perjantai 5. helmikuuta 2016

Pappi, lukkari, talonpoika, kuppari?

Nuorimmainen on hakenut urakalla kesätöitä. Hinku kokemukseen ja rahaan on kova, kaikkensa yrittää. Pidetään peukkuja. Kaksi kesäähän tuo on jo kesätöissä ollut, 13 ja 14-vuotiaana. Nyt mielisi jo muualle, näkemään jotain muuta. Kiven takana vaan ovat paikat, joihin pääsee alle 16-vuotiaana. Tästä tulikin mieleen eräs toinen nuori, jota töissä koetan vetää perässäni. 17-vuotias ja vetelä kuin mikä. Töihin tuloaika ei tunnu olevan niin justiinsa ja liian aikaisin on kiire pois. Huokailee tai sanoo vastaan kun jotain pitäisi tehdä. Koskaan ei ole kesätöitä edes hakenut, ja muutenkin  tuntuu olevan perheen kultapoju mopoautoineen ja muine vermeineen. Minkäänlaista kunnioitusta ei tunnu olevan vanhempiaan tai meitä harjoittelunohjaajiaan kohtaan.No, nuorihan tuo on ja elämä opettaa. Ehkä. 

Yhteishaku alkaa muutaman viikon päästä. Ysiluokkalaiset tuskailevat hakujensa kanssa, pohtivat, mitä tehdä tässä vaiheessa elämällään. Nuorimmaiseni on suht selkeällä tiellä, hänen valintansa on ollut kolmisen vuotta sama. Enemmänkin päänvaivaa hälle aiheuttaa ympäristön paineet. Moni nauraa partaansa, opo suorastaan haukkuu valintaa ja läheinen koettaa käännyttää minkä pystyy. Isänsä on koittanut jo lahjontaakin. 
Asiassa on monta puolta. Allaolevasta wilman koerivistöstä näette, että nuorella menee koulu erittäin hyvin. Kielet (enkku 9, ruotsi 10, ranska 10, äidinkieli 10) ovat helppoja ja muutkin aineet sujuvat niin, että keskiarvo on todistuksessa 9,5 luokkaa. Tytön valinta on silti kaksoistutkinto, jossa ammatillinen ala on se, johon pääsee kaikista pienimmällä keskiarvolla. Ala on muutenkin rankka ja itsestään huolta pitävälle (lue: pitkät kynnet, vahvat meikit, pitkä tukka ja naisellinen vaatetus) tytölle vähän epätavallinen. Opo koulussa on todellakin haukkunut tytön valinnastaan! Koska kaksoistutkinto on tytölle se juttu, samoin kuin alavalinta, tulee junamatkaa joka päivä tunnin verran molemmissa päissä (oletan tässä, että pääsee ko. kouluun). Silti tyttö pitää halustaan kiinni. 
Mä itse ajattelen, että mikään, mitä opiskelee, ei mene hukkaan. Siltikään, vaikka vuoden päästä huomaisi, ettei ala ollutkaan niin hehkeää kuin kuvittelee. Tai jos koulu käy matkoineen liian rankaksi ja haluaa vaihtaa. Eihän nykypäivänä enää opiskella eläkeammattiin muutenkaan. Tavallaan hyvä kielipää menee ehkä "hukkaan", mutta nuorihan tuo on! Ja ehtii vielä monta asiaa elämässään, jos siltä tuntuu. Mua itseäni ainakin harmittaisi, jos mut pakotettaisiin johonkin, mitä en halua. Ei silloin riitä opiskelumotivaatio, ei millään!
Mitä itse olet mieltä? Sellaiseen jännään juttuun olen törmännyt, että kauniita sanoja puhutaan, kuten "tottakai lapsen pitää saada tehdä mitä haluaa", mutta kun kyse on omasta lapsesta, niin kummasti sitä vaan lukioon (ja "lääkäriksi tai juristiksi") "pakotetaan" tai tuupitaan. Karrikoidusti sanottuna noin, mutta ymmärtänette pointin?
Jos oma lapsesi tahtoisi vaikkapa kiinteistöhuoltajaksi (mitenkään ammattikuntaa aliarvioimatta!) liki kympin papereilla, mitä sanoisit? Mä olen oman mielipiteeni tuossa jo sanonut, mutta mielenkiinnosta tahtoisin kuulla, mitä sinä ajattelet?





