tiistai 29. joulukuuta 2015

Välipäiväpohdintaa

Sitä tuli sitten saikkua lisää. Eipä tuota tohtorisetää nytkään kiinnostanut kovin, totesi vaan että onpa hyvä että on asia fyssarilla hallussa, tässä on saikkulappu, kiitos ja näkemiin. Oven ulkopuolella sitten tiirasin, että viikko napsahti. Samalla keikalla kun osuvasti aika oli kohdillaan, kävin labrassa turvakokeissa.
Asian töihin ilmoittaminen on mulle aina vaikea paikka. Mä tiedän, tiedän, että sairaslomaan on oikeus ja on viisasta se pitää ja oma terveys on tärkein ja kaikkea tuota, mutta silti mulla on vaan niin inha omatunto. Kun kuitenkin tiedän, että kiire on, sijaisia ei oteta  ja muiden selkänahasta mun saikku revitään. Mä inhoan sitä ajatusta. 
Ekalla fyssarikerralla suhtnuori (=nuorempi kun minä) heppu taivasteli kivikovaa selkää ja koetti rentouttaa sitä. Irroitteli kalvoja, olivat kuulemma kovasti jumissa. Löysi selästä pätkän, joka ei liiku mihinkään suuntaan. Taisi tehdä vartin verran ylitöitäkin mun kanssani. Tänään totesi sikasuurimman pingotuksen hellittäneen (kiitos lääkkeiden ja rennon olemisen) ja pääsi rusauttelemaan selkärankaa kunnolla. Hitsi, mutta on se häijyä puuhaa! Ei se varsinaisesti satu, mutta se iso naksahduksen tuntu ja se ääni ovat musta ihan hyytäviä. Alkaa jo kuvitella suurinpiirtein halvaantuvansa... Tuntuu paremmalta, vaan ei hyvältä. Mutta on tämä jo alku parempaan! Kolmannen kerran menen vielä tällä viikolla, sitten on pidettävä kyllä pakkotaukoa. Selän puolesta ei, mutta pankkitilin puolesta erittäin kyllä. Sikakallista puuhaa tämä. 
On myös yksi hyvin vakava asia, mitä tänään siinä lavitsalla maatessani pohdin. Miksi, oi miksi hierojalla ollessa aina pierettää???

Mä olen ihan tosissani alkanut miettiä, mikä musta voisi tulla isona. Viimeisen reilun puolen vuoden aikana todellisuus on tullut tässä asiassa aika karusti vastaan. Halusin tai en, niin enpä taida voida tätä työtä tehdä eläkeikään saakka. On niin paljon asioita, joita pohtia...oma ikä, opiskelun taloudellinen hankaluus, tai se, mitä edes haluaisin opiskella. Ja onko se sitä, mihin mä vielä pystyn seuraavat reilut 20 vuotta? Pystynkö mä mihinkään työhön? Saako muutaman vuoden opiskelun jälkeen tämänikäinen enää töitä? Tai ylipäätään kukaan? Riittääkö mun motivaatio opiskeluun? Mikä mua kiinnostaisi? Miten kaikki byrokratia sairauden/opiskelun/"vanhan" työpaikan kanssa toimii? Mikä taho näitä asioita ensisijaisesti mun tapauksessa hoitaa? Työterkka vissiin ihan ekana. 
Miljoona kysymystä ja pyöreät nolla vastausta.

Toivottavasti tänään on yhtä kaunis pikkupakkaspäivä kuin eilen. Villasukkahiihtely alkaa jo tympiä, keuhkot kaipaavat raitista ilmaa. Selkä antaisi varmasti tehdä edes lyhyen kävelylenkin. Kuntoutuksesta saatu liikuntapäiväkirja odottaa jääkaapin ovessa. Jotain olis välttämätöntä tehdä, tälläkin saralla!



                    Kyllä minä riisipuuroa niin rakastan....


18 kommenttia:

  1. Aikuisopiskeluakin tuetaan useilla eri tavoilla. Ammatista ja opiskelusta riippuen.
    Tuohon opiskeluun voisi löytyä jotain vinkkiä vaikka tuolta:
    http://www.koulutusrahasto.fi/fi/aikuiskoulutustuen-hakijoille/

    Sitten kelalla on omat tukensa, ja omat ehtonsa niille, kannattaa katsoa. Samalla kun mietit mitä voisit opiskella. Todellakin taitaa tuo työsi olla liian rankkaa sinulle eläkeikään asti.

