maanantai 21. joulukuuta 2015

Pipi

Vapaa viikonloppu. Ihan ei mennyt niinkuin suunnitelmissa oli, mutta hengissä selvisin. Perjantaina töiden jälkeen tuli nimittäin selkä niin kipeäksi, ettei mitään rajaa. Sen lisäksi, että oli "yleiskipeä", eikä voinut liikkua oikein mihinkään suuntaan, äityi vielä kramppaamaan tasaisin väliajoin oikein huolella. Niin lujaa, että huuto (ja välillä itku) pääsi aina kun kramppi iski, sitä kesti aina muutamia kymmeniä sekunteja ja sitten laukesi. Alkaakseen kohta taas. Krampin jälkeen kädet tuntuivat tunnottomilta. Hengitys kulki huohottamalla. Sama jatkui lauantain ja sunnuntain. Jonkunsortin nappeja koetin nassuunkin heitellä, mutten kauheasti kumminkaan uskaltanut, noiden "peruslääkkeiden" takia. Oikein kun en tiedä, mitä niiden kanssa voi syödä ja mitä ei. Läheiset oli jo viemässä mua ensiapuun, mutten suostunut. Sama se nyt on, istunko siellä tyyliin kahdeksan tuntia vai kramppaanko kotona. Ihan kamalaa, enpä ole moista ennen kokenut, vaikka selkävaivoja on ollutkin. Nyt on millin parempi (koputtaa puuta) ja viikko saikkua. Ja omatunto soimaa. Töissä ollaan pulassa, kamalin viikko vuodessa ja vähän väkeä. Ja sitten mä "tein" tämän. Saamarin saamari. Mutta totuuden nimessä, en siellä pystyisi nyt kyllä mitään tekemään.
Tänäänkin on kramppeja tullut, mutta harvemmin. Pitäkää peukkuja, että loppuisivat kokonaan. Rintaranka tässä nyt temppuilee, kipu tuntuu sekä selässä, että edessä. Karseaa. Lääkärin reseptin vien apteekkiin heti ylihuomenna. Siihen asti pärjään kotilääkkeillä. Aikaisemmin ei vaan voi.

Jotenkin mieli on ihan levollinen. Siitä huolimatta, että joulu on tulossa ja tili on miinuksella. Tai ehkä mä olen vaan luovuttanut. Lapsilisä tulee 23 päivä, mutta sen on riitettävä 10:een päivään saakka. Kahden lapsen lahjan olen saanut ostettua, yksi saa itsetehdyn lahjakortin, jonka saa lunastaa tammikuun lopussa. Sumplimalla nämäkin selviää. Kun on vaan pakko.  Kaksi lapsista, äiti ja Rakas ovat tulossa syömään. Nyyttäriperiaatteella mennään. Jokainen tuo jotakin ja meillä on varmasti ihan kelpo joulupöytä. Porkkanalaatikko odottaa pakkasessa, sen sain tehtyä edukkaasti. Onneksi lapsilla on muitakin sukulaisia <3 

Joulukortteja on putkahdellut yllättävistäkin paikoista ja yksi pikkupakettikin. Kiitos <3 Säästän innoissani sen aattoon. Meidän mini-tekokuusen virittelin ulos heti, kun pistorasiat tulivat kuntoon. Kun kuusi on pöydällä, se näkyy kivasti sisään. Kissojen takia se saa pysyä ulkona, sisällä se ei saisi olla rauhassa hetkeäkään. 

Mulla oli suunnitelma auttaa edes yhtä lapsiperhettä tänä jouluna. Se meni vähän mönkään, koska oma tilanne muuttui äkisti miinusmerkkiseksi. Tein kuitenkin kotona olevista helmivarastoista yhteen perheeseen 4- ja 6-vuotiaille pikkutytöille hempeät korut. Toiselle enemmän vaaleanpunaisen ja toiselle vähemmän. Saavat leikkiä vaikkapa prinsessaa :) Ryhmän puuhamies kävi ne multa vielä hakemassa ja toimittaa perille. Reipas mies, kiersi 50 km:n säteellä hakemassa lahjoituksia useammalle perheelle ja toimittaa ne sitten saajille. Siinä juteltiinkin, että molemmat meistä ovat aikanaan saaneet apua samankaltaisesta jutusta ja niin sitä haluaa auttaa itsekin. Suuria ei ole mulla auttaa, mutta onneksi keksin nuo helmet! Niin hyvä mieli!!!
Aika usein mua ihmetyttää ihmisten itsekkyys. Musta on jotenkin käsittämätöntä, miten monia ei kiinnosta. On tärkeämpää säästää omaan etelänmatkaan kun antaa joku kiva, vaikka kympin, juttu jollekin joka ilahtuu siitä Oikeasti. Vaikka ne samaiset ei tajua sitäkään, että kun on Pula, niin kymppi voi tuntua omaisuudelta! 
Tässä on varmaan ideaa niille, jotka eivät tiedä, mihin rahojaan laittaisivat..