42 kommenttia:

  1. Mä olen koittanut markkinoida kaksoistutkintoa lapsukaiselle, mutta kun se ei tiedä vielä mikä siitä tulisi isona. Jos sun lapsen alavalinta on edelleen se, minkä muistan sen olevan niin ei ole huono valinta ainakaan rahan puolesta :D. Nimimerkillä sen alan palkkoja laskeva kateellinen konttorirotta.

    Mitä omaan lapseen tulee niin... pitää ihan pohtia! Haluaisin että löytää semmoisen alan jota haluaa opiskella ja haluaa sitä työtä tehdä. Jos koittaa jotain semmoista tehdä mitä ei oikeasti haluaisi niin ei sitä kauaa jaksa. Tietysti sitä toivoo että lapsen valinta olisi semmoinen, jonka palkalla pystyy taloudellisesti pärjämään ok.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama ala edelleen. Niin mäkin ajattelen, että sitä pitää saada tehdä, mitä haluaa. Ja neidillä on kumminkin hinku suorittaa kaksoistutkintona, eli haluaa sen yo-todistuksenkin. Vähän pidemmälle pitää sit vaan hakea kouluun.

      Poista
  2. Olen sitä mieltä, että lapsen pitää itse valita, itse tehdä virheensä (enkä todellakaan tarkoita, että tämä kaksoistutkinto olisi virhe - päin vastoin) ja kantaa seuraukset.

    On upeaa, että nuori tietää mitä haluaa. Sitä pitää tukea eikä mitään muuta!

    Sä oot mahtava äiti <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tuenkin. Ärsyttää lähinnä nuo muut, jotka ei vaan halua tajuta.

      Poista
    2. Ne jätätte omaan arvoonsa ja tuet häntä minkä kerkiät. ja mä tiedän, että sä tuetkin <3

      Poista
  3. No, tässä omassa tilanteessani olen sitä mieltä, että on mahtavaa, jos lapsella on edes joku ala, josta on kiinnostunut! Opon käytöksestä tyttöäsi kohtaan pitäs tehdä valitus. Sen työ on nähdäkseni neuvoa ja kannustaa, eikä haukkua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tota opoa en tosiaan tajua. Mun mielestä epäasiallista. Mutta jos alan kitistä, niin sana sanaa vastaan.... Onni kuitenkin, että teini on sen verran rohkea, ettei taivu opon sanomisiin.
      Toivotaan, että teilläkin asiat helpottuisi <3

      Poista
  4. Kaksoistutkintoo kehiin ja tyttären omat haaveet toteen !!! Ihme opo kyllä koulussa. Toki hän saa olla eri mieltä, mutta kyllä hänen pitäisi kynnioittaa nuoren omia haaveita.

    VastaaPoista
  5. Jos tuossa vaiheessa nuorella on joku selkeä näkemys siitä, mitä hän haluaa isoja tehdä, niin eikai sitä voi muuta tehdä kuin tukea sitä. Harmittaisihan se varmasti jälkikäteen, jos ei olisi tullut edes kokeiltua. Kuten kirjoitit, niin tuon ikäinen voi vielä vaihtaa suunnitelmiaankin ja eikös nykyisin voi myös suorittaa ainakin lukionkin neljässä vuodessa halutessaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärtääkseni voi. Vaikka teinin opiskeluinnolla voisi olettaa menevän kolmessakin, mutta sittehän sen näkee, miten alkaa sujua, mitä matka vaikuttaa jaksamiseen jne...

