maanantai 7. joulukuuta 2015

Miehiä oven takana

Itsenäisyyspäivänä en nokkaani ulos laittanut. Anteeksi, heti huijasin, hain pikaisesti pyykkituvalta kuivumasta lastin remontti- ja kuntoutuspyykkiä. Muutoin lököilin sisällä, kuikuilin ikkunasta hurjana lepattavaa lippua ja taukoamatonta sadepisaroiden virtaa. Puuhailin pieniä ja välillä olin puuhailematta. Päivän "innoittamana" oli erityisesti yksi vaareistani paljon mielessä. Illalla telkkari oli poikkeuksellisesti auki, sillointällöin jaksoin kuikuilla linnanjuhlia joulukorttipuuhailujen lomassa. Mä niin nautin vapaasta viikonlopusta kuntoutuksen päälle!
Kuntoutusasiat ovat pyörineet mielessä täällä kotona. Erityisesti psykologin ja vertaisten neuvot ja kokemukset ovat olleet mielessä. Muut kursssilaiset olivatkin asian työstämisen kanssa pidemmällä kuin minä, olin ainoa "uusi" /hiljattain diagnoosin saanut. Asenne, siinä se sana!
Psykologin kanssa miettiin myös tulevaisuutta, ja sitä, mikä on tärkeää ja mitä sitä haluaa. Myös itseltään liikaa vaatiminen luettiin mun "viakseni" ja sen kanssa olisi tarkoitus tehdä töitä. Monta asiaa, joista jokainen helpommin sanottu kuin tehty.

Ensimmäinen joulukortti on saapunut. Kiitos sinä ihana "kötöstelijä"! Se ensimmäinen ilahduttaa aina vähän enemmän kuin muut! Jostakin syystä joulukortit on aina lapsellisesti ilahduttaneet mua suuresti. Tänäkin vuonna ne pääsevät paraatipaikalle.

Marjaanan seesaminsiemen-viikuna"kerma" pääsi vihdoin kokeiluun, nyt kun on ollut aikaa ja jaksua. Aamupalaksi vetäisin sitä ja marjoja. Mielenkiinnolla odotan, miten ja missä iskee nälkä, tai tuleeko sitä ollenkaan ;) Näin ekalla maistelukerralla mä en tuntenut mitään suurta makujuhlaa, mutten toisaalta myöskään ajatellut sen olevan pahaa. Loputkin syön ja uskon, että maku on sellainen, johon tottuu. Ja jos olisi vielä niin fiksu ja ymmärtäisi jättää sen sokerin muuten pois, saattaisi tämä alkaa maistua jopa vähän makealta. Vai  mitä sanoo asiantuntija?

Tuulikaapin oven takana rymyää miehiä. Mua hymyilyttää, kun yksi niistä välillä laulaa lurauttaa ja muutenkin kuulostaa kovasti hyväntuuliselta. Selkeä höpöttäjämies. Ja hauska. 
Voitte kuvitella, mikä ääni tulee, kun ulkoseinää jyrsitään, auts. Kissat on peloissaan sängyn perimmäisessä nurkassa ja mä vaan irvistelen muuten. Koska en mahdu sängyn alle. 
Vaan ihan kohta meillä on uusi ulko-ovikin ja remppahommat kokonaan pulkassa. Jipii!! Ja kun pakkaset tulee, meilläkin on tuulikaapissa enemmän kuin 10 astetta lämpöä, toivon. 

Ehkä tästä sohvalta on vaan könyttävä ylös laitettava nokka ulkoilmaan... 

14 kommenttia:

  1. Juu ei sitä eilen paljon viitsinyt nokkaansa ulos pistää. Kerrankin katselin Linnan juhlat kokonaan ja kudoin samalla sukkaa. Koira vietti aikaansa isännän vieressä keittiössä, kun tämä leikkeli peuran vasaa pieniksi paloiksi pakkaseen. Johon se ei vielä sopinut.
    Nuo kuntoutukset ovat yleensä mukavia juttuja. Mieheni on ainakin kovasti tykännyt niissä käydä ja mukavia porukoita on ollut. Hienoa, että uskaltauduit kylmäaltaaseen. Siitä sanotaan olevalle monelle nivelvaivaiselle todella paljon apua. Minulla on monta avantokaveria, jotka kävivät juuri nivelvaivojen vuoksi. Tänä vuonna se on vain itsellä jäänyt vähiin, kun ulkoiltua tulee koiran kanssa monta kertaa päivässä.
    Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä on riistat aina "omasta takaa", hienoa!
      Mä en sinänsä näin lyhyellä "kylmähoidolla" huomannut vaikutuksia, mutta se varmaan tarviikin säännöllisemmän kylmässä pulskahtelun, luulen. Ainakaan huonoa ei tehnyt, niinkuin sauna tekee, ja sen kyllä huomaa heti parin tunnin päästä.
      Mukavaa viikkoa sullekin!

      Poista
  2. Hmm, onkohan mun makuaistissa muutoksia ... toisaalta herkuttelen kyllä tasaseen, joten ei kyllä pääse Ihan Oikean Sokerinkaan maku unohtumaan ;-)

    Voihan siihen laittaa vaikka vähän lisää viikunaa jos tuntuu liian karvaalta tai joltain? Toisaalta mulle kyllä riittää hedelmätkin ihan sellasenaan jo makeina, eli ... hmm, vaikea sanoa. Mutta ihana kun koitit <3

    T- Kötöstelijä!

    VastaaPoista
  3. Minäkään en itsenäisyyspäivänä nenääni laittanut ulos. Tai just sen verran, että partin oven raosta ravautin yhden pikkumaton. Se riitti.
    Laulava rymyävä hyväntuulinen remonttimies :) Sellaisia lisää tähän maailmaan!

    VastaaPoista
  4. Niin, ja toki mäkin ottaisin miehiä mun oven taakse. Ei oo juuri viime aikoina näkynyt ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi oli kyllä kuunneltuna kovasti mukava heppu. Mutta vaan Kuunneltuna ;)

      Poista
  5. On pureskeltavaa sulla nyt..kaikenlaista uutta asiaa pohdittavaks ja opittavaks. Tsemiä kovasti <3 <3

    VastaaPoista
  6. Vai että tuppaa miehiä ovista ja ikkunoista? :-)

    VastaaPoista
  7. Vau, laulavia ja hyväntuulisia miehiä oven takana =)

    Viikko oli selvästikin hyvä, kun siitä jäi pohdiskeltavaa ja mietittävää missä itse voisi tehdä toisin/helpommin.

    Joulukortit, ne on ihania ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on ihania; ajatukset, iloiset remppamiehet ja joulukortit!

      Poista

Kiitos kommentista. Pus!