lauantai 5. joulukuuta 2015

Sata sanaa kuntoutuksesta


                                          Tuloaula
Ensimmäinen päivä kului kuntoutuksessa lähinnä pyörien ja ihmetellen, kipitellen paikasta toiseen. Ohjelma oli tiukka ja kaikki tapahtumat eri paikoissa. Oli tutustumisryhmää, yleistä ohjeidenantoa ja huoneeseen majoittautumista. Oli kuntosaliohjausta, ja ulkolenkkiä. Oli papereiden täyttöä ja taas tutustumista. Ihan mukavan oloinen porukka meillä. Oli mahdollisuus lainata testiin myös erilaisia terveystyynyjä. No minähän tietysti otin Tempurin testiin, ajatuksella että kaikki irti mitä ikinä saa..  Vapaaehtoisesti menin vielä illalla uimaan. Huoneeseen kun pääsin, oli niin väsy, niin-niin-niin väsy. Vaikka paikka ja sänky olivat vieraat ja vieressä tuhisi vieras ihminen, sammuin kuin saunalyhty. Syömistä tuntui olevan ihan koko ajan, minä kun en ole välttämättä tottunut edes yhteen lämpimään ruokaan päivässä, niin nyt niitä oli kaksi! Niiden lisäksi aamu-, väli-, ja iltapalaa. Huhhuh! Mutta maittavaa ja herkullista ruokaa.
Jollain tasolla ensikävelyt laitoksen käytävillä järkyttivät. Oli jos jonkinnäköistä kulkijaa, joista huomion herättivät tietysti kaikki keppien kanssa kulkevat, ontuvat tai muuten vain vinkurat ihmiset. Väkisinkin tuli mieleen oma tulevaisuudenkuva. Krööh.

Tokana päivänä ohjelmaa oli taas paljon. Allasjumppa oli kivaa! Keskusteluryhmä oli antoisa; vertaistuki on kyllä opettavaista ja antoisaa. Lohduttavaakin. Kivasti saatiin juttu kulkemaan ja kaikki saivat kertoa mitä tahtoivat. Mukavaa on se, että koko ajan korostetaan, ettei mikään ole pakko. Kaikki, niin keskustelut kuin urheilukin, tehdään omien halujen ja jaksamisten ja pystymisten rajoissa. Helpottavaa ja oikein mukavaa. Kun ryhmässä on vain kymmenen henkilöä, ehtivät urheiluohjaajat oikeasti seurata jokaista, antaa vinkkejä omaan vaivaan sopiviksi, tai korjata jos liike on huono. Kaikilla tuntuu olevan paljon tietoa. Tätänykyä paikka onkin suomen johtava reuma ja sidekudossairauksien kuntoutuslaitoksena.

Pilatestyyppinen keskivartalolihaksiin keskittyvä jumppa oli rankkaa, eikä selkä tykännyt siitä yhtään. Tiedä sitten, oliko syynä sekin, että ne mun olemattomat vatsalihakset  eivät ole edes olemassa toimi. (tosin fyssarin mukaan mun vinkura selkä hankaloittaa asiaa myös..)
Kävimme myös sauvakävelyllä. Tykkäsin ihan hirveästi! Lenkin lopulla kun oli jo vähän väsy, ilma harmaa ja jalat tärisevät, ajattelin, että millähän tätä fiilistä saisi pulloon...oli niin kiva, reipas, samalla tyytyväisen väsynyt ja innostunut olo. Ehkä asiaan vaikutti sekin, että huomasin, etten ollut ajatellut kotiasioita moneen tuntiin! Sain testiin myös liukulakanan. Joo, muakin huvittaa, kuulostaa niin pöljältä ja mummolta. Tosiasia nyt kumminkin on se, että mua sattuu kääntyminen lonkkaan öisin ja herään siihen monet kerrat. Lakana saattaa auttaa asiaa. Tai sitten mä putoan sängystä, ajattelin.
Illalla mä osallistuin vielä vapaaehtoiseen askarteluun. Vaihtoehtona olisi ollut myös uniluento, mutta se ei mua nyt sykähdyttänyt.

Keskiviikkona aamu alkoi aika pipinä. Normaalia psoripipiä ei nyt lasketa, vaan nyt oli päällä ne lihaskvut äkkiurheilusta. Auts. 

