maanantai 11. huhtikuuta 2016

Musiikki

Musiikki ja radio on loistokeksintö. Niinkuin olen useasti ennenkin maininnut, musiikki on mulle tärkeää. Musiikki on se, joka saa viimeistään mun tunteet pintaan. Oli se sitten ilo suru tai mitä muuta tahansa. Musiikkia ilman olisi kamalaa! Mä ajelen nelisenkymmentä minuuttia työmatkoja sekä aamulla, että illalla. Autossa on kasettisoitin mutta ei kasetteja ja radio. Ette varmaan ylläty, kun kerron kuuntelevani radiota... Ja hyvä niin! Silloin musiikki on vaihtelevaa, enkä voi valita sitä aina itse. Monia monia uutuuksia ja tuntemattomampia biisejä on tullut kuultua. Autossa on huikean vapauttavaa laulaa hoilotttaa yksin sydämensä kyllyydestä. Väittäisin olevani vieläkin stressaantuneempi, jos mulla ei olisi mahdollisuutta purkaa itseäni laulaa loilottamalla. Autossa on myös mahdollisuus kuunnella sanoja kunnolla ja keskittyen. Miten monista lauluista mä olenkaan ajatellut, että ne on kuin kirjoitettu suoraa mulle, tai mun elämästä. Jotenkin sitä onnistuu samaistumaan sanoihin, tai ainakin kääntämään sanat itselleen ja tilanteeseensa sopiviksi tai itselle merkityksellisiksi. Monesta laulusta mulle tulee mieleen heti joku tietty elämäntilanne ja  biisin alettua soimaan, saatan siirtyä suoraa siihen aikaan. Välillä se on ihanaa, välillä kamalaa. Riippuu muistosta. Välillä sitä ihmettelee, että tihrustaako sitä itse biisiä vaiko niitä muistoja, joihin se vie. Hullu minä. Ja liian syvästi tunteva.

Eilen aamulla kuulin ekaa kertaa uuden biisin. Kiinnitin huomioni sanoihin ja taas olin niin muistoissa. Hetken... Kunnes muistin, miten raskasta se kaikki oli. Yhtäaikaa ihanaa ja silti niin tajuttoman raskasta. Youtubesta tuota ei vielä löydy, mutta ehkä jostain muualta : Mariska: typötyhjiin. Suosittelen kuuntelemaan ajatuksella, jos alkoholi on sulle millään muotoa peikko. Niin itsellesi tai läheisenä. 

Jostain syystä todella monet mun suosikit on melankoloisia biisejä. Nekin, jotka ei sinänsä kosketa itseä. Syvällä sisimmässä taidan olla aika melankolinen tyyppi, joka kuitenkin koettaa olla aina myös iloinen. Ja onkin, aidostikin. Tasapainoilua, sitä taitaa elämä olla. 

Vilkkumaan uusin biisi on minusta ihana. Tosin Maija kolahtaa mulle kyllä aina, on tehnyt sitä aina. Johanna Kurkelan biisissä on myös niin tajuttoman kauniit sanat, että melkein itkettää.. Apulanta on mun kestosuosikki. PMMP puhuu asioista niiden oikeilla nimillä. Anna Puun kohta vapaita on niin kaunis. Juha Tapion eläköön antaa jotain toivoa. Kasmirin Amen on vaan hieno! Ja paljon, paljon muita!!! Ja ollaan vasta kotimaisissa ja aika uusissa..

Niin, niinhän mä taisin alussa sanoa: ilman musiikkia olisi maailma pajon pahempi paikka.  



16 kommenttia:

  1. Ihan kuin minä olisin tämän kirjoittanut. Niin samoja tunteita musiikki minussa aiheuttaa. Just viimeks lauantaina kun ajeltiin yöllä tansseista kotiin sanoin miehellä että mulla pitäis olla musikaalinen mies. Mutta kaikkea ei voi saada ;)
    Ihanaa aurinkoista kevättä sulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musiikki on ihana asia. Mies kuitenkin tanssii?
      Toivon sunkin kevääseen valoa!

