perjantai 12. helmikuuta 2016

valivalivalivalivalivalivalivalivalivali

On tainnut taas viikko kulua, kun viimeksi olen mitään tänne jaaritellut. Tuo viisivuotispostaus oli ajastettu jo aiemmin, ja olin sen jo unohtanutkin :) Ei yllätä nykyään yhtään.
Pakko myöntää, vaikken haluaisikaan valittaa aina ja kokoajan, enkä varsinkaan ikuisesti, että taas on elämä ollut lähinnä sinnittelyä. Aamupäivän jaksan töissä, sitten alkaa se kolotus ja väsymus/uupumus/mikälie. Hammasta purren olen loppupäivän ja pää on sekaisin. Lisänä mulle on tullut viime viikkoina sellaista ihmeellistä oloa; en oikein osaa sitä edes selittää, mutta kokeilen... Ensinnäkin mä unohtelen asioita. Saatan kävellä johonkin suuntaan ja ihmetellä, miksi olen sinne menossa. Tätä tapahtuu monta kertaa päivässä. Lisäksi mun on oikein sinniteltävä ja superskarpattava, kun en meinaa pystyä keskittymään asiaan ja saamaan siihen ratkaisua. Ihan kuin pää olisi ihan tyhjä, eikä siellä liiku mikään. Ihan kuin olisin jotenkin vajaa. Ihan pieniäkin asioita pitää miettiä, kuten mikä on työkaverin nimi. Kun töissä on kuitenkin koko ajan hektistä ja paljon muistettavia pikkuasioita kellon kanssa kulkien, on se erittäin raivostuttavaa. Ja väsyttävää. Koko ajan skarppaan täysillä, että kykenisin tahtiin/mihinkään töissä. Ihan kuin olisin unohtanut kaikki pienimmätkin perusasiat. Alkaa väkisinkin miettiä, että mikä mulla oikein on??? Kaksi kansiota opiskeltaavakin olisi, mutta jos en muista/kykene edes päivän perusasioita tai nimiä, lienee turha koettaakaan opiskella..
Anemiakin tossa labroissa todettiin, siitä huolimatta, että olen koittanut kaikenmaailman vihanneksien ja hedelmien syöntiä lisätä, toki varojen mukaan. Aina ei vaan pysty.  
Omahoidon kautta lääkäri määräsi Floradix-rautalitkua, nyt koitetaan sitä. Pinaattia(kin) olen koittanut tunkea joka paikkaan. 
Olen pitänyt huolen siitä, että nukun vähintään kahdeksan tuntia joka yö.
Olen tälläkin viikolla käynyt avannossa.
Olen koittanut sulkea silmäni kodin kaaokselta; kun en vaan jaksa.
Koettanut olla vapaapäivänä järjestämättä mitään, kieltäytynyt pääasiallisesti menoista =levännyt.
Silti, mä olen vaan umpiväsynyt. Pää on kuin sumussa. Ei jaksa mitään. 
Tämä ei voi olla sitä "tavallista kevätväsymystä"

Reumapolille on aika kuukauden päästä. Työterveyteen on turha mennä, siellä sanotaan kumminkin, että reumapoli hoitaa..


Jos mä oonkin vaan tulossa hulluksi? 

18 kommenttia:

  1. Niin samoja fiiliksiä täällä. Väsyä, hajamielisyyttä, tahdottomuutta, unohtelua... Ihan kuin aivot olisivat vaihtuneet tahmeaksi liimapalloksi.
    Kaikenlaiset tulehdukset (reumat sun muut) ei ainakaan ole omiaan muuttamaan mieltä kovin pirteäksi. Mutta silti... Mikä ihmeen tahmaliima tämä tila oikein on?

    Olisi kiva herätä pirteänä ja inspiroituneena, olla edes jotenkin normaali. Sitä odotellessa.

    Lämpöinen rutistus!! ♥

    VastaaPoista
  2. Mulla on tuota samaa, mutta en pidä itseäni hulluna :D

    Just tuo pään tyhjyys on pelottavaa ja se jatkuva keskittymiskyvyn palautus rasittavaa. Saattaa "unohtaa" itsensäkin johonkin pitkäksi aikaa, vaikka pitäs mennä jo eteenpäin.

    Lyhyen ajan sisällä olen esimerkiksi unohtanut kahdesti pyykit koneeseen. Eilen laitoin hanan kiinni ja avasin luukun ja "äkkiä laitan vaan tän tuonne ja sit ripustan" niin muistin pyykit viiden tunnin päästä, autossa kaupasta kotiin tullessa.