Liukulakana OLI hyvä, sen mummomaisuudesta huolimatta.
Ravitsemusterapeutti piti meille muutaman tunnin luennon ja tämä oli kyllä koko viikon mielenkiintoisin luento, ehdottomasti. Aihe oli mielenkiintoinen, asiaan päästiin syvemmälle kuin tavallisesti, eikä varsin persoonallinen luennoitsijakaan paha ollut. Jossain kohtaa käytiin myös syvävenyttelemässä ja allasjumpassa. Etuuksistakin meitä valistettiin.
Illalla mä kävin kylmäaltaassa. Kyllä!!! MÄ KÄVIN KYLMÄALTAASSA KAKSI KERTAA!!! Koko illan olin itsestäni niin ylpeä, etten housuihin mahtunut.

Torstaina piti olla altaassa jo puoli yhdeksältä. Sitä ennen käytiin aamupalalla ja koetettiin olla syömättä paljoa. Mitä luulette, onnistuuko, kun tarjolla on hotellitasoinen aamiainen?

Allasjumppa oli edelliskertaa reipastempoisempi, mutta mukavaa. Suoraa altaasta kipaistiin keskivartalolihaksia harjoittavaan jumppaan ja sieltä ihotautilääkärin luennolle. Porukan kanssa keitettiin oleskelutilassa kaffet ja höpöteltiin. Psykologi piti meille tunnin luennon kivunhallinnasta ja toisaalta stressistä.  Sosiaaliohjaaja kertoi meille taas eduista ja kaikenmaailman faktoista, samoin Iholiiton edustaja.
Illalla vietettiin vielä "viimeistä iltaa" takkahuoneessa. Oli siellä varmaan jotain asiaakin, mutta vapaata höpöttelyä ja naurunpyrskähdyksiä. Meille kehkeytyi päivien kuluessa hyvä porukka!! 
Illalla kävin vielä huonekaverin kanssa uimassa ja siellä KYLMÄALTAASSA!! 
Ja taas uni maittoi.


                   Käsikuntosali. Anteeksi vilkas mielikuvitukseni, mutta......

Viimeisenä aamuna olisi oikeasti väsyttänyt ihan rutosti. Aamiaiselle me kuitenkin raahauduttiin ja koko pöydällisen voimin taas nauraa rätkätettiin. Kipaistiin taas psykologin pakeille muutamaksi tunniksi ja vaihteeksi taas syötiin... Ohjaajien kanssa loppukeskustelut, palautteet ja muut, osoitteidenvaihtoa ja viimeisiä höpöttelyjä. Kahden pintaan saatiin lähteä kotiin. Tosin yhdeksän meistä kymmenenstä olisi jäänyt vielä toiseksi viikoksi.



                              Avainkaula-aikuiset

20 kommenttia:

  1. Liukulakana :D. Sori, mutta mulle tulee mieleen hierontaöljyn liukastama lateksilakana :D. Kiva kun oli kiva viikko!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kiva vaikka kiireinen!
      Voi sun(kin) mielikuvitustas! :-D

      Poista
  2. No seän olikin jo tullut, se päivitys siis..

    Ihanaa, että sulla oli ihan viikko! Liukulakanasta mulle tulee mieleen pulkkamäki ;-)

    Ja nyt kohti uusia seikkailuja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun tuli mieleen mummoilu ja sängystä putoaminen. Mutta oikeasti se oli hyvä!
      Jees, saa nähdä mitä eteen tulee....

      Poista
  3. Varmaan elähdyttävä reissu! Hienoa, että sulla oli mahdollisuus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli se; paljon kaikkea uutta. Menee aikaa, että kaikki oikein uppoaa päähän.
      Ootko muuten katsonut, ettei Kelalla olis tarjota sun diagnoosille mitään? Voi hyvinkin olla!

      Poista
    2. Kyllä mie niitä joskus olen selannut, mutta vähän heikosti oli. Työelämässä oleville on enempi tarjolla.

      Millanen muuten oli se Tempur-tyyny?

      Poista
    3. Mutta välillä on myös eläkeläisille.
      Tempur oli aluksi aika outo, mutta tokan yön jälkeen olin jo sitä mieltä, että oli tosi hyvä!!

      Poista
  4. Kylmäaltaassa ja monta kertaa! Jees, hienoa. Muutenkin kuulostaa hyvältä koko viikko ja valmiit ruokailut ja kaikki. Tiedän, että osasit nauttia.
    Eikö ole sauvakävelykin tosi kivaa, itse olen sitä jo 20 vuotta harrastanut.