      Poista
  6. Sä varmasti tiedätkin jo mitä täällä ajattelee se, jota ei päästetty konelukioon. En jaksa toistaa itseäni, mutta sellaisen lisäpointin sanon tällä kertaa, että tuttavapiiriini kuuluu esimerkiksi huikean kielitaitoinen nainen, joka kuitenkin valitsi itselleen puutarha-alan elämänuraksi ja on ollut siellä hyvin tyytyväinen. Kielitaitoa tulee sitten käytettyä, kun lukee vieraskielisiä lehtiä mielellään.

    Ja kun tytärtäsi tosiaan kiinnostaa kaksoistutkinto, niin siinähän tulee sitten lukio samassa, niin jos ei duunarihommat muutaman vuoden päästä kiinnostakaan, niin sitähän voi sitten suunnata yliopistoon. Tärkeintä on saada tehdä mitä haluaa, juurihan tässä julkaistiin tutkimus, jonka mukaan ihminen on onnettomimmillaan töissä ja vain harva onnistuu löytämään työn, jossa todella viihtyy, niin eiköhän ole parempi tehdä sitä, mikä itseä aidosti kiinnostaa, vaikka olisi ns. edellytykset tehdä jotain yleisesti arvostetumpaa. Sitä paitsi elämässä ehtii moneen kertaan vielä vaihtaa ammattia ja varmaan aika moni joutuu jatkossa opiskelemaan pari kolme eri ammattia elämänsä aikana, kun maailmanmarkkinat heittelee.

    Joten sinne vaan, mikä itseä kiinnostaa ja opo olkoon hiljaa! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistinkin, että sulla oli joku tällainen kuvio. Ja kuten saattaa huomata, se asia harmittaa sua edelleen. Ei siis mitään järkeä pakottaa teiniä!
      Ja tosiaan, korkeammalle voi sitten tähdätä tai vaihtaa alaa, jos siltä aikanaan tuntuu.
      Tyhmä opo!

      Poista
  7. Hyvä kirjoitus!
    Omille lapsilleni olen antanut vapauden valita jatkokoulutksesta. Sillä edellytyksellä, että jotain pitää olla, ysiluokan jälkeen ei voi vaan "olla" tai mennä silloin jo töihin, josko nykyään eds pääsisi.
    Hienoa, että nuoresi tietää mitä tahtoo! Ja niin kuin kirjoititkin, ehtiihän tuo hankkia vaikkakuinka monta koulutusta, jos tämä ei nappaa. Pakottaa ei kannata, siitä tulee vaan katkeria aikuisia, jotka ovat toteuttaneet vanhempiensa toiveita ja unelmia.
    Onneksi sinä kannustat nuortasi, tsemppiä teille!

    VastaaPoista
  8. Nykyään ei todellakaan opiskella eläkevirkaa odottaen. Keskimäärin ammattia joutuu vaihtamaan 3 kertaa, myöhemmin ehkä vielä useammin. Joten miksi kieltää nuorelta se ala, minne hän nyt haluaa? Elämä on edessä ja kaikkea voi tulla todellakin eteen.

    Kielien osaaminen on kyllä hienoa, elämme niin globaalissa Euroopassa ja maailmassa, että hyvä kielipohja on hieno juttu. Sitä hän tulee varamsti tarvitsemaan vanhempana, joten kannattaa ylläpitää taitoa.

    Sitä en toki tiedä mitä sanoisin omalle lapselle, kun niitä ei ole, mutta kun opetin lukiossa matikkaa, näin usean surullisen esimerkin siitä kun vanhemmat olivat pakottaneet opiskelemaan pitkää matikkaa, että poju/tyttö pääsee lääkikseen. Voi laps raukkoja, onnetonta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi pitkä matikka on meidän perheen stoori. Itsehän siis vaihdoin lukion viimeisenä vuonna pitkän matikan lyhyeen, kun en jaksanut niitä hylättyjä arvosanoja enää koittaa korottaa. Pikkuveljeni kahlasi koko pitkän matikan läpi ja pääsi jopa teknilliseen yliopistoon, missä oli vuoden, mutta sen jälkeen luovutti, kun ei pärjännyt ja vaihtoi koulua. Meille ei ole suotu sitä päätä, että matikka olisi helppoa, vaikkei toisaalta ole oltu niitäkään, joille se olisi täysin ylivoimaista, mutta aikoinaan kun piti lyhyttä tai pitkää matikkaa valita, niin kyllä tuli melkoista painostusta vanhempien taholta ja jopa kummitätini laitteli mulle viestejä pitkän matikan puolesta.

