sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Joulu polvillaan

Juu, niin ne pyhät kului. Polvillaan tai maatessa, pääasiassa. Selällään kun makasi, ei sattunut, tai kun oli polvillaan sohvan edessä, rintakehä sohvan istuinosalla, saattoi seurustella muiden kanssa. Olipahan mielenkiintoinen kulma seurata joulunviettoa. Olin mä jouluruokapöydässäkin aina hetken ja palasin taas sohvalle, jne...  No, aattoyönä olinkin sitten niin kipeä, ettei edes kädet suostuneet liikkumaan. Sentti kerrallaan hilasin itseni sänkyyn, lapset antoi lääkettä ja juotti vettä perään, peitteli jne. Joulupäivä meni samaan malliin, krampit oli kamalia ja mä vedin lääkkeitä ihan hurlumhei vaan. Silti jumahdin keittiön pöytään niin, että olivat jo soittamassa ensiapuun. Uh. Lapset lähti isälleen ja mut kyydittiin Rakkaan luo, itse en olisi uskaltanut ajaa. Pari päivää kun on "kylässä", eikä mitään anneta tehdä, vaan lepuuttaa selkää, töllöttää ähkyyn saakka telkkaa, saa hierontaa ja geelejä selän täydeltä ja suklaata lääkettä kuin karkkia, niin alkaa olla aika hyvä. Kipeä on yhä, mutta ne tainnuttavat krampit on jo poissa (koputtaa puuta). Vierihoitokin oli ehkä oiva lisä. Kyllä tää tästä... Niin olin kipeä kyllä, etten muista milloin. Ja vieläkin sen verran on kipu jäljellä ja tuska tuoreessa muistissa, että huomenna aion koettaa saada uuden lääkäriajan. Jos nyt lähden töihin taas nostelemaan ja riehumaan, sama palaa nopeammin kuin ehdin huomata. 

Ihmiset mun ympärillä oli ihania. Kun ne näki, etten mä oikeasti pysty, ne huolehti ja höösäsi. Passasi ja hoivasi. "Pienellä" joululla mentiin, mutta nyyttäriperiaatteella me saatiin vaikka mitä herkkuja ja aivan ihania lahjojakin. Me oltiin kaikki oltu toooosi kilttejä. En olisi ikinä uskonutkaan! <3 Meillä oli yhdessä kivaa, siitäkin huolimatta, että mä olin pylly pystyssä ja kielsin naurattamasta mua, kun sattui. Meidän sakkia ei paljon painanut, vaikkei ollutkaan serviettirenkaita ja hienosti aseteltuja muotikippoja ja kimaltavia eläinomituisuuksiakoristeita, joita esitellä. Pyh, tärkein asia oli se, että rakkaat oli yhdessä, eikä kenenkään tarvinnut pönöttää tai stressata. Tai valmistaa yksin ruokia ja hermoilla muiden tuloa. Höps, ne on niiin sivuseikkoja tuollaiset kiiltokuva-asiat! 

Tämän joulun vietin siis sairaslomalla, selkäkipuisena, pylly pystyssä, lääkepöllyssä, omien rakkaiden kanssa, vierihoidossa, leväten, telkkaria töllöttäen ja erittäin kupu ravittuna. Erityisesti lahjasuklaalla.

Erityismainintana pitää tänne vielä kirjoittaa, miten ihania ihmisiä mulla onkaan myös täällä. Tervehdyksiä, kortteja, asioita ja niin paljon hyvää mieltä, etten osaa uskoakaan. Te kyllä tiedätte, ketkä sitä aitoa onni-epäuskoa ja ilahtumista aiheutitte.
Love ya!!



Tämä oli hyvä. Ipanat tiesi, että mä olen kaivannut dosettia, jossa myös ilta-lokero, mutta en ole raaskinut ostaa. Nyt on, mun näköiseksi tuunattuna ja lääkkeetkin oli sisällä :-D

20 kommenttia:

  1. Huh sentään sun kanssas. Mahtoi olla fiilikset ja varmaan sellainen joulu jonka muistat vielä pitkäänkin mutta hyvä ettei mitään pahempia komplikaatioita tullut (akuutteja sellaisia joiden takia olisit joutunut viettämään joulus sairaalassa) ja muutenkin kuulosti siltä että teillä oli "oikea" joulu.
    Ihmiset ovat näet unohtaneet sen mikä joulussa on tärkeintä koska maallinen mammona ja prameat puitteet ovat ottaneet etusijan mutta teillä vietettiin joulua sillä tapaa kuin sitä pitäisi viettää.