    Paikkakin on hieno, satun tietämään, heh!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mä nautin. Yritin ottaa kaikesta irti kaiken.
      Näin mä olen tulkinnut, että lähistöllä pyörit ;)

      Poista
  5. Tosi hienoa, että pääsit tuonne!

    VastaaPoista
  6. No olipas vauhdikas viikko. Tuntuu siltä, että viikko oli kiva, tehokas ja toi uusia hyviä ideoita ja treenejä. Olet kylmähermoinen kun uskalsit kylmäaltaaseen, hrrrrr...

    Jos ne liukulakanat pelittää, niin anna mennä vaan. Kai niistä on monenlaista iloa ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vauhtia piisasi, kyllä. Ja paljon ajatuksia herättävää jäi vielä kotiinkin makusteltavaksi.

      Poista
  7. Mahtavaa, että sait viikosta noin paljon irti. Ja ilmeisesti kotosallakin hommat olivat sujuneet ilman isompia katastrofeja. Kissat tallella ja sillä viisin. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ei katastrofeja :) Toki kotiinpaluu alkoi hienon vaalean pölyn siivoamisella Joka paikasta (vaikka tytär oli suurimmat imuroinutkin jo)., ison kasan lakanoita pyykkäämisellä (huonekalujen suojia) ja huonekalujen siirtämisellä jne jne.... Mutta siitäkin on selvitty ja kaikki hyvin. IKkunat ovat uudet, valoisat ja kauniit!

      Poista
  8. Hei!
    Taannoin löysin blogisi ja siitä lähtien olen sitä seurannut. Vielä en ole ehtinyt kaikkia vanhoja juttuja lukea, joten en ehkä ihan ole aina "kärryillä". Kiva blogi kuitenkin -kiitos siitä! Eilen illalla luin tämän jutun ja heti pisti silmään tuo liukulakana. Koskaan kuullutkaan tuollaisesta. Onko sinulla nyt kokemusta sen käytöstä? Pahasti lonkkavaivaista äitiäni tässä ajattelen, että mahtaisko tuoda yhtään helpotusta siihen kääntymiseen. Vähän kuuklailin aiheesta, mutta en äkkiseltään saanut selville, että onko siinä mitään kiinnityssysteemiä, vai onko siis ihan vaan "lakana". Itsekään, vaikka ei mitään tuollaisia vaivoja ole, en ikinä enää huoli tavallista lakanaa. Ovat vaan kauhean vaikean takana ne petauspussit. Ilmeisesti poistuivat oikeista kaupoista kokonaan, nyt en ole tutkinutkaan, että kai nyt vielä tilaamalla jostain saa.
    Mutta tuo liukulakana-asia kiinnostaisi, olisi kiva jos ehtisit jossain välissä vastaamaan.
    T: Aisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osan tarinoista olen poistanutkin, joten jotkut asiat varmaan ovatkin outoja.... mutta koita kestää, kiva että olet messissä!!
      Liukulakanasta: eli lakana oli sellainen normaalia lakanaa pienempi, jossa liukasta kangasta oli vain tuossa selän ja lonkan kohdalla. Vähän kuin vanhuksilla/lapsilla vaikka vuodesuoja. Ei tunnu ikävältä liukkaalta jaloissa tai päässä, mutta tuossa lonkan kohdalla helpottaa kääntymistä, kun lakana on liukas. En osaa oikein sen kummemmin selittää. Kuuklailin kanssa ja minusta tällainenkin versio voisi olla hyvä, missä lakana on täysikokoinen, mutta liukuosa vain tuossa oikeassa kohdassa. Pysyy paikoillaankin, kun nuo alle taitettavat liepeet on normikangasta. Auttoikohan tämä yhtään?
      http://www.ettonet.fi/p-193-liukulakana-ulpukka.aspx

      Poista
    2. No niin, pitkä hautajaisreissu takana ja nyt vasta ehdin tänne. Kiitos vastauksestasi, selvensi jo jonkinverran asiaa. Nyt täytyy vielä selvittää, että putoaako vaari sängystä=), jos tuollaisen hankkii. Vanhemmillani kun on omien patjojen päällä yhteinen petauspatja.
      Leppoisaa joulunalusaikaa!
      Aisa

      Poista
    3. Hmm...mietin, että tuollaisenhan saisi itsekin tehtyä/ompelutettua jossakin? Sillätavalla, ettei toisella puolen ole liukasta osuutta?
      Mukavaa joulunaikaa sullekin!

      Poista

Kiitos kommentista. Pus!