maanantai 11. tammikuuta 2016

Mökömaanantai

Alkaiskohan se Arki sitten jo täälläkin? Kyllä vaan, huomenna se on edessä! Viime yönä mä näin jo painajaisia kuinka töissä yritin ja yritin, mutta en vaan osannut. Aikataulu painoi päälle, kaiken piti olla valmista, ihmiset odotti ja mä vaan kämmäsin koko ajan. En osannut edes perusasioita. Uh.
Kolme viikkoahan mä kerkisin olla sairaslomalla, meni joulut ja uudetvuodetkin siinä sivussa. 
Nyt mä olenkin sitten loppuvuoden ihan terve ja hyvävoimainen, eiks niin??? 

Eilen iski kauhea himo leipoa pullaa. Tuli siinä sitten korvapuustit, pikkupullat ja voisilmäpullat tutuiksi. Nuorimman ja Kullan kanssa ahmittiin, osa päätyi kullan mukana sinne kotiin ja osa meille pakkaseen. Nam. 

Kerrankin niistä tuli pieniä ja sieviä, eikä ollenkaan tekijänsä näköisiä. 

Mä koetin taas katsella kaupungin harrastustarjontaa. Ei vaan onnistu, ei. Mua olis edelleen kiinnostanut se hopeakorukurssi, muunlainen korukorssi, joku rautalankavääntelyjuttukin olisi löytynyt, mutta.... Nykyään kurssit, ainakin nuo, näköjään järjestetään viikonloppukursseina. Se taas ei mulla onnistu, ei mitenkään. Kolmesta viikonlopusta mä olen yhden töistä vapaalla, jos sitäkään. Minkä ihmeen takia niitä ei voisi järjestää iltaisin, vaikkapa kolme tuntia kerrallaan, kerran viikossa. No niin, sitten kitisee iltavuorolaiset. Ei onnaa siis mikään. Mutta jäi taas harrastukset aloittamatta. Toisaalta, säästyypä nekin kurssirahat johonkin tärkeämpään.
Täytyisi kaivaa se selkäranka esiin ja saada itsestään irti, että jaksaisi töiden jälkeen lähteä loikkimaan edes ulos. On vaan niin helppoa jäädä kotiin kun on väsynyt ja kipeä ja laiska, kukaan ei potki ja motivaatio puuttuu. Tuollainen sovittu ja maksettu harrastus motivoisi kai paremmin. 

Tulipas nyt negatiivista tekstiä. No, onko tuolla nyt niin väliä, sitä kirjoitan, miltä tuntuu. Tuon asian saralta. Muuten kaikki on kai ihan suhteelisen hyvin, mitä nyt talousasiat ja niiden mahdoton yhtälö vaan rassaa. Ja näillä näkymin vielä monta vuotta. Se on vaan kestettävä ja kitkutettava, minkäs teet. Tai etsittävä hemmetin hyvä sponsori :) 

Jotain kivaa voisi koettaa keväälle keksiä. Jotain odotettavaa. Ja ilmaista. Tällä hetkellä kalenterissa on kaksi lääkärikäyntiä ja työvuoroja. Jotenkin masentavaa. Toisaalta se tasainen tylsä arki on ihanaa, mutta jotain odotettavaakin saisi kyllä olla. Sitä Kivaa isolla koolla. Ystävien näkemistä.
Voi kyllä olla, että mulla on nyt vaan aikuisversio tämän pikkulapsen päivästä. Kaikki on hyvin mutta silti on vaan mökömökö. Ehkä se johtuu vaan taas arjen alkamisesta? Toivotaan niin!

Parasta painua suihkuun ja pihalle, lakata ruikuttamasta turhia ja tehdä tästäkin hyvä päivä!



