikkimisen <3.

    Kaikki selviää vielä. Jos Nyt ehti mennä ohitse, niin kohta on uusi tilaisuus edessä =)

    VastaaPoista
  9. Kiitos kaikille kommenteistanne!! <3

    VastaaPoista

Kiitos kommentista. Pus!