sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Taisteluvinkkejä kaivataan!

Bongasin tässä yhtenä päivänä hauskat lukemat:


Ja toisena päivänä pohdin, mikä ei kuulu hyllylle?


Kolmantena ihailin uskomatonta, vartissa moniksi eriväriksiksi taideteoksiksi muuttuvaa taivasta. Oli niin kaunista ja hiljaista, että oli ihan pelottavaa....


Löysin oman mottoni. 

                      Kuvakin haluaa olla makuuasennossa.

Aika rämpimistä on tämä nyt. Voi elämä, mistä sitä virtaa, intoa, potkua, inpiraatiota ja halua saisi??
Onhan niitä iloisia, kauniita ja onnellisia hetkiä, mutta heti kun se on ohi, mä humpsahdan taas sinne saamattomuuden, masentavuuden, haluttomuuden, saamattomuuden ja väsymyksen suohon...
Mä en halua olla tällainen!!!! Miten sitä taistelisi? 


16 kommenttia:

  1. Usko minua, et sie olekaan tällainen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sua... <3 Ehkä me muut nähdään sut sellaisena kun sä oikeasti oot?

      Poista
  2. Voih, mä niin tunnistan tuon väsy-saamattomuuden. Se ei ole kivaa, kun se iskee. Mikä siihen auttais? Hitaus, armollisuus, paljon unta ja lepoa, vitamiineja, mieluisia tekemisiä (silloin kun sellainen olo iskee)? Lähetän hirmuisesti isoja halauksia ♥ Ja hienot lukemat sun blogissa!!

    VastaaPoista
  3. Nuku aina kun nukuttaa (ja siihen on mahdollisuus). Anna siis itsellesi lupa olla väsynyt ja karhu talviunilla. Sitten syö vitamiineja sekä purkista että vaikka smoothieissa, hedelmiä, kasviksia jne...

    Lue, lötkötä, tee mitä jaksat ja jätä loput tekemättä - siivoamattomuutta ainakaan kukaan ei edes näe tässä harmausdessa ;-)

    Jos jaksat ja kunto antaa myöten, niin ulkoile. Mutta älä stressaa siitäkään.

    Kyllä tää tästä!

    VastaaPoista
  4. Kuule mulla on nyt ihan samanlainen olo. Hetkittäin menee mukavasti ja tuntuu hyvältä ja sitten yhtäkkiä huomaan olevani ihan saamaton ja vetämätön. En ymmärrä, varsinkin kun syksy on minulle sitä parasta aikaa. Mutta luotan siihen, että ilo taas löytyy jostain. Sen on pakko! Äitini jo kyseli, etten vain olen masentumassa ja sitä pelästyin jo itsekin. En jaksaisi pudota niin pohjalle, mutta veto sinne tuntuu nyt olevan aika kova. Ehkä tässä on koko vuoden tsempannut pojan armeijan kanssa ihan täysillä ja vienyt häntä eteenpäin ja nyt kun se on loppumassa niin tuntuu, että itsellä on lupa väsyä.
    Mutta yritetään löytää jotain kivaa ja kaunista ja pysyä virkeänä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaisi kyllä aika loogiselle tuo, että kun olet tässä vuoden kannatellut poikaa / murehtinut asiaa, ja nyt kun alkaa intin loppu häämöttää, alkaa oma väsy iskeä...
      Yritetään!!!!!

      Poista
  5. Pikkuhiljaa, maltilla eteenpäin, kyllä se siitä. Ei edes päivä vaan hetki kerrallaan. Elämä kantaa. Jossain paistaa aina aurinko, sinullekin, siinä voi välillä olla vaan pilviä edessä. Voimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rantis. Onhan se pilvi aina ennenkin väistynyt, miksei siis nytkin? Ei vaan malttais odottaa.

      Poista
  6. Sorry musta ei oo paljon apua, mottoni on tätä nykyä myös born to sleep (tai born to watch netflix) ja olen sairaslomalla tän viikon.

    Silti uskon, että asiat järjestyvät ajan kanssa. Tästä vielä noustaan, me ollaan vahvoja naisia!

    Valoa, teetä, suklaata ja sympatiaa......

    VastaaPoista
  7. Kyllä se Helmi on vain niin, että välillä täytyy levätä niin pitkään, että väsymys menee ohi ja helpotus tulee takaisin. Anna itsellesi lupa olla välillä kuin ellun kana ja kun huomaat, että pieni piristys alkaa kipinöidä sinussa, ota siitä koppi =)

    Tiedän, että hyvä olo ja voimat palaa vielä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos B <3
      Käytännössä se tarkoittaisi saikkua ja sitä mä en halua ottaa. Ainakaan vielä.

      Poista

Kiitos kommentista. Pus!