      Pitkä matikka on varmasti hyvä, jos rahkeet siihen riittää, mutta jos ne ei riitä tai aihe ei yhtään kiinnosta, niin ei kannata tehdä elämästään ihan liian raskasta ja hankkia itselleen fiilistä, kun tuntee itsensä jatkuvasti tyhmäksi.

      Niin ja meillä ei sikäli ollut edes sukurasitetta, että kumpikaan vanhemmista ei ole käynyt edes lukiota, mutta niillä oli joku hitonmoinen pakkomielle, että lapset kouluttautuu hyvin (minkä toki ymmärrän, hyvää tulevaisuuttahan he vain halusi varmistaa), mutta lapsen onnea ei pidä tuhota sillä, että pakotetaan tekemään jotain, mikä ei ole luontaista sille ihmiselle. Ja etenkin kun nykyään maisterin tai parin paperit ei takaa yhtään mitään töitä!

      Poista
    2. Just näin Rantis. Sä oot nähnyt läheltä, että motivaatio ei riitä, jos opiskelee sitä, mitä vanhemmat tahtoo..

      Poista
  9. Vaikeita asioita nuo valinnat. Omat lapseni lopettivat peruskoulunsa aikoinaan kaikki yli ysin keskiarvoilla, lukio oli selvä valinta jokaiselle ja nimenomaan heidän oma valintansa, ei meidän vanhempien. Kolme vuotta aikaa aikuistua lukiossa, miettiä vielä tarkemmin mikä on oma ala jne. Kaikki pääsivät loistavin paperein ylioppilaiksi ja suoraan opiskelemaan sinne minne halusivat. Tyytyväisiä ovat olleet joka ainoa.
    Totta, että enää ei kouluttauduta eläkeammattiin, mutta eipä aikaa kannata tuhlata turhaankaan, ellei ole varma. Itse olen lukion kannalla, avaa paljon ovia hakeutua minne tahtoo kun on kukion päättötodistus ja yo-todistus. Mutta totta sekin, ettei nuoren unelmia saa torpata eikä väheksyä. Jos on vahvasti ja järkevällä tavalla päätöksensä takana, niin siitä vaan. Mutta jos päätös on haavekuva jostakin mistä ei ole varmuutta, niin kyllä sen kolme vuotta hyvin voi vielä käyttää yleissivistävään opetukseenkin ja hakea sen jälkeen. Ja tuollaisella todistuksella... Elämä on monimutkaista!
    Joka tapauksessa onnea nuoriellesi mitä sitten valitseekaan ja tsemppiä kesätöiden hakuun ja saantiin!

    t. Ison perheen äiti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Vahva on teinin tahto ja kiinnostus. Ja tosiaan tuo yo-lakkihan tulee siinä "sivussa", joten jatkomahiksia on silti. Sellaiselle, joka ei vielä tiedä, mitä tahtoo opiskella, on lukio(kin) hyvä vaihtoehto. Kolmen vuoden aikana ehtii jo miettiä ja kasvaa.

