sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Pahka

Kiitos teille kaikille kommentoineille edelliseen postaukseen. Todella kiitos. Paljon ajateltavaa ja tsemppauksia. Kovin lämmittävät mieltä ja saavat aikaan lämpimiä läikähdyksiä myös sydämessä. 
Kiitos myös yksityisviesteistä. Lämmin kiitos ♡
Ihan kauheasti en ole nyt vaan jaksanut..sillointällöin lueskellut teidän tarinoitanne, mutta kommentointi on jäänyt, sori siitä. Teistä läheisimpiä ajattelen todella, teilläkin on nyt omat rankat kohtanne elämässä. 
Ehkä tämä tästä vielä, jonkun ihmeen voimin. Sillä ihmettä todella tarvitaan. Ehkä se, että takaraivoon asti lävähti se ajatus, ettei tästä vaan voi selvitä muuta kuin ihmeen avulla, saikin mut niin pohjamutiin. 

Nyt viikonloppuvapaalla olen koettanut pitää edes nenäni pinnan yläpuolella. Eilen oli kaunis päivä, ihana paiste ja selvästi ulkoiluretken paikka. Bongasin kaikki kevään merkit; sinivuokot, leskenlehdet ja joutsenetkin ihan läheltä. Luonnon ihmeet ovat oikeastaan ainoa, millä voin itseäni hemmotella nyt. Tänään koetan vastaavasti sitten levätä. 


12 kommenttia:

  1. Eiköhän se kommentointi sun muu ole niiden vähemmän tärkeiden asioiden joukossa, kun arjessakin on täysi työ. Kyllä sie oot mielessä silti! ♥

    VastaaPoista
  2. Kiitos myös sinulle sinä suloinen Helmi ♥
    Jaksamista ja halauksia täältä lähettelen ja pian postipoika saa minulta jotain vietävää sulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kultainen Ritva! Helmet ja niiden näperrys ovat mulle niitä asioita, joiden avulla jaksaa. Ihana, että ajattelit mua. Toisen roska on toiselle aarre, kuten huomataan... <3

      Poista


  3. Eilen juttelin töissä yhden nuoren potilaan kanssa ja kysyin häneltä mm. siitä, miten hänen lähipiirinsä suhtautuu hänen rajoitettuun elämään ja ymmärtääkö porukka, mistä sairautensa kanssa on kyse, koska se ei näy millään tavoin ulospäin. Tämäkin 26- vuotias nuori nainen tulee meille dialysoitavaksi työpäivänsä jälkeen.

    Sanoi, että lähipiirinsä on ymmärtänyt asian laidan vasta siinä vaiheessa, kun hän oppi ajattelemaan omaa jaksamistaan. Eli sanoo yksinkertaisesti "ei", jos ei jaksa lähteä vaikkapa syntympäiville tai perhejuhliin jne... Kertoi vasta sen jälkeen muiden alkaneen kiinnostumaan enemmän siitä, että hänellä on ns. toinenkin puoli elämässään, joka seuraa mukana päivästä toiseen. Moni ei muista sitä, että krooninen sairaus on ja pysyy. Se ei ole näkyvä juttu, joka poistuu vaikkapa leikkauksen ja muutaman kuukauden toipumisen myötä.

    Tulet niin monesti mieleeni näiden ihmisten kanssa toimiessani, vaikka sairaudet ovatkin täysin erilaiset. Dialyysipotilaat ovat dialyysin jälkeen tosi huonovointisia, eivätkä juuri jaksa sinä päivänä enää tehdä mitään muuta. Mutta heillä on taas se "etu", ettei heillä ole yleensä kipuja. Tosin meilläkin on kymmenkunta potilasta, jotka sairastavat syöpää. Dialyysipotilaat ja munuaissiirrännepotilaat saavat hyvin usein syövän jossain vaiheessa elämäänsä.

    Olen niin monesti sen todennutkin, että nostan hattuani tosi korkealle teille kaikille, jotka jaksatte tuon kaiken rumban. Pakon edessä ihminen taipuu tietysti tosi pitkälle, mutta kyllä välillä täytyy olla mahdollisuus romahtaakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se varmasti on. Mistäpä sitä tietäisikään, jollei se näy..
      Sekin on varmasti ihan luonnekysymys (tai opittua), miten näitä asioita käsittelee. Jotenkin mulla tulee vaan niin luonnostaan se, että ihmisille ei valiteta ja kokoajan ei rutista (paitsi täällä ;) ) ja koetetaan olla niinkuin ei oliskaan.
      Kinkkinen homma siinäkin tilanteessa, jos työpaikalla esim olisi yhden henkilön irtisanomisuhka taloudellisten syiden vuoksi. Alati sairas/sairaslomalla oleva olisi ehkä listalla ykkösenä?
      Ikäviä ovat sairaudet, monenmoiset, enkä osaisi kyllä "valita", jos saisin. Olisinko mielummin kipeä ja aina umpiväsynyt vai ramppaisinko sairaalassa kaikkine dialyysin vaikutuksineen. Vai ottaisinko vaikkapa nopeasti leviävän syövän? Monelta kantilta kun miettii, niin kaikissa on omat juttunsa. Onneksi näitä ei saa eikä joudu valitsemaan.
      Kiitos hatunnostosta Simpukka <3

      Poista
    2. Mä luulen sen olevan hyvin paljon työpaikan johdosta kiinni, miten loppujen lopuksi pitkäaikaissairaisiin suhtautuvat.