18 kommenttia:

  1. Noita tuollaisia listoja lukiessa tulee mieleen, että kyllä mulla on ollu niin mukautuvat ja kiltit lapset!!! Ja kun luin eilen meilin siskolta, jonka luona oli ollu yökylässä hänen miehensä siskon lapset. Jestas. Vai eikö sitä enää muista noita negatiivisia asioita? Minustaki on sanottu, että olin kiltti ja nauravainen lapsi, vaikka itse muistan kiukutelleeni niin typeristä asioista, että ihan nolottaa muistella.

    Etkö sie pysty pyytämään etukäteen semmosta järjestelyä töissä, että sulla olis se yksi viikonloppu vapaana? Luulis nyt jonkunlaista joustoa löytyvän, kun useampi ihminen kuitenkin (?) siellä vuoroja tekee... joku korukurssi vois olla sulle tosi virkistävä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voihan se olla että aika kultaa muistot. Nyt, kun omat on jo isoja..niinku sullakin, sillai kumminkin jo "isoja" :) Välillä sitä kaupassakin aattelee, että tollaiko mäkin oon omille kiukutteleville ipanoillani kiljunut.
      Mä ilmaisin asian ehkä huonosti; ne kurssit olis kolmena viikonloppuna peräjälkeen. Eli siihen ei kyllä joustoa löydy, yhteen löytyiskin. Muutenkin meillä kyllä ihan kivasti joustetaan ja mäkin kun oon lääkärissä joutunut ramppaamaan, niin aina oon saanut vapaaksi vaihdettua, vaikkei aina niin helppoo oliskaan.

      Poista
  2. Täälläkin vähän möks-fiilis. Ei nappaa oikein mikään. Voisin viettää loppuelämäni nukkumalla ja netissä surffaamalla, eiks se riittäis? Mutta pitää raahata itsensä töihin, vääntää sapuskoita ja vahtia perheen rutiineja, huoh ja kiuks.
    Eli negistellään yhdessä ja heitellään räkäpalloja kattoon... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oiva plääni!! Jossain kohtaa voidaan myös vähän tirauttaa.....

      Poista
  3. Nuo tuollaiset työpainajaiset ovat inhottavia. Mä näen edelleen unia, joissa olen teholla töissä ja aina työvuoron lopussa huomaan, että olen unohtanut hoitaa yhden potilaan kokonaan. Siitä, kun teholla tein töitä, on kuitenkin jo 11 vuotta aikaa. Syvässä istuvat nuo työahdistukset.

    Sulla on niin monenlaista tekijää elämän ja työn suhteen mietittävänä, etten yhtään ihmettele jos ahdistus tulee uniinkin. Niitä helpompia aikoja todellakin jo sulle toivon.

    Tulkoon jo tänään hyvä päivä.

    VastaaPoista
  4. Sitä kirjoittaa miltä tuntuu....niin se on.

    Pinkin sanoja lainaten joka viikko pitää olla jotain pientä kivaa (esim kahvit kaverin kanssa tms) ja sitten kerran kuussa jotain SUPERkivaa odotettavaa.

    Mitä kauemmin on töistä pois, sitä vaikeampi sinne on mennä. Tsemii luksusmuija, sä pärjäät! Eka päivä on pahin ja siitä se taas lähtee....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se menee, jännittää sitä ekaa päivää ja sit taas solahtaa hurlumheihin mukaan.
      Noi kerran viikossa kahvit onnistuu kyllä varmaankin, sekin on jo paljon. Superkiva kuulostaa siltä, että tarvii rahaa, joten niitä harvemmin kun kerran kk. Mutta kukin tilanteensa mukaan.
      Ite oot!! <3

      Poista
  5. Törkeän herkullisen näköiset pullat :)