      Poista
    2. Jatkomahiksia tulee kyllä ilman lakkiakin.
      T. Yliopistossa opiskeleva amis :)

      Poista
  10. Jaa-a, vaikea kysymys... Siinä olen täysin samaa mieltä, että tyttö on vielä nuori ja ehtii kyllä vaihtaa koulua, jos huomaa ettei jaksa/ kiinnosta tai jotain muuta. Ja jos tuo kaksoistutkinto tarkoittaa sitä, että samassa tulee lukio- ja ammattitutkinto, niin kyllä olisin ehdottomasti sen kannalla. Jos pelkästään ammattitutkinto, niin siinä tapauksessa olisin lukion kannalla. Lukio on kuitenkin yleissivistävä oppilaitos, josta ei ole mitään haittaa (en toki väitä, että mistään muustakaan koulusta olisi haittaa) ja jonka aikana on kuitenkin pari vuotta aikaa selkeyttää ajatuksiaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä juuri kaksoistutkinto tarkoittaa. Viikot ovat tunneiltaan pidempiä luonnollisesti, koska "opiskellaan kahta eri koulua". Samalla saa ammatinkin :)

      Poista
  11. Minä ajattelen näin.Nyky yhteiskunnassa on vain rikkaus,jos ja kun taidat usemman ammatin.Harvoin enää on niin sanottua "eläkevirkaa"Hyvät on tyttösi aikeet,eikä huippu kielipää mene ollenkaan hukkaan,vaan kantaa läpi elämän.Enempi olisin huolissani jos ei olisi mitään suunnitelmia peruskoulun jälkeen.Mukavaa kevään odotusta:)
    Merja

    VastaaPoista
  12. Hei,jäi vielä sanomatta tärkein asia.Saat äitinä olla tosi kiitollinen ja ylpeä noin upeasta tytöstä.
    T.Merja.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, olenkin! Tosin, yhtä ylpeä olen kahdesta muustakin lapsestani, vaikkeivat olleetkaan ollenkaan näin loistavia koulussa :) Silti, hekin ovat ammattinsa löytäneet ja kaikki on hyvin.

      Poista
    2. Ja minä lisään, että lapsesi saavat olla kiitollisia kaltaisestasi arvostavasta ja tukevasta äidistä!

      Poista
  13. On tuo nuorison ammatinhaku mielenkiintoista! Aina ei usko silmiään valinnoista eikä voi mennä sanomaan, että valintasi on väärä. Aika näyttää, kiinnostaako ala ja jaksaako sitä elämänsä loppuun asti. Antaa nuorten kokeilla. Oppia ikä kaikki.

    VastaaPoista
  14. olen omilleni sanonut että "tuen sua missä tahansa valinnassa. jos pakotan sut johonkin (ja tähän kohtaan aina joku absurdi juttu sen lapsen näkökulmasta), sä et tykkää siitä ja teet sen huonosti. valitse mitä tahansa, mä allekirjoitan sen paperin."

    Sittemmin kävi valitettavasti ilmi, että minulta ei odotettu edes allekirjoitusta...semmoista se on yhteishaku nykyään.

    Mutta joka tapauksessa: itse se on valinnoistaan vastuu kannettava, melkein mitä vain voi halutessaan oppia myös myöhemmin ja mennä opiskelemaan myöhemmin.
    Kun itseä on lapsena /nuorena kammettu jämäkästi johonkin suuntaan, joka nyt aikuisena ei tunnu lainkaan omalta, haluan omilleni antaa vapauden tehdä omat valintansa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hAUSKA, ETTÄ SAMAAN PÄÄTELMÄÄN TULLAAN, VAIKKA ERI KAUTTA ON KULJETTU. mUA TAAS EI TUUPITTU EIKÄ PAKOTETTU, SAIN HAKEA SINNE, MIHIN VERI VETI. sIKSI JUST HALUAN ANTAA OMALLENI SAMAN KOKEMUKSEN; SINNE PITÄÄ MENNÄ, MIHIN KIINNOSTUS ON JA HALU.
      pITÄÄPÄ KUULOSTELLA, KYSELLÄÄNKÖ TÄÄLLÄ ALLEKIRJOITUKSIA MIHINKÄÄN. lUOTTO OPOON EI NYT JUURI OLE IHAN KOHDILLAAN. KUULEMAN MUKAAN OMANI EI OLE AINOA, JONKA KANSSA ON TOIMINUT VÄHINTÄÄNKIN OUDOSTI.
      oHO, TULI ISOLLA, EI OLLUT TARKOITUS HUUTAA :)