Sunnuntaina tuli katsottua kaksi leffaa. Kun oikein mihinkään ei pystynyt, oli helpoin tuijottaa Rakkaan kanssa telkkaa. Rare Export. Juu, ei, ihan pimeä leffa. Kamala oikeastaan. Tai sitten mä en vaan Ymmärtänyt. Illalla katsottiin Lupaus. Hyvä leffa minusta. Vaikka yhtä aikaa ahdistava. Mä en vaan meinaa kestää tollasta ahdistavaa, epäonnea, onnettomuutta, sotaa. Asiat jää pyörimään mieleen ja uniin. Mä otan ne liian "henkilökohtaisesti", oon liian empaattinen, tai jotain. 

Teevesi kuumenemaan ja iltatee nassuun. Perään vähän huumeita ja unihan se saattaa sieltä tulla. Toivotaan ainakin niin. Onneksi yöpöydällä on paksu kirja.

 



30 kommenttia:

  1. Kyllä sulle kipuja nyt kovasti tarjotaan. Ymmärrän hyvin, että ei ensiapuun jaksa mennä tuntikausiksi.

    Lähetän edes halauksen, varovasti.

    VastaaPoista
  2. Mene nyt jukoliste lääkäriin!
    Oikeesti, ei ole leikin asia jos kohtaukset/krampit ovat tota luokkaa ja mistä sen tietää mikä lihakset on vetäneet noin jumiin? Jos sulla on esim. selän hermotus puristuksissa, niin sisemmät selkälihakset vetäää kramppiin ettei hermolle käy huonosti ja siihen ei auta mitkään levot eikä relaksantit. No, relaksantit nyt ei tepsi muutenkaan kuin isoihin selkälihaksiin eikä niistä tosiaan ole muutenkaan apua tuossa tilanteessa.
    Lupaa että menet, minen halua kuulla/lukea että oot viettänyt joulun sairaalassa äläkä sure mitä työpaikalla on koska terveys on tärkeämpi juttu.
    Ota iisisti ja sinne lääkäriin!

    VastaaPoista
  3. Pelästyin ja hermostuin niin paljon etten huomannut kehua sun pukkias! se on pähee :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin halusin oman Pukin :) Oon niin sun ukkelistas tykännyt.
      Olinhan mä lääkärissä. Arvaa mitä? Se ei edes KATTONU selkää!! Käski nostaa kädet ylös ja sivulle, että toimiiks ne jne. Kirjotti reseptin ja saikkua. Öh...
      Nyt koitan selvitä, lepo ja tropit auttaa varmana :)

      Poista
    2. Vähän myöhässä mutta aika vähän tosiaan paneutui. Kait se lähinnä tsekkas ettei rangassa ole mitään kun se käski käsiä liikuttelemaan mutta oishan tuota voinut tarkemminkin tutkia...eppäilen että lekurilla oli joululoma mielessä tai jotain murhetta...mistä näistä tietää. Pääasia ettet ole rikki, siis sillä tapaa että tarttis ehjätä jonkun ison operaation kautta.

      Poista
  4. Itsekkyys ja empaattisuuden puute on ollut mullakin mielessä tässä viime aikoina. Ja se, että ihmiset eivät ymmärrä oikeasti rahapulaa.

    Tulin niin kiukkuiseksi Hesarin "tutkimuksesta" jossa moni varakas totesi, että köyhyys on oma vika ja valinta. Niinpä niin...

    Mutta halaus sulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, sama asia kiukutti. Samoin "uutinen", jossa pariskunta ei riitele, kun laittavat rahat eri tileille eri asioita varten. Mm. yhteiseen deittailuun kuussa 200. Voi jumalauta!!!
      Ei ymmärrä ne, joilla ei pula ole. Ne voi kävellä apteekkiin ostamaan kympin lääkkeet. Toiset ei voi.
      Halaus sinnekin <3

      Poista
    2. Sulla on kaksi pukkia -pistit paremmaksi. (Vai näenkö mä kahtenä?!?)

      Mä pistin saman merkille, 200€ ulkona syömiseen. Joopa joo, pikemminkin 200€ koko perheen kuukauden ruokiin.

      Koitetaan jaksella rakas ystävä <3

      Poista
  5. Kyllähän ne vähän siellä päivystyksessäkin kai katsovat vointia, ei kai ne ketään kramppaavaa montaa tuntia istuta? Senkin jääräpää! Ja se saikku ei ole sun syy, uskon että olisit mielummin töissä kuin selkä paskana. Paranemisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos muru. Juu, jääräpää oon ;) Ja en tykkää paskaselästä.