    Nyt kun mulla on tuo uus älykännykkä, niin sen muistutustoimintohan on aivan avuton... yksi kilaus vain, ja siinä se. Jos sattuu oleen vaikka vessassa ja puhelin olkkarissa kilahduksen hetkellä, niin unohdus on taattu. Se on selvästi suunniteltu ihmisille, joilla puhelin on koko ajan kädessä. Mie en tiiä tälläkään hetkellä, missä mun puhelin on. Ehkä keittiön pöydällä...

    VastaaPoista
  3. Mulla oli tommonen sama fiilis kun iski se kilpparihärö. Ei ollut kiva homma ei. Joku kattava labrahässäkkä ehkä kannattais vaatia jos ei ole jo otettu. Tsemppiii

    VastaaPoista
  4. Huh,on kyllä tosi rankkaa juuri ja juuri pinnistellä työpäivät
    tossa kunnossa.Sehän vain lisää paineita.Jos jaksat sinnitellä sinne reumalle menoon saakka.Laitat siellä vaikka;itkien,potkien ja kirkuen lekurin
    selvittämään syyn olotilaasi.Onhan asiakas hoidettava kokonaisvaltaisesti.Voimia sinulle,kyllä asioilla on tapana järjestyä:)
    Terveisin Merja

    VastaaPoista
  5. Voihan vitalis. Tuo unohtelu ja muu kulostaa siltä, että sulla on kaiken muun sairauden lisäksi melkoinen stressitila elimistössä (siis fyysinen ja psyykkinen). Sitten kun vielä on kiire töissä ja oikein koitat pinnistellä, niin tilanne vaan pahenee.

    Jospa kuitenkin käyt työterveydessä, jos tuollainen jatkuu. Vaikuttaa melkein siltä, että että sinä et ole työkykyinen, ainakaan kauan jos koitat vaan väkisin jaksaa.

    Voimia ja halaus ♥

    VastaaPoista
  6. Ei tuo todellakaan kuulosta tavalliselta kevätväsymykseltä. Enemmänkin mieleen tulee uupumus tai masennus. Jos taustalla on vielä anemia, niin se ei helpota ollenkaan asiaa.
    Mulla on myöskin Floradix- pullo jääkaapissa. Olen naukkaillut sitä huomattavasti isommat määrät kuin suosituksissa lukee ja aina sen yhteyteen appelsiini- tai mustaherukkamehua (c- vitamiinia raudan imeytymisen varmistamiseksi) kyytipojaksi. Nyt alkaa todellakin vointi tuntua energisemmältä. Olihan siellä vielä se suonensisäinen rauta pohjustuksena.

    Anemiahan saa aikaan sen, että mieli ja kroppa käyvät vain puoliteholla. Sitä en tiedä, miten paljon sillä on mahdollisesti vaikutusta muistitoimintoihin. Masennus ilmenee joillakin muisti- ja keskittymishäiriöinä.
    Ainahan nuo kuviot nivoutuvat jollain tavoin yhteen, että joskus on tosi hankalaa lähteä erottelemaan, mikä johtuu mistäkin.

    VastaaPoista
  7. Onko kilpirauhasarvot tutkittu? Tuollaisia oireita on kuulemma kilpparin vajaatoiminnassa. Ei tuollainen ole kivaa. :( Voimia sinulle, toivottavasti saat pian apua oireisiin!

    VastaaPoista
  8. no et!!!
    olen alle hiukan alle 60,ja minulla 2000 luvulla ihan samanlaiset "oireet" (ehkei ,paras sana,kuvamaan ;)
    Varastin ...aikaa ,jaksamista seuraavalta päivältä,elämä oli helvettiä. ymmärrän.
    ...silti toivon,että löytävät oikean diaknoosin,voimia!!!

    siipirikko

    VastaaPoista
  9. Ihan samaa kuule liikenteessä, et tod ole tulossa hulluksi!
    Mua nukuttaa/väsyttää koko ajan, töiden jälkeen meen suoraan päikkäreille ja klo 22 taas nukkumaan. Energisyys totaalihukassa.

    Epäilen, että liikun liian harvoin ja liian yksipuolisesti ja elämästä puuttuu tällä hetkellä energiaa antava INNOSTUS. Mutta siihen on tulossa muutos, uskon....heti kun vain jaksan :D

    Voimia superisti!

