sunnuntai 21. helmikuuta 2016

"nouse ja paa, huuliisi punaa, nyt vähän näyttää siltä et maailma ei loppunutkaan"...

Mä olen tietoisesti koittanut pysyä poissa koneelta. Niin blogeista, faceista kuin kaikkialta muualtakin. Välillä on onnistunut, välillä ei. Olen koettanut vaan levätä kaiken töistä liikenevän ajan ja tehdä/olla tekemättä vain mukavia asioita. Säntillisesti naukkaillut rautalitkua ja pillereitä ja ottanut happea. Stressaamattomuus ei nyt vaan kertakaikkiaan tässä umpikujassa onnistu, mutta olen koettanut tyhjentää päätä sitten kaikesta muusta "ylimääräisestä".
ISO ilonaihe mulle oli arvontavoitto. Useampaan kertaan harmittelin, etten pääse keikalle, joka olisi tuossa lähikaupungissa. Keikoilla nyt ole muutenkaan päässyt käymään muutamaan vuoteen, mutta tämä harmitti jotenkin erityisesti. Olenhan artistista tykännyt lähestulkoon aina. Ystävänpäivänä bongasin vielä tarjouksen, jolla olisi saanut kaksi lippua yhden hinnalla, mutta siihenkään ei ollut sitä 35 euroa laittaa. Osallistuin kuitenkin kilpailuun ja pam, menin ja voitin! Yhtäkkiä mulla oli kaksi lippua idolin keikalle ja kaiken päälle vielä vapaa viikonloppu. Wuhuu!!!! 
Kävipä sitten vielä niin, että sain ihanan tyypin mukaani. Sellaisen tyypin, jolle kehtaa sanoa, että tuo omat ruuat mukanasi, mulla on tilillä kaks euroa ja rahaa tulee viikon päästä.  Eikä tuo ollut moksiskaan! Syötti loppujenlopuksi jopa mutkin perinteisellä asuntovaunugrillillä :-D Kiitos <3
Törmättiin ajomatkalla myös poliiseihin. Se herra puhalluttaja oli käytökseltään sellainen, kuin me olisi oltu koiria. Samanlaisella kädenliikkeellä se mua "käskytti". Ärsyttävä ja ylenkatsova. Hyi. Puhallutuksesta vaan oli kyse, mutta niin oli koppalakin asenne ikävä, että. Harmi, ettei mun vieressäistuva toveri keksinyt salamana mitään nasevaa. Multahan ei voi edes odottaa, kun oon hidas hämäläinen ;) 
Konsertti oli ihan huippu. Artisti on vaan minusta niin täynnä energiaa ja naispoweria. Samalla on niin mukava, vähän  kapinallinen ja ihana. Tykkään niin! 
Muhun iski kyllä niin kovaa keikkakärpänen. Jotenkin sitä oli tässä piiiitkän pakkotauon aikana unohtanut, miten mä nautin elävästä musiikista, valoista ja jytkeestä. Siitä, että musiikki porautuu ihan sieluun asti ja kaikilla aisteilla on koettavaa. Heti, kun jytke alkoi, mä ajattelin/muistin, että tää on vaan niin mun juttu!! 
Kaikenmoista ehdittiin siinä ajomatkojen aikana tyttötoverin kanssa päivittääkin ja höpötellä. Ja kotona vielä lisää. Molemmat oli väsyjä ja grilliruuasta  ähkyjä, mutta Nuorimmainenpa päätti tässä muutama viikko sitten alkaa teiniksi ja nyt on muutama viikonloppu mennyt vähän niin ja näin noiden kotiintuloaikojen kanssa. Tunnin oli nyt myöhässä, mutta kunnossa sentään. Mutta kun kello oli jo puoliyön väärällä puolen ja vanhat olis halunneet nukkumaan ;) Ja toki mulla oli myös huoli tytöstä. Mutta ehdittiinpä päivittää kuulumiset.
Mä pidän sormet ja varpaat ristissä, että tää on vaan ohimenevää, tämä Nuorimmaisen teineily.. 

Ehkä tämä arvonta oli nyt yläkerran ja maailman tapa näyttää mulle, että viimetingassa voi iskeä joku ylläripiristys ja elämä alkaa voittaa. Ja ehkä rautalitkullakin on osansa. Ja ystävillä ja huolenpitäjillä. Ehkä tää tästä, kun aikaa kuluu ja asiat suttaantuu. Niiden on pakko.




"vielä sun pää on surusta raskas, mut se sellaiseksi ei jää, sun tiesi ne päätyvät hyvään..."

22 kommenttia:

  1. Onnea voitosta! Menipähän oikeaan osoitteeseen sekin :)

    VastaaPoista
  2. IIIIK, pääsitte Maijan keikalle??? Ihanaa. Maija on ihku.

    Niin kuin sinäkin. Valoisa, aito ja toi sun asenne, pidä toi.

    Kaikkea kaunista ja hyvää!!

    VastaaPoista
  3. Jatka rautamehukuuria, se imeytyy hyvin ja auttaa vähän jaksamaan.

    Kurjaa, kun sä oot niin kovilla <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan mielenkiintoista nähdä käytännössä, miten mehu toimii. Kuun alussa on taas isommat labrat, tulee siis 1 kk väliä edellisiin labroihin ja näkee, miten mehu on kuukaudessa tehonnut. Vai onko.
      No, ei se helppoo oo sielläkään...voimia <3

      Poista
  4. Minä oon ollut face lakossa, alkoi tympimään koko paikka.

    VastaaPoista
  5. Voitto meni niiin oikeaan osoitteeseen!!

    VastaaPoista
  6. Kyllä elämä voittaa, Helmi. Välillä lannistaa, mutta nostaa sitten taas hieman iloa pintaan, niin kuin nytkin sinulla.