      Poista
  6. Sumplimisen taitoa sitä välillä tarvitaan enemmän kuin mitään. Kokemusta on.

    Tänä jouluna olen ollut onnellinen siitä, että mulla on ollut mahis toteuttaa pari sellaista lahjaideaa muille, joihin ei viime vuonna ollut varaa. Joskus sitä vaan tosiaan käy niin, että vaikka tahto olis hyvä, niin ei riitä omat rahkeet siihen miten haluais ilahduttaa muita. Muita onneks siihen tosiaan ei aina tarvita paljoa ja kekseliäisyydellä voi saada paljon aikaan :)

    VastaaPoista
  7. Mä aina yritän miettiä, kun oikein jurppii joku juttu, et ens vuonna tähän aikaan mua ei nypi enään tää juttu, tai viikon päästä, riippuen vähän asiasta, mut lähes takuu varmasti se on joku muu juttu, mikä nyppii. Mut se, et asiat saa uutta näkökulmaa, kun seuraa tätä maailman tilannetta, ja huomaa, et oikeesti ihmisillä on valtavia huolia, niin ne omat rupee monesti tuntumaan vähäpätöisiltä.
    Se on vaan sellasta ittesä psyykkaamista, jolla jotenkin on aina ylimenty hankalistakin paikoista.
    Luin tätä sun blogia hieman taaksepäin, niin todella hyvä, et sait itseäsi ja huoliasi purettua siellä teidän tapaamisessa. On hienoa, et sait puhuttua sitä pahaa oloa pois. Ja aina ei tarvitse jaksaa, on annettava aikaa itsellekkin ja nyt varsinkin kun sulla niin isoja juttuja ollu. Tsemiä kovasti sinne <3<3

    Ni joo, mä meen kans kaikki leffat unissani, nukahdan kesken, kattelen ne aina tallennuksesta, varsinkin ne, mitkä vähänkään kiinnostaa enemmin. Moneen kertaan saan niitä kelailla, ja kuinkahan monet loppuratkasut oon tehny esim. Poirottia katellessa:))
    Mitään kovin rankkoja juttuja en voi edes ajatella kattovani, varsinkaan vähän ennen nukkumaan menoa!


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, hirveän moni asia on kiinni ihan omasta päästä. Tai miten asian ottaa. Aina ei vaan jaksa.

      Poista
  8. Hyvä, että sait sairaslomaa. Eihän tuollaisella selällä ja rintarangalla pysty olemaan töissä, jos krampit ovat tosi kovia. Ja niiden täytyy olla kuvailustasi päätellen.
    Ihanaa, että pystyit auttamaan avun tarpeessa olevaa perhettä. Korut ovat varmasti tytöille tosi mieleiset.
    Uskon, että teille tulee ihana ja lämmin joulu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko myöntää, että nyt ei tosiaankaan pysty.
      Jouluiloa sinnekin!

      Poista
  9. Hauska ylläri tuo pukki :) itse asiassa kun aloin tätä kirjottaan, niin sillä oli kaksonenkin hetken aikaa. Mutta kamalat nuo sun krampit! Ensiavun kautta olis ehkä lääkäri voinu laittaa jotain peruslääkkeiden kanssa yhteensopivaa krampinpoistolääkettä... etkä yhtään harmittele siellä sitä saikkua, oot ihan syystäkin pois työmaalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pukki on kiva :)
      No, tuota päänsekoittaja-sirdaludia nyt sain ja sen vähän mitä tässä heilun, heilun aika pöllyssä ;)

      Poista
  10. Voihan selkä! Kuulostaa hurjalta kramppeineen päivineen.

    VastaaPoista
  11. Tulin Outo Paimenen puolelta ja säikähdin, että nyt tuo pukki vainoaa mua :D Mutta ei siis hätää, sulla on oma :) Kun olet vaativa päivystykseen mennessä niin ne päästää makaamaan petipaikalle. Tuollaisissa tuskassa sää olisit varmasti saanut piikillä lääkettä jos se vaan sopii sun muiden lääkkeiden kanssa. Eihän se piikki loputtomiin auta, mutta antaa hengähdyspaussin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh,vainoava joulupukki,voisi olla spookya.. Mulla on niin monta huonoa kokemusta vuosien takaa ko. lafkan ensiavusta,että ihan äkkiä en lähde.. Se piikki olis kyllä taatusti ollut hyvä.

      Poista
    2. Heh,vainoava joulupukki,voisi olla spookya.. Mulla on niin monta huonoa kokemusta vuosien takaa ko. lafkan ensiavusta,että ihan äkkiä en lähde.. Se piikki olis kyllä taatusti ollut hyvä.

      Poista
  12. Tunnelmallista joulunaikaa ja halaus, rentoudu muru!

    VastaaPoista

Kiitos kommentista. Pus!