maanantai 25. huhtikuuta 2016

Hissukseen..

                                                                Tunnistatko?

Jotenkin sitä ei nyt vaan ole oikein mitään sanottavaa. Kotona olen ollut hyvin paljon, hissutellen. Olen todennut, että tarvittavaa särkylääkettä kuluu huomattavasti vähemmän. Asioita saa tehtyä, kun voi tehdä rauhassa ja välillä lepuuttaen jos on tarve. Ja kun yöunet ovat kunnolliset. 

Sanotaanko vaikka, että ajatukset ovat taas kypsyneet ja saaneet uutta (mielen) tukea tälle keikkuvalle jakkaralle. Edelleen se keikkuu, mutta ei ehkä yhtä paljon kuin kuukausi sitten. Jos se pikkuhiljaa tukevoituu (niinkuin minäkin) saatan jossain kohtaa huomata sen olevan kunnolla tukeva. Mutta se ei ole välttämättä edes tämän vuoden puolella. Siihen asti, milloin se sitten ikinä onkaan, on elettävä. Parhaalla mahdollisella tavalla tässä tilanteessa. Kyllä niitä valopilkkujakin tulee, olen toiveikas ja varma siitä.

Mieli tekee huomaamatta töitä, esimerkiksi tämän parissa. Olin melkeinpä järkyttynyt, miten hyvin tunnistin tästä itseni. 

Huomenna töihin kokeilemaan, miten kroppa kestää. 



5 kommenttia:

  1. Kasvia en tunnista mutta överiempaattisuuden kyllä. Alkoholistin lapsilla se on tosi tyypillistä...

    Toivottavasti kroppa kestää ja pää myös. Pikku hiljaa <3

    VastaaPoista
  2. Luota vain siihen, että niitä valopilkkuja taas tulee, tzemppiä duuniin..

    VastaaPoista
  3. Hyvä! Toi överiempatiaartikkeli oli HYVÄ! Hissukseen vaan :)

    VastaaPoista
  4. Muutaman päivän rauhoittuminen ja kotona olo tekee, jos ei nyt ihmeitä, niin varmasti hyvää voinnillesi, joka tavalla.

    VastaaPoista
  5. toi oli hyvä artikkeli! Kiitos siitä.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista. Pus!