    Hyvä, että fyssari edes vähän helpottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, se on tässä juuri mietinnässä, (pitää tutkia ja selvitellä), onko kannattavinta olla aikuisopiskelija vai kelan kouluttama vai mikä. Vaihtoehtojakin kun on niin monia. Kiitos vinkeistä!

      Poista
  2. Aikuisopintoraha on mun käsittääkseni oikeinkin hyvä, joten kannattaa selvittää - kyllä se taoudellinenkin puoli siitä suttaantuu. Pääasia olis, että saisit nyt ittesi kuntoon <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mä tiedä, suttaantuko oikeasti.... :-O No, selvitellään. Kiitos muru <3

      Poista
  3. Hyvä, että sait lisää lomaa. Kyllä se selkä pitää saada kuntoon ennen töihin paluuta, muuten olet heti taas takaisin.
    Opiskeluasioita kannattaa kyllä selvitellä tarkasti. Sieltä voi löytyä hyväkin systeemi tulevaisuutta ajatellen. Oppisopimus on sinänsä hyvä, että siinä maksetaan TES:n mukaista palkkaa ja sulla tosiaan toi KELAn kautta koulutus voi olla hyvä vaihtoehto.
    Paranemista nyt kuitenkin ensi hätään!

    VastaaPoista
  4. Kela uudelleenkouluttaa ammatillisena kuntoutuksena, mikäli saat B-lausunnon, jossa lääkärin suositus uudelleenkoulutuksesta. Kannattaa olla yhteydessä Kelaan ja kysellä lisätietoja! Koulutuspaikka pitää olla ensin tiedossa ennen kuin päätös tehdään.
    Ammatinvalintaan saa apua TE-toimiston kautta, varaa aika sähköisesti TE-palvelut/oma asiointi => yhteydenottopyyntö.
    Ja tee jälleen uusi aarrekartta, se kirkastaa kummasti ajatuksia! :o)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aarrekartta on ollut mielessä, mutten ole saanut aikaiseksi :)
      Jeps, noita teitä on niin monia, pitää vaan alkaa selvitellä...

      Poista
  5. Samoja ajatuksia täälläkin, sitä on jo vuosikausia sinnitellyt työssä, joka on ristiriidassa oman sisimmän tai itselle tärkeiden arvojen kanssa.

    Mutta mitä? Milloin? Miten?

    Sinne lepoa ja + energiaa. Tiedän ton huonon omantunnon niin hyvin. Mutta niin kuin sanoit oma terveys ennen kaikkea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On vaan Pakko alkaa selvitellä. Ja sitäkin mietin, että HELPPOA se ei tuu olemaan (varmaan sullakaan) jos joku tie nyt aukeekin...
      Kiitos!

      Poista
  6. Huh, huh, millaiseen jumiin selkäsi onkaan heittäytynyt. Toivon kovasti, että nyt alkaa tosiaankin jo helpottaa. ♥

    VastaaPoista
  7. Se on muuten totta, se pieretys! Yritä siinä sitten rentoutua! Toinen on paha kun mieshierojan haarukset on siinä pään kohdalla, voi tulla vaikka mitä pahoja ajatuksia mieleen.

    VastaaPoista
  8. Toivottavasti saat hoitoa, joka auttaisi kuntoutumaan. Hyvä, että sait sairauslomaa.

    Minulla tuskin riittää nykyistä työtäni eläkeikään saakka ja välillä vähän ahdistaa, kun minulla ei ole mitään varasuunnitelmaa. Joku uusi koulutus pitäisi hankkia tulevaisuudessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Epävarmuus on inhottava "tila". Kuin myös Muutos, josta ei oikein tiedä...

      Poista
  9. Tiedän tuon tunteesi, sillä taistelin pitkään saman asian kanssa. Sairaslomalla piti olla, jotta tervehtyisi, silti jokainen soitto esimiehelle oli tuskaa. Mutta oikeasti, sinun tervehtymisesi on tärkeintä, työpaikka ei ojenna sinulle bonusta siitä, että särjet itsesi pahempaan kuntoon...

    Saitkin jo aimo annoksen vihjeitä jatkokoulutuksesta, eli mahdollisuuksia on monia. Vaikka nyt tuntuisi pahalta ja ehkä vähän toivottomaltakin (työelämän suhteen), niin kyllä toivoa kannattaa pitää yllä.

    Kaikki on mahdollista <3

    Halaus ja toinenkin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottahan tuo on, joka sana. Ei tule bonusta eikä sitä kirkkaampaa kruunuakaan...
      Yritetään kovasti! Kiitos ihana B!!

      Poista

Kiitos kommentista. Pus!