    Kaikista paras asia on se ettet mene töihin vaan lääkäriin koska onhan noille krampeille joku selitys löydyttävä ja mitä pikemmin, sen parempi.
    Mahdollisimman kivutonta ja mukavaa sunnuntai-iltaa ja muista postata mitä lekurissa sanottiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli se, sellainen Rakkaiden Joulu!
      Mä postaan, toki....

      Poista
  2. Kannatan kovasti sitä sairasloman jatkoa!
    Hieno dosetti, etenkin sisällön puolesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, eikö! Tosin noi lääkkeet mä ahmin jo...

      Poista
  3. Ihanat kultaiset ihmiset, rakkaus sun ympärillä, ihana sinä ja kaikki juuri niin kuin pitääkin niissä olosuhteissa mitkä oli. Olen iloinen, että löysit valon pilkahduksia koska olet juurikin sinä.

    Ihana toi sun Rakas. Se on isoa sekin.

    VastaaPoista
  4. Voi sua, ihana kamalalta kuulostaa! Toivottavasti saat ajan lääkärille <3

    Toi lahja on ihan sitä kiuaskiviosastoa ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on! Just tota tollasta meidän omaa kivaa :)

      Poista
  5. Jotenkin alkoi taas toi mun kuumejoulu tuntumaan aika miellyttävältä verrattuna noihin sun kipuihin... Kyl mää sentäs helpolla pääsin :) Mutta onneks sulla on edes noi ihanat ihmiset ympärilläs, tuska olis niin paljon kovempi kestää ilman niitä. Ja hyvä, että oot päättänyt mennä lääkäriin, etkä töihin riekkumaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ollu kiva sullakaan...ja mä muistan sun (vanhan) jutun siitä, miten yksin se on vaan niin tuplasti kamalaa (samaistuin niin)...
      Joo, kyllä nyt on kai viisasta ottaa järki käteen, vaikka mä vissiin aika juntti-aasi-jästipää näiden lääkäriasioiden kanssa oonkin :)

      Poista
  6. Huh huh. Aikamoista kipua olet joutunut sietämään.
    Lääkäriin huomenna, ilman muuta!

    Toivon sulle erityisesti parempaa uutta vuotta kipujen suhteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikaa yritän saada.
      Kiitos, sitä toivon minäkin. Katsotaan nyt sitten, pitääkö tehdä jotain radikaalimpaa, kuin vain toivoa. Täällä päässä siis :)

      Poista
  7. Voi kääks tuota jouluasi. Toivottavasti saat ajan lääkärille ja jotain apua pian! Hienoa kuitenkin, että olet yrittänyt nauttia joulusta ja läheisten seurasta.

    Älä nyt rehki itseäsi uudestaan rikki siellä töissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikkasen parempaan suuntaan on jo matka...krampit on poissa (kopkop), mutta muuten on kyllä kipeä. Ja töistäkin nyt vielä onneksi sain lepohetken...

      Poista
  8. Voi kurja, miten se selkä nyt tuollaiseksi äityi. Toivottavasti pääset lääkäriin, ettet vain joudu vielä töihin tuollaisena. Onneksi kaikki ymmärsivät tilanteen ja sait apuja kotona ja rakkaan luona. Tsemppiä!

    VastaaPoista
  9. Voimia Sinulle ja hyvä kuulla, että susta on pidetty huolta. Oma jouluni meni niin ja näin, asianhaaroista johtuen, mutta onneksi on koira ja sen ilo :) ! Sai vinkuleluja ja hyvää ruokaa silla aikaa kun me tyhmät ihmiset kinasimme. Anyway, yritän pysyä hyvällä tuulella ja alkaa välillä aivoja pingottaa silla lailla, että mietin josko avata pientä blogi päiväkirjaa....mikäli niin, ilmoittelen. Tsemppiä sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi harmi :( Koira on onneksi lohtuna ja aina kaveri. Tsemppiä sinnekin!

      Poista
  10. Mulla on samanlaisia kramppeja ollut nyt monena päivänä :-/ yhtä helvettiä.

    VastaaPoista
  11. Voi suakin 😦 Toivotaan,että ne häipyy pian!

    VastaaPoista

Kiitos kommentista. Pus!