      Poista
    2. Kyllä tanssii ja hyvin tanssiikin ;)

      Poista
  2. Tyttären kanssa oli tästä hiljattain kans puhe, että miten kauheaa olis, jos ei olis musiikkia. Nykyään voi kuunnella puhelimella musiikkia aina ja kaikkialla (ja nuoret myös taitaa paljolti tehdä niin) mutta mun lapsuudessa ei ollu vielä edes Walkmaneja... jollain korvalappustereolla mentiin. Mankkaa kuunneltiin kotona. Niitä C-kasetteja.

    Mutta mie taas en oo koskaan oppinu tykkäämään suomeksi lauletusta musiikista, tai hyvin harvasta (Suurlähettiläät, Eput, 4 Ruusua) vanhasta jotenkin, ja ärsyynnyn jos joudun kuunteleen niitä :) Suhtaudun musiikkiin hyvin tunteikkaasti!

    Tänään muuten kaupassa soi Stigin Ajan koko yön tjsp. ja vaikken tykkää, niin se on niin tarttuva, että hyräilin sitä sitten kassajonossa. Tytär mulkaisi rumasti, sanoi että hiljaa, kauhee laulu. Sitten tuli taakse pari tyyppiä, joista toinen hyräili sitä :) mua nauratti ja tytön oli sit vaan kuunneltava...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin ostin rippirahoilla mankan :) Tosi monella näkyy olevan kuulokkeet korvilla tuolla maailmallakin. Lenkillä mä en osaa käyttää, tosin en omista kuulokkeitakaan. Jotenkin on olo, että haluan kuulla ympärillä olevan maailman, linnut, lähestyvät autot jne.
      Kuuntelen mä ulkolaistakin musaa, mutta suomesta tykkään enemmän, just tuon laulamisen takia :) Meitä on monenlaisia, onneks.
      Stigistä mä en tykkää, enkä tostakaan biisistä. Hih, tytöllä ei ollu sitten onni suosiollinen tossa kohtaa.

      Poista
    2. Joo, mie ymmärrän sen, että aika kuluu lenkkeillessä paremmin, jos kuuntelee jotain samalla, mutta itse en kyllä niin tekis. Just sen takia, että pitää olla valppaana muun maailman varalta. Ja näin keväällä parasta konserttia on se, mitä ulkona kuuluu! Poislukien huonolla äänenvaimennuksella olevat moottoripyörät...

      Poista
  3. Jostain syystä päivityksestä näkyvät minun listallani viiveellä. Nyt tuli kaksi viimeistä näkyviin. Tutkin asiaa, minulla on itse tehty lukulistasysteemi.

    Sanoisin tuohon edelliseen postaukseesi, että -kumminkin- asioilla on tapana järjestyä, joskus se vaan vie aikaa.

    Tuo musiikki on erikoinen juttu. Itse kuuntelen lähes päivittäin klassista, kotona ja autossa. Mutta silloin kun masennus on pahassa vaiheessa, en siedä lainkaan musiikkia.

    Halaus ja muista, elämä kantaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon sellanen hidas hämäläinen, nääs ;)

      Kyllä ne varmaan järjestyy, joskus jotenkin. Mutta aika äärirajoilla mennään jaksamisen puolesta.

      Ehkä silloin huonoina aikoina pää ei vain jaksa mitään ylimääräistä ärsykettä?

      Halaus sinnekin.


      Poista
  4. Tuttu juttu tuo autoilu ja musiikki. Autossa on ihanaa laulaa ihan sydämensä kyllyydestä ja muutenkin kuunnella musiikkia. Tuolloin se tulee itseälläni jotenkin enemmän liki.