    Minullakin on kalenteri ihan tyhjänä, ei ole mitään kivaa suunniteltuna. Hetken aikaa pyöri mielessä ensin, että ei ole mitään ideoita. Sitten muistin, että joka talvi mulla suunnitelmissa mennä paistamaan notskipaikalle makkaraa, käydä pilkkimässä, tehdä metsäretki kansallispuistoon ja tehdä jäälyhtyjä. Niin ja käydä pulkkamäessä (mulla on siihen alibi). Tänä iltana päätin juuri, että googlailen kaupungin ohjelmatarjonnan lävitse ja alan rakentaa kalenteriani. Helmikuu on luontaisesti parempi, koska silloin pitää syödä Runebergin torttuja ja laskiaispullia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä voin luovuttaa mun Runebergit sulle, mä en välitä. Laskiaispullia voin ottaa sit hyvällä omallatunnolla tuplana :)
      Mä laskin liukumäkeä lenkillä tässä joku aika sitten...eli alibia ei ees tarvita!!
      Täytyy myös alkaa vähän keksimään noita kaikkia kivoja juttuja....

      Poista
  6. Ihana lista, nauroin ääneen!!! Mutta mulla ihan oikeasti ei ole kokemusta noista, kummallakaan ei ollut kummoistakaan uhmaa. Outoja otuksia!

    Pullat näyttää niin hyviltä että piti rullata äkkiä tänne alas ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noi oli ihan parhaita osa :-D
      Mä en enää muista, siitä on niin kauan :-D Paitsi Keskimmäisen teiniaikaa mä en varmaan unohda IKINÄ!!

      Poista
  7. Hurjan hauska lista! Tosin meillä oli tytöt unelmaseuraa kaupassa; usein mentiin kolmestaan tai koko perhe nelin ruokakauppaan, kun se sujui niin kivasti. Toki noita harmituksia pienille tuli monia päivässä, sen verran kyllä muistan. :)

    Tuo on muuten hyvä idea, että laittaa kalenteriin pieniä kivoja odotettavia juttuja joka viikolle ja sitten välillä jotain isompaa kivaa. Ja jos rahat on tiukalla, ottaa niitä pieniä kivoja sitten tuplasti enemmän!

    Itselle tuppaa käymään niin, että tulee liikaa ihan kivojakin juttuja samoihin aikoihin ja sitten se kääntyy itseään vastaan, kun minä tykkään olla paljon kotona ja on niitä pakollisia tekemisiäkin niin paljon. Että mitä enemmän kalenterissa on odotettavaa, kivaakin, sitä enemmän se ahdistaa. Ehkä pieni kapinallinen sisälläni haluaisi pitää huolen siitä, että voi elää omaan tahtiin ja jättää tilaa ex tempore -asioille. Ja että voi vain olla. Tosin jos ei koskaan suunnittele mitään, ei tule kyllä tehtyäkään mitään erityistä. :)

    Tällä hetkellä minäkin haluaisin vain lähinnä nukkua ja olla kotona ja pikkuhiljaa raivata sotkuja pois (lasten pieniä vaatteita, kenkiä pois, paperikasoja pois jne.). Ja on hyvin mahdollista, että ensi viikosta jo pitää paahtaa uusien töiden parissa innokkaana oppimaan uutta! No, pitänee nukkua tällä viikolla univelat pois, niin eiköhän se tästä. :)

    Tsemppiä rakas Helmi Nainen, herätät usein ajatuksia kirjoituksillasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tossa menee kyllä yksiin, että liika buukkauskin on sitten jo taas ahdistavaa. Sellainen kotihiiri mäkin olen...mutta tyytyväisenä sellainen, pääosin :)

      Sä olet mielessä useammin kuin uskotkaan....etkä vähiten yhden yhä käytössä olevan korun ansiosta <3

      Poista
  8. Älä anna periksi koska sitä ei koskaan tiedä mitä tapahtuu.. ;)
    Rehellisesti sanottuna mä kaipaisin kans perseelle potkijaa sillä mä totun tähän laiskana olemiseen vähän turhankin hyvin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Emmä annakaan. Hetkellisesti aina mutta sit taas alkaa tas "uhma" nostaa päätään. Kyllä tää tästä taas, kunhan solahtaa arkeen.
      Onneks mulla on muutama potkija, vaikkakin puhelimen päässä, eli niitä voi helposti uhmata (laiskotella) mutta sittenkin :)

      Poista

Kiitos kommentista. Pus!