sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Viikon(lopun) varrelta

Kyllä pänni ja oikein huolella, etten päässyt kädentaitomessuille Tampereelle. Olisin niin kovasti halunnut. Viime vuonna olin siellä töissä ja polte päästä taas, jäi. Vaan eipä onnistunut. Perjantain ja lauantain olin iltavuorossa ja sunnuntaina olisin töiden ja sinne ajon jälkeen ehtinyt olla siellä vajaan tunnin. Pöh. Harmitti isosti. Koetin lohduttaa itseäni sillä, ettei rahapussi keventynyt yhtään, muttei auttanut. Ideapankki päässä olisi kaivannut päivitystä ja tuolta niitä idiksiä olisi todellakin saanut!!

Kovasti ilahduttava asia on Facebookissa kiertävä vanhojen kuvien haaste, johon itsekin osallistuin. Moinen on saanut aikaan monta muisteloa ja naurunpyrskähdystä. Niin omia vanhoja valokuva-albumeita selaillessa, kuin muiden, yhtä aikaa lapsuuttaan eläneiden kuvia hihitellessä.

Jännittää: Piikin opettelu, jossa todellakin olen nyt omalla epämukavuusalueellani!!! Päätin kuitenkin aloittaa opettelun heti, enkä sysää piikitystä enää muille, niinkuin napapiikkien kanssa kävi. Kai mä opin, vaikka inhoaninhoaninhoan! Enpähän ole ainakaan kenestäkään riippuvainen. Huomenna siis eka. Jännitystä aiheuttaa itse pistäminen ja se, että lääkeannos on nyt tuplasti isompi. Lisäpotkua tuo vielä se, että piikki imeytyy paremmin, eikä osa jää ruuansulatuskanavaan, kuten tabletissa. Kääk. Saas nähdä kuinka akan käy. Niin pistämisessä, kuin reagoinnissa myrkkyyn. 

Totesin taas, että mielihalut on ymmärrettävä jättää omaan arvoonsa. Ainakin sauna. Sauna kun on mulle harvinaisempaa herkkua, sinne tekee niin mieli kun mahdollisuus tulee. Kaksi tuntia saunasta ja jokaikistä niveltä kaulasta alaspäin särkee. Viime yö meni valvoessa. Kello soitti viideltä töihin, vaan eipähän tarvinnut herätä, kun ei ollut nukkunutkaan.
Tulipahan katseltua netistä kaikki mahdolliset askarteluideat. Ja taas sormet syyhyää....

Kiherryttää ja hykerryttää synttäriyllätys, jota järjestän. Haastetta asiaan tekee se, ettei ylläri saa juurikaan maksaa, aikataulut on sovittava tiukasti, otettava yhteyttä tuntemattomiin henkilöihin jne jne. Kaksi viikkoa aikaa hoitaa. Kivaa!! 

väsyn töissä. Liikaa. Tämä ei ole normaalia, enkä mä tiedä, miten kauan tällaista jaksaa ja mitä pitäisi tehdä. Koetan olla hötkyilemättä ja vaan kestää. Koska on pakko. 

Mä todellakin nautin omasta kodista. Meillä on kiva ja kodikas koti. Kynttilät tuovat iltoihin oman tunnelmansa. Täällä me ollaan turvassa. 

Rakastan. Noita omiani, joiden puolesta mä tekisin melkein mitä vaan. Naarasleijona on aina naarasleijona. 
Ja kultaa kans. Koko ajan enemmän.

Toivon hyväunista yötä. Ilman polvien tai käsien särkyä. Ilman selän vihlovaa asentoa. Ilman leukaluun inhottavaa lukittumista.

Ihmettelen. Onks tää niinku ihan oikeesti tosissaan?  Hirvee biisi. "tyllihamettani ratsaan..."


Kaksi eri haastettakin on mulle heitetty. Kiitos Tuula ja Tanni!!! Mä koetan keskittyä ja saada aikaiseksi. 

Maailman kauheuksista huolimatta mitä mainiointa maanantaita teille/meille kaikille!! 







20 kommenttia:

  1. Mä en oo valmis. Maanantaihin...

    Parempaa viikkoa meille <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sua... Mullakin on noi nyrkkeilyhanskat kädessä ;)

      Poista
  2. Aivot ruttaa väsymystä, mutta heitän kuitenkin ilmaan oisko sulle apua tuosta MSM-jauheesta, http://www.puhdistamo.fi/optimsm.html. (puotin vain eka linkin...)