    Tuttua on myös musiikki ja muistot. Niiden kautta palaan vuosikymmenien taakse, muistan jopa hyvin selvästi aikoja, jolloin olin noin 10- vuotias ja minua viisi vuotta vanhemman serkkuni kanssa yritimme kovasti nauhoittaa esim. F.R. Davidin Words yms... kasetille.
    Mikä se olikaan se Tapani Lipatin juontama ohjelma viikonloppuisin? Nuorten sävellahja? Ärsyttävää oli, kun juontajat puhuivat aina päälle.

    Sittemmin on toisenlaisia muistoja. Niin rakkauksia kuin sydänsurujakin. On kuitenkin ihanaa, että musiikki tuo nuo muistot pintaan. Se kertoo elämästä ja että asioita tullut koettua.

    Toinen asia ovat itselleni tuoksut. Joku ihan mitäänsanomaton tuoksu saattaa aiheuttaa minussa melkoisen sisäisen tunnemyrsykyn tai muiston aikaan.

    Ainakin Saksassa on paljolti koomapotilaiden hoidossa käytössä basaalinen stimulaatio. Se perustuu juuri tuohon tuttujen ja miellyttävien aistiärsykkeiden käyttöön. Olen ihan varma, että omalla kohdallani se toimisi hyvin.
    Mieheni onkin sanonut, että ensimmäisenä hän toisi viereeni kehräävän kissan. Uskoo kuulemma sen avaavan minussa kaikki mahdolliset kanavat.
    Taitaa olla oikeassa. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan kanssa, miten kasetille äänitettiin ja harmitti, kun puhetta tuli mukaan. Rockradio oli yksi, jota kuunneltiin.
      Välillä näkee lehdissä juttuja noista "ihmeparantumisista" juuri noiden erilaisten stimulaatioiden avulla. Onneksi itse en ole henk.koht. joutunut asiaan törmäämään. Voisin kuvitella, että äänet toimisivat minulla.
      Mua niin nauratti meidän yhteiset Vihtorit ja Klaarat :-D

      Poista
  5. Olen muutenkin sun kanssa samaa mieltä ilman musiikkia olemisesta, mutta nyt olen ihan kirjaimellisesti pulassa ilman musiikkia. Olen mennyt pikasiivoomaan Pate Mustajärven niin hyvään piiloon, että alkaa kirjastossa uusinnat olemaan tapissa.

    VastaaPoista
  6. Myös minulle musiikki on tärkeää. Usein juuri sanat herättävät, että hei, tuohan on mun juttu. Tosin silloin kun olin syvimmissä masennuksen syövereissä kuuntelin vain klassista. En jaksanut keskittyä sanoihin ja löysin upean musiikin maailman klassiselta puolelta. Ja kuten Kikillä tuossa yllä niin myös mulla Pate on kyllä must! Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Patella on kyllä hieno ääni!
      Klassinen on mulle aika vierasta. Pitäisköhän mun koettaa siirtyä myös "epämukavuusalueelle". Eihän sitä koskaan tiedä..

      Poista
  7. Musiikki, ilman sitä ei vaan voi olla. Olen pienestä asti elänyt perheessä, jossa musiikki soi. Usein herätessäkin päässäni soi jokin kappale. Välillä se on jotain kamalaa ErkkiJunkkarista :P, mutta onneksi sentään useimmiten jotain virkistävää ja mielenkiintoista.

    Musiikki uppoaa jonnekin soluihin ja sen mukana tunteet todellakin nousevat pintaan. Joskus tunteet vie ikävään menneeseen ja toisinaan nostaa ylös korkealle veden pinnan yläpuolelle =)

    Listastasi minuun osui tänään Apulanta! Mahtavaa =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan samalla tavalla mulla soi herätessä aina joku biisi päässä. Ja toisinaan joku ihan hullukin, kuten Junkkarinen :-D
      Just noin musiikki tekee, saa nousemaan ja laskemaan...
      Apulanta on aina <3

      Poista

Kiitos kommentista. Pus!