      Poista
  15. Onpa sulla fiksu tyttö! :)
    Ymmärrän tavallaan sen, että monet vanhemmat yrittävät tuuppia lukioon ja tiettyihin ammatteihin. Ehkä sillä ajatellaan, että on enemmän "varman päälle" ja sitten voi valita vapaammin eri työpaikkojen kanssa. Mutta kuitenkin jos nuorella on selkeä veto johonkin suuntaan, ja keskusteluista ja mielipiteiden vaihdosta huolimatta pitää päänsä, niin kyllä sitä pitää kunnioittaa. Eihän sitä kuitenkaan kukaan tiedä omaa - saati toisen - elämää eteenpäin, eikä sitä mikä nurkan takana odottaa. Voi olla, että nuori itse huomaa, ettei se ollutkaan hänen juttunsa. Tai yhtä hyvin voi tuntea suurta intohimoa ko. alaa kohtaan ja se voi olla just se hänen oma tiensä :)

    Jokaisella on ne omat polkunsa, jotka täytyy käydä läpi ja tutkia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on, kai ne tuuppijat/pakottajat hyvää omalla tavallaan tarkoittavat.
      Samoin ajatellaan! Ja vaihtaahan sitä aikuisetkin mielipidettä, miksei siis nuoret.

      Poista
  16. Pakottajamutsi ilmoittautuu :D Kun muksu kävi ensimmäistä luokkaa ja paljastui yllättäen ettei kuvaamataito suju mutta kaikki muu sujuu niin mulla alkoi valkolakki häämöttää takaraivossa :D Olen tehnyt selväksi, että lukion käytyään voi heittäytyä mun puolestani vaikka peräkamarin pojaksi. Tunnustan rehellisesti paikkaavani omaa katkeruuttani kun lukion sijaan halusin huonoista kotioloista mahdollisimman kauas opiskelemaan. Ei musta olisi tainnut kyllä olla aidosti pakottamaan jos se muksun oma valinta olisi ollut ammattikoulu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et sentään halunnut siitä sitten kuvataiteilijaa :-D

      Poista
  17. Meillä on kaikilla lapsilla ollut hyvät keskiarvot ja päätä olisi ollut opiskella. Esikoinen luki ylioppilaaksi, kaksosia lukioon ei olisi saanut millään. Toinen on rakennusmies (vielä armeijan jälkeen työtön) ja toinen valmistui viime keväänä linja-autonkuljettajaksi ja työllistyi heti vuoden alussa. Joten anna tytön päättää. Autoala tarvitsee myös naisia. Se on raskasta ja pitkää päivää, mutta kielitaidollakin siellä on merkitystä jos alkaa ajaa "ulos". Anna tytön pitää päänsä ja ole hänen tukenaan! Väkisin opiskelusta ei tule mitään! nim. aina katunut ettei rekkakorttia omista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tyttö saa päättää ihan itse, miksi haluaa tulla, kyllä. Ja siltä näyttäisi, että kouluunkin pääsee ihan heittämällä (ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa, Helmi!)
      Hei, mäkin olisin aina halunnut ajaa rekkaa! Siitä on taidettu joskus aiemminkin täällä puhua :)

      Poista
  18. Satuinpa juuri sopivasti tänne :) Eräs aiemmassa työpaikassani ollut sivari sanoi, että kaksoistutkinto on parasta, mitä hän on elämässään tehnyt. Että vaikka se oli rankkaa, niin kyllä kannatti.

    Itse olen ajatellut, että pojat saavat tehdä ihan mitä haluavat, kunhan ovat itse tyytyväisiä työhönsä. Eihän sitä muuten edes jaksa tehdä.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista. Pus!