    Hyviä öitä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomenta! Joo, mä tartuin kanssa tuohon MSM-jauheeseen keväällä ja söinkin sitä pussillisen. AInakaan sinä aikana en huomannut sen auttavan, vaikka olin lukenut siitä paljon hyvää! LIekö sitten lyhyt käyttöaika syynä, en tiedä. Sitten kun alotettiin tää myrkkylääkitys, lekuri oli sitä mieltä, että MSM pitää lopettaa. Tuo lääke yksinään laittaa maksan niin koville, että kaikkea ylimääräistä muuta sitä kuormittavaa pitäisi siis välttää.
      Toivon sulle parempaa viikkoa.

      Poista
  3. Hykerrysasiat on ihan parhaita! Itsekin parhaillani hykertelen pienesti :D

    Ei sun kuulu jaksaa enempää kuin mitä sä jaksat! Sitten vaan saikkua (joo tiedän, helpommin sanottu kuin tehty). Ehkä joku osa-aikainen saikku mahdollisesti?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Face muuten kerto, että meillä oli kai eilen Prhan vuosipäivä!? Sitäkö sä nyt hykertelet, samaa aihetta? Vai mitäs nyt?
      Joo, tarttis selvitellä asioita....täs on vaan niin paljon kaikenmaailman byrokratian kiemuroita sairauden lisäks, että ei jaksais-viittis-pystyis....

      Poista
    2. Oli vai?!!! Ei se mulle mitään kertonut! Hyvää vuosipäivää siis :D. JOo, byrokratia on perseestä!

      Poista
    3. Juu se tarjos sellasta kuvaa jossa me koitettiin hyppiä, että näkyis tausta ja me (meistä näkyy tyyliin silmät) Muistakko?? Ja sit oli et "vuosi sitten"... Jee, oli meillä hauskaa! Hullut ulkomailla...

      Poista
    4. Muistanhan mää :D. Olis tarvittu selfiekeppiä :D

      Poista
    5. Ai niin :-D Maalaisen uus ihme :-D

      Poista
  4. Ehdottaisin kyllä lyhyttä sairaslomaa välillä, että nivelet saavat kunnolla levätä. Sitten jaksaa taas paremmin töitäkin. Noissa sairauksissa pitää vain oppia se, että aina välillä on levättävä ja sitten taas eteenpäin. Miehestäni olen huomannut, että kun ei muuten osaa levätä, niin kroppa tuppaa sille sitten säännöllisin väliajoin keuhkokuumeen lepäämiseen pakottamaan. Että sillä tavallakin kroppa pitää ihmisestä huolta. Voimia viikkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti olet ihan oikeassa. En tiedä, miksi se saikulle jääminen on mulle aina ollut niin vaikeaa. Tyhmä minä.
      Valoisaa viikkoa sinnekin!

      Poista
  5. Sympatiseeraan sinua oikein kovasti siinä piikkiasiassa! Mutta kaikkeen tottuu, kun on pakko. Tänään just mietin ääneen lehmän kipupiikin antoa katsellessa, että tuliskohan sitä ihan joka pikkusärkyyn otettua lääkettä, jos se pitäs piikittää... itse kun pelkään sitä migreeniä siinämäärin, että hyvin herkästi otan särkylääkettä heti kun vähän kimoilee "väärässä kohdassa".

    Ihanaa, että sulla on askarteluintoa kuitenkin! Paljon virtuaalivoimia sulle lähetellen, ja saattaa sitä energiaa tulla hieman ihan epävirtuaalisestikin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saattaa olla että tottuu, tiedä häntä. Aika näyttää. Sikälimikäli noista piikeistä nyt tulee jatkuvakäyttöisiä/siedänkö aineen.
      Koitan mä askarrella, sen minkä kykenen. Intoa kai olis..
      Kiitos virtuaalivoimista! Mitä, meenkö mä postilaatikolle odotteleen, vai mitä sä meinasit ???? ;)

      Poista
    2. Ei sielä varmaan ootella kannata, ku postilaisetkin lakkoilee vähän väliä...

      Poista
  6. Kuva niin osuva..onneksi kohta tää maanantai jo ohitse..=D
    Tzemppistä sinne<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, tiistai on jo lähellä :) Kiitti tzempeistä! <3

      Poista
  7. Voi kuule, sinne kädentaitomessuille oli aamulla puolentoista tunnin jonotus eli silloin ei olis ainakaan kannattanut mennä :) Ja tosiaan säästyi kivasti rahaakin. Positiivista ajattelua ja silleen ;)

    Muutoin tsemppiä, meikä suuntaa huomenna lääkäriin myöskin, kun käsi on edelleenkin mäsänä, vaikka sitä jo viikon saikulla lepuutin. Nyt on ollut neljä päivää töitä sen jälkeen ja ei se edelleenkään pidä työn teosta. Pöh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, että lääkäri keksii jotakin nopeastiparantavaa sun kädelle!!

      Poista

Kiitos kommentista. Pus!