      Joku johto ajattelee pelkästään rahaa ja nykyistä tilannetta (nk. operatiivinen johtotyyli), eikä lainkaan pidemmällä tähtäimellä (nk. strateginen johtotyyli) ja esim. sitä, miten ihminen muuten soveltuu työporukkaan.

      Esimerkiksi meillä johto on sanonut, että haluvat juuri sen takia meitä osa- aikaisia uusille paikoille, koska meillä on niin monta pitkäaikaissairasta, joiden kanssa ei tiedetä, miten paljon pystyvät olemaan töissä. Osa- aikaisia on helpompi saada vapailta töihin kuin täyttä työviikkoa tekeviä. Ennakoivat jo tässä vaiheessa mahdollisia tulevia sairasjaksoja lisäämällä henkilökuntaa ja me uudet olemme pääosin osa- aikaisia.
      Eli tuo pitkäaikaisten sairaspäivien olemassa oleminen otetaan kyllä huomioon, mutta hoitavat asian sitten toisella tavoin. Ketään ei irtisanota ja esim. minä sain välittömästi vakituisen työsuhteen. Meillä on myös kaksi täyttä viikkoa tekevää työntekijää, toisella on selkärankareuma ja toisella muita selkäongelmia. Työvuorot järjestetään niin, että sellaisina päivinä meillä on aina yksi ylimääräinen apulainen, joka huolehtii sitten niistä tehtävistä, joitka nämä kaksi eivät kykene tekemään ilman, että saavat oneglmia selkänsä kanssa.
      Mutta tämä on vain yksi työpaikka ja tiedänkin osuneeni kultasuoneen. Halusin vain sanoa, että tälläisiäkin työpaikkoja on. Varmastikin pieni osa, mutta niitä kuitenkin on.

      Ketään ei meidän johtokaan siedä liian pitkään. Edellinen osastonhoitajamme oli irtisanottu helmikuussa. Hän oli kylvänyt vain eripuraa tiimiin. Oli harrastanut sitä, että oli kommunikoinut huomaamiensa epäkohtien suhteen pelkästään sähköistä viestintää ylemmälle taholle, ilman että oli ensin puhunut asianomaisen kanssa huomaamastaan epäkohtasta. Osoittaa vain pelkuruutta ja selkärangattomuutta. Sellaisia työntekijöitä ei kaivata millään työpaikalla.
      Samaten potilaat saavat kenkää, elleivät osaa käyttäytyä. En voi väittää johdon olevan myöskään millään tavoin lepsu. On olemassa selkeät säännöt, meillä työntekijöillä on valtavan paljon etuja ja vapauksia, mutta jos huomaavat väärinkäytöstä, silloin ei ole kovin paljoa armoa. Itselleni tämä systeemi sopii, sillä huomaan tuolla kaikkien puhaltavan yhteen hiileen ja yhteishenki on tosi hyvä.

      Poista
    3. Täällä maassa taitaa olla jokapaikassa nyt se tilanne,että raha puhuu. Valitettavasti.

      Poista
    4. Täällä sama juttu, mutta se raha voi puhua monilla tavoin. Sitä juuri tarkoitankin sillä, että johtosysteemit ovat niin erilaisia. On kahta eri johtotyyliä (operatiivinen ja strateginen). Operatiivinen on vanhaa mallia, mutta on ilmeisesti Suomessa vielä valloillaan.
      Strateginen taas pyrkii katsomaan tulevaisuuteen ja ennakoimaan mahdollisten ongelmien aiheuttamia tilanteita.

      Kuitenkin, raha on se ratkaiseva tekijä kummassakin mallissa. Oikeastaan se raha on ratkaisevana tekijänä AINA. Mutta firmoilla on erilaisia mahdollisuuksia käyttää sitä hyväkseen. Toiset investoivat lyhykatseisesti ja toiset ottavat tavallaan riskin ja investoivat kauskatoisesti.

      Poista
    5. Tarkoitin juuri tätä. Täällä ollaan operatiivisia suurimmaksi osaksi eli raha puhuu.. Hienoa, että teillä on ainakin osassa paikoista toisin! Toki,kai niitä harvoja täälläkin on...

      Poista
  4. Samaa mieltä, että raha puhuu. Ja ihmisiin suhtaudutaan kuin koneisiin. Been there done that.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin juuri. Lisästressiä muun päälle aiheuttaa pelko siitä, että joutuu jäämään sairaslomalle... Pitää siis koettaa olla se robotti.

      Poista

Kiitos kommentista. Pus!