    Minullekin sattui kerran todella ärsyttävä poliisi kolaripaikalla. Teki mieli antaa pojulle käytösohjeita, mutta en sitten viitsinyt :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se kai on...
      Poliiseille vois pitää välillä käytöskoulua.

      Poista
  7. Mä oon oppinut että ei poliiseille kannata olla näsäviisas :D. Ainakaan livenä ja silloin kun ne on töissä.

    Kiitos piristävästä illasta :) <3

    VastaaPoista
  8. Voi että, olipa osuva voitto! Happy for you ♥♥

    Mut on poliisi pysäyttänyt vain kerran ja se tapaus oli ihanan söötti. Olin kyllä niin peloissani (olin vasta toipumassa ajokammosta), että jos ois ollut joku kaamea tyyppi, olisin varmaan jättänyt auton siihen paikkaan ja alkanut itkeä...

    VastaaPoista
  9. Ei olisi arpavoitto parempaan osoitteeseen mennä!

    Mun kohdalle on osunut Suomessa ainoastaan mukavia poliiseja. Muistan aina sen, miten Seinäjoella asuessani olin kaverini kanssa bilettämässä ja päätimme lähteä melko aikaisessa vaiheessa sieltä kotiin. Yökerhon oven edessä seisoi mustamaija ja kaverini meni koputtamaan heidän ikkunaan ja kysyi :"Meitäkös te täällä jo odottelette?"
    Vanhempi leppoisa poliisimies kysyi, että minnekäs meidän pitäisi päästä.
    Vastasimme, että ...kadulle. Siihen poliisi:"Jos teitä ei haittaa, että täytyy ajaa yksi kierros tuolla Joupin tehdasalueella, niin hypätkää kyytiin."
    Meitä ei tarvinnut kahta kertaa kehottaa. Kaverini vain vähän moitti, ettei autossa ollut baarikaappia ja huonoja tarjoiluja, vaikka pöytäkin löytyi.
    Pari viikkoa myöhemmin bongasimme saman kaverin kanssa samat poliisit liikenteessä. Saimme taas kyydin kotiin. :-D
    Eivät olleet tosiaankaan virkaintoisia niuhoja. Mulla on saksalaisista poliiseista enemmän sellainen kuva. Heille ei kyllä parane mennä huumorilla mitään laukomaan.

    Ehkä Suomessakin tyyli on muuttunut. Nuo meidän poliisikyydit olivat joskus vuonna -92 tai -93. Tiedä sitten, oliko tuo nyt ihan luvallistakaan.
    Jälkikäteen olen vain miettinyt, että mitäköhän silloisessa naapurissani asunut kerrokyttääjien ylipapitar on miettinyt, jos on sattunut näkemään, miten neiti Simpukka tuodaan viikonloppuisin maijalla kotiin. :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ei onnistu enää, eikä tosiaan ymmärtääkseni ole laillistakaan. Teillä kävi hyvä mäihä :-D
      Naapurikyttääjien ylipapitar... :-D

      Poista
  10. Kyllä oli hyvä sulle tuo voitto:)

    Ajatukset toisiin suuntiin, eikä ne poliisit sen pahemmin onnistuneet pilaamaan iltaa. Joskus osaavat ola tosi tökeröitä.

    Kevättä kohden ja aurinkoa meille kaikille .)

    VastaaPoista
  11. Moikka pitkästä aikaa!! ♥ Olen lukenut vanhoja blogipostauksiani ja olet tosi usein siellä kommentoinut.. piti tulla ihan kattomaan mitä sulle kuuluu.

    Tästä postauksen otsikosta päättelin, että on jotain Maijaa... niin kuin olikin. Uuuuu, Maija on niin paras!! Mä olen ollut nyt kaksi kertaa keikalla, olikohan marraskuussa eka kerta ja melko äskettäin toinen kerta ja taas oon menossa kuun lopussa - oon ihan intona! Oon kuunnellut Maijaa vuosikausia, mutta siis vasta nyt päässyt ihan livenä katsomaan, joten ymmärrän oikein hyvin sun innostuksen keikan powerista - se oli kerta kaikkiaan todella mahtavaa! Ja tääkin vanha eukko siellä riehui hiki päässä ja into piukeena, ääni oli aivan kähee seuraavana päivänä ja jalat muussia... mut EI HAITTAA, koska oli vaan niin mahtavaa!!!

    Mun pitää perehtyä paremmin sun nykykuulumisiin kyllä... pikakatselmuksella sain kuvan, että on ollut terveysongelmia..? Kaikkea hyvää ja ihanaa sulle ja tsemppiä ja kesäistä mieltä (vaikka vähän kylmää onkin)! ♥

    t. Heli (mun blogi on just nyt kiinni, siivoustauolla... palaan sen kanssa kyllä, kun ehdin - siis jos vielä siellä käyt..)

    VastaaPoista
  12. Moikka moi!
    Maija on munkin sellainen "vanha tuttu", jota oon kuunnellut vuosikausia. Sekä musa että rouvan keikat on niin mun juttu, tykkään Maijan säkenöinnistä ja siitä kapinasta. Ihan parasta!!!
    Jeps, terveysasiat vähän kremppaa, mutta koitettava on selvitä...tavalla tai toisella. Monta muttaa ja asiaa se arkeen tuo, monella saralla, mutta jotain uusia konsteja selviytymiseen on keksittävä/keksittykin jo. Näillä mennään.
    Täytyypä tulla taas jossain kohtaa lueskelemaan. Jossain kohtaa mulla katosi osa lukemistani blogeista, kuuluitkohan säkin niihin? Hmm... Siivousintoa blogiin ja palaillaan :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista. Pus!