    VastaaPoista
  10. Et sä oo tulossa hulluksi, sulla on vaan nyt liian rankkaa. Pää ei jaksa kun kroppa prakaa.

    Voi kun sun ongelmat ratkeaisi jollain taikaiskulla!

    VastaaPoista
  11. Hellou! kyllä oon nyt sitä mieltä, et joku burnoutti sulla on, ja oot kyllä pidemmän levon tarpeessa, saikulle nyt heti, ja lääkäriin, ettet sairastuta ittees oikeesti viel pahemmin. Oot nuori ihminen, ja kuntoon on sut saatava, ei tuu muuten yhtään mitään. Noi on just varotuksia vakavammasta alkavasta jutusta.! Usko mua, oon nähnyt paljon juttuja, ni nyt oikeesti usko, ja hoida ittes kuntoon <3

    Mukavaa viikonloppua, tsemiä kehiin <3 :)

    P.S
    Mun blogin osoite on muuttunu, nettanucca.blogspot.com
    http://nettanucca.blogspot.com/, sitten siellä facesivut Tervetuloa mukaan:)

    VastaaPoista
  12. Ei kultaseni, sä et ole tulossa hulluksi!

    Samalla tavalla kun kaksi kättä ei voi tehdä samaan aikaan viiden käden tehtäviä, aivoillakin on rajansa. Kun sun keho ei ole nyt kunnossa, niin oletettavasti sun aivotkin on väsyneet eivätkä jaksa muistaa niin montaa asiaa kuin tavallisesti kykenet. En siis ole mikään aivotietäjä, mutta sen tiedän, että kaikilla kapasiteetti välillä laskee ja omakohtaisesti se on välillä ollut lähes nolla, kun kipu ja vaiva vie kaiken voiman.

    Jos sulla on raudanpuuteanemiaa, niin se tekee todella väsyneeksi, silloin ei kertakaikkiaan jaksa mitään. Se joka totesi anemian, voisi kyllä selvitellä mistä syy johtuu, mutta aavistelen ettet jaksa paneutua nyt tähän enempää. Voin laittaa sulle viestiä asiasta.

    Toivon sulle parempaa viikonloppua. Pieniä ilonaiheita ja kaikkea hyvää ympärille <3

    VastaaPoista
  13. Anemia saattaa tuon aiheuttaa, mutta voi olla myös burn outia. Oletko jaksamisesi rajamailla? Kuuntele tarkoin itseäsi ja lepää kunnolla (pitkä sairausloma), jos siltä tuntuu. Voimia!

    VastaaPoista
  14. Sä olet stressaantunut tai jos rehellisiä ollaan, niin burn out on oikea termi eikä tilannetta helpota yhtään fyysiset ongelmat joten mä en yhtään ihmettele jos sä nukut kahdeksan tuntia ja tunnet itsesi tästä huolimatta väsyneeksi. Jumaliste kun pystyisin auttamaan just nyt kun sä tarvitset apua kaikista eniten, se on meinaten hiton pitkä aika taistella tuo kuukausi koska sun pitäisi olla tekemättä mitään. Pystytkö sä saamaan saikkua siihen asti kunnes sä pääset reumapolille?

    VastaaPoista
  15. Voimia ja jaksamista, muuta en osaa sanoa.
    Kroonistuneesta kipukierteestä kärsineenä tiedän, että kivut pahimmillaan tekevät tyhjäpäiseksi - kaikki energia ja ajatus menee kivun kontrollointiin.

    VastaaPoista
  16. Kiitos huisin paljon jokaisesta kommentista, vinkeistä ja tsemppauksista!! Ootte ihania.

    Mä aion nyt jatkaa vielä noilla kertomillani konsteilla ja odotella, josko rautalitku vaikuttaisi johonkin suuntaan. Jos viikon päästä olo on vielä yhtä epätoivoisen uupunut, niin sitten annan periksi ja käyn lääkärissä. Vielä haluan uskoa tuohon anemian aiheuttamaan sumuisuuteen... (sinne lekuriin kun on niin hemmetin vaikeeta mennä!)

    VastaaPoista
  17. Oi oi, kuulostaapa ikäviltä oireilta! :( Mä mietin ihan samaa, mitä monet tuossa yllä: ei kuulosta ainakaan pelkästään fyysisiltä oireilta, vaan ennemmin tulee joku henkinen uupumus mieleen. Suosittelen sitä lääkäriä myös. Ihan kauheesti voimia, valoa ja iloa päiviisi! ♥ ♥ ♥

    VastaaPoista

Kiitos